Yksi päivä rakas Mona muistutti minua toimistolla, että kaikessa ei tarvitse olla aina niin tarkka. Jäin miettimään… Olenko sittenkin tarkka ihminen?!

Kokkaan ilman reseptejä, keitän kanamunat, riisit ja pastat mittaamatta aikaa, väritän värityskirjat isoin vedoin välittämättä, jos joku menee vähän rajan yli. Tällä viikolla olen leikannut saksilla sormieni ihoa, niin että se vuotaa neljättä päivää, mutta en ole vaivautunut ostamaan edes laastareita, joten sormissani on lähes koko ajan tuppo paperia. Käytän välillä eripari sukkia, enkä ole ollenkaan niin justiinsa aikataulujen suhteen. Olen käyttänyt yli puoli vuotta puhelinta, jonka näyttö on sirpaleina, koska kompuroin Italiassa. En lue ohjekirjoja – kokeilen ja erehdyn.

Mutta toisaalta… olen kuvannut hyvät kamppiskuvat (jotka olin jo käsitellytkin valmiiksi) tässä kuussa uudestaan, vain koska halusin vielä paremmat. Ylipäätään käsittelen liian usein kuvat useampaan kertaan eri värimäärittelyineen ja kuvaan välillä vaikka kolme tuntia putkeen lintua saadakseni sen haluamaani asentoon. Saatan viilata töissä pilkkua loputtomiin myös mailejen kanssa ja jos siivoan – siivoan hyvinkin tarkasti (mm. Laurin siivousjälkiä perässä paikaten). Kun katan pöydän, on kaiken sovittava yhteen keskenään. Kaapeissa ei saa olla mitään pilaantunutta ruokaa – ei jääkaapissa, eikä kuivakaapissa. Ja jos menen kokeeseen, minulla on oltava tunne, että osaan kaikki vuosiluvut ja muut nippelitiedotkin ulkoa…

Jos minun pitäisi arvioida, kuinka tarkka olen 1-10 välillä, en todellakaan tiedä mitä sanoisin… Se riippuu täysin asiasta. Miten te koette asian? Oletteko te joko tai?

Ehkä tämä tietty ristiriitaisuus johtuu siitä, että en ole kovin selkeä persoonallisuustyyppi? Tuli mieleen nyt Laurinkin vastaus ”hieman kaikkea”, kun kysyttiin, millainen tyttöystävä olen postauksessa 33 kysymystä ja vastausta – totuus kuullan poikaystävän suusta  

Alkuvuodesta lueskelin taas persoonallisuustyypeistä enemmän ja jos tiedätte jaottelun punaisiin, keltaisiin, vihreisiin ja sinisiin tyyppeihin (Idiootit ympärilläni -kirja), niin itse olen mielestäni kelta-sini-vihreä. Aluksi epäilin, voinko olla kolmen miksaus, mutta googlailtuani asiaa selvisi, että 5% väestöstä on näiden kolmen sekoitus. Olen sivunnut tätä persoonalliuusteemaa vuosi sitten jo tässä postauksessa, jossa kerron tietyistä erittäin keltaisista piirteistä itsessäni.

Tarkuuteen liittyen karkeasti voisi sanoa, että keltainen on epäkäytännöllinen, luova, sponttaani ja saattaa aiheuttaa työpaikalla kaaosta, henkilö, joka tekee asioita vain niin kauan kuin on hauskaa – sininen taas tarkka ja yksityiskohtiin tarttuva, työssään täydellisyyteen pyrkivä, perusteellinen ja harkitseva. Näitä kahta tyyppiä minusta siis vihreän lisäksi löytyy, joten otapa nyt sitten selvää. 😀

(Kirjoitin tämän postauksen valmiiksi etukäteen – nyt olen junassa matkalla kotiin joogaopekoulutuksesta, jossa tämä viikonloppu on mennyt :).) Näissä perjantaina otetuissa asukuvissa näkyy varsin tyypillinen keväinen arkiasuni. Kun päivät ovat lähinnä joogaa ja toimistolla töiden tekoa, on sporttityyli paras tyyli! Rakastan keväässä sitä, kun saa yhdistää lenkkarit villakangastakkiin. <3

Ultraboost juoksukengät, trikoot, huppari / Adidas *
Takki / H&M (sample)
Aurinkolasit / Ray-Ban

*Adidas on yhteistyökumppanini, tuotteet saatu

Photos/ Sara (editing by me)