Kerroin teille pääsiäisen aikoihin, että koukutuin täysin Tara Westoverin Opintiellä (Educated) kirjaan ja luin sen lopulta muutamassa päivässä. Kirja on yksi niistä viidestä kirjasta, joita Barack Obama suositteli kesälukemiseksi vuonna 2018. Olen ennenkin kertonut, että lempigenreni on omaelämänkerrat. Tämä Taran esikoisteos on tositarina hänen omasta elämästään. Hyvin erikoinen nykypäivän...

Ehkä tähän otsikkoon riittäisi jo perusteluksi se, että en menekkään vappukemuihin tai ystävien illanistujaisiin… vaan jään YKSIN kotiin, ja olen tästä superinnoissani. Mitään muuta ei huvittaisi tehdä yhtä paljon. Minut on tänään myös aivopesty Game of Thronesiin, joten ehkä aloitan katsomaan sarjaa. 😀 Tiedättekö te sen tunteen, kun tajuaa...

Kiitos kaikille ihanasta palautteesta, jota sain edelliseen postaukseen liittyen, tai siihen, että päätinkin tarttua aiheeseen! <3 Ympäristö- ja vaikuttamisteemalla jatkan tänäänkin. Sillä vaikka vaalit ovat nyt ohitse, on muitakin tapoja osallistua ja vaatia rakenteiden muuttamista. Toivoa antaa esimerkiksi mahtava Ilmastoveivi2019 kampanja. Kysyin kampanjan somevastaava Lotalta, jos hän voisi vastata...

Huomenna on jännittävä päivä, vaalipäivä. Olen saanut jonkun verran kysymyksiä siitä, millä perusteella äänestän ja mitä puoluetta. Sanotaan se nyt heti alkuun… Äänestin jo ennakkoäänestyksessä, koska nyt olemme Italian kotona (kuvat ovat lähiympäristöstä). Ja äänestin Vihreitä. Kuten kaikkina aikaisempinakin vuosina. Ihmisoikeudet ja ympäristö, siinä kaksi asiaa, mitkä ovat mielestäni...

Itseni isoin elämänhallintaongelma on varmasti se, että luettelen mielessäni (ja ääneen), mitä kaikkea on tehtävänä. Siitä huolimatta, että kirjaisin ylös to do -listan, niin pyörittelen kaikkia tehtäviä ajatuksissani. Päivään, viikkoon ja kuukauteen mahtuu niin paljon kaikkea, että väkisinkin iskee paniikki, miten kaiken ehtii. Olenkin muutaman päivän aikana jutellut parin...

Ihana Julia teki tällaisen postauksen pari viikkoa sitten ja haastoi meitä muitakin. Mitä oikeasti kuuluu? Hyvää, oikeastaan todella hyvää. Moni asia on tällä hetkellä niin hyvin, läheiset voivat hyvin ja muutenkin tuntuu, että kaikki on tosi jees, että en edes voi muuta kuin olla tosi kiitollinen. Itse asiassa Laurille...

Olen pitänyt blogista taukoa – lähes huomaamattani yli viikon. En ole päivittänyt omia IG stoorejanikaan useampaan päivään, vaikka tilanteita ja materiaalia olisi varmasti ollut. Ensimmäinen viikko täällä Balilla meni suorastaan vähän sumussa, olin niin väsynyt koko ajan. Ulospäin näytti ehkä, että täällä sitä vain lomailtiin, mutta todellisuudessa pienet hetket...

Yksi päivä rakas Mona muistutti minua toimistolla, että kaikessa ei tarvitse olla aina niin tarkka. Jäin miettimään… Olenko sittenkin tarkka ihminen?! Kokkaan ilman reseptejä, keitän kanamunat, riisit ja pastat mittaamatta aikaa, väritän värityskirjat isoin vedoin välittämättä, jos joku menee vähän rajan yli. Tällä viikolla olen leikannut saksilla sormieni ihoa,...

En edes muista, mistä puhuimme muutamia päiviä sitten, kun Mona sanoi minulle, että: ”Olet Vilma varmaan kanssa erityisherkkä”. Olen ennenkin tätä hetkellisesti miettinyt. Kävin kuitenkin pari vuotta sitten Magnesia Festivaleilla aihetta koskevalla luennolla ja sen perusteella ajattelin, että olen vain tosi herkkä – kuten horoskooppimerkiltään kalat yleensäkin. En kuitenkaan...

*kaupallinen yhteistyö Pelican Rouge ja Asennemedia Poissa arjen hälinästä sen aina huomaa, ystävien kaipuun ja merkityksen. Kun on aikaa pysähtyä ja olla – sitä alkaa miettiä, kenelle laittaisi viestin, kenelle ehdottaisi lenkkiä tai kahviseuraa, kuka tulisi leffaseuraksi. Tai kun kaipaisi apua… muuttoapua, tavaran lainaamista, huolista avautumista. Tai silloin, kun...

Keskiviikko 6.2 klo. 10.25 Istun junassa, joka jätättää toista tuntia. Olen syönyt melkein kaikki evääni, banaanin, veriappelsiinin, proteiinipatukan ja kahvin. Katson levottomana ulos, jossa valkeat puurivit viilettävät ohitse sekoittuen massana muuhun maisemaan. Siirrän katseeni taas puhelimeeni. Ensin instagrammiin, sitten blogiin, sitten facebookiin, sitten mailiin – ja sama kierros alusta....

Makasin äsken toimiston takahuoneen lattialla, viltti päälläni, jalat pystyssä. Ei en meinannut pyörtyä, vaan iski vain torkkutarve. Kerran olen nukahtanut täällä ikkunan eteen sohvalle, mutta herättyäni tajusin olleeni nukkumassa kuin näyteikkunalla – ulkona oli pimeää ja sisällä valoista, joten ohikulkijoilla oli selvä näkymä. Hups. Olen ennenkin sanonut, että olen...