Ystävyyttä pohtimassa (+arvonta)

♥21

Thoughts

12.02.2019

*kaupallinen yhteistyö Pelican Rouge ja Asennemedia

Poissa arjen hälinästä sen aina huomaa, ystävien kaipuun ja merkityksen. Kun on aikaa pysähtyä ja olla – sitä alkaa miettiä, kenelle laittaisi viestin, kenelle ehdottaisi lenkkiä tai kahviseuraa, kuka tulisi leffaseuraksi. Tai kun kaipaisi apua… muuttoapua, tavaran lainaamista, huolista avautumista. Tai silloin, kun on juhlapyhä tai merkkipäivä ja avaa yksin instagrammin, jossa jokaisella tuntuu olevan oma ystäväporukka.

Nyt tässä Kuusamon mökissä tunnen kiitollisuutta ja haikeutta, onnea, iloa, ikävää ja vähän syyllisyyttä. Monia tunteita sekaisin, mutta päällimmäisenä arvostusta ystävyyttä kohtaan, kun lähestyvän ystävänpäivän kunniaksi päätin keittää kahvit, istua alas ja kirjoittaa ystävyydestä. Kahvihetket ovat minulle usein päivän pohdiskelutuokioita. Rakastan kahvia ja sen tuoksua, mutta ihan yhtä paljon sitä itse hetkeä. Kahvi symbolisoi minulle luovaa taukoa, ajatustuokioita, hetkeä itselle. Kahvin ääressä saan ideoita, unohdun omaan mieleen ja saan aikaan lauseita, jotka myöhemmin kirjoitan blogiin.

Olen kuluneen vuoden aikana pohtinut paljon ystävyyttä, sillä Suomessa asuessa onkin ollut taas mahdollisuus nähdä ja ylläpitää ystävyyssuhteita eri lailla kuin vuosiin. Ulkomailla asuessa olin melko usein riipaisevan yksinäinen. Kaipasin sitä energiaboostia, minkä saa, kun viettää aikaa ystävän kanssa. Noina vuosina opin, etten koskaan ota ystävyyttä itsestäänselvyytenä tai asiana, joka olisi toissijainen. Ystävyydestä onkin tullut myös teidän suunnalta postaustoiveita: Miten löytää oma ystäväporukka tai uusia ystäviä? Miten ylläpitää ja huoltaa vanhoja suhteita?

En voi sanoa saaneeni yhtään ystävää ulkomailla asuessani – en Englannissa, Italiassa enkä Belgradissa. Suurin syy oli varmasti oma halu ja motivaatio. Kun toista ei vielä tunne, ystävystyminen vaatii jonkinlaista epävarmuuden sietoa, epämukavuusalueelle astumista – ainakin itselläni. Olen sen sijaan saanut uusia rakkaita ystäviä Suomesta töiden kautta, jolloin meillä on ollut heti yhteistä tekemistä. Esim. valokuvaaminen yhdessä sulattaa nopeasti jään. Lisäksi minulla on sydänystäviä jäänyt eri elämän vaiheilta (aina vauvasta asti, harrastuksiin ja mallintöihin). Olen välillä tuntenut syyllisyyttä, että ihmiset kenen kanssa olen eniten nykyään tekemisissä ovat ”uusia” aikuisella iällä saatuja ystäviä. Toisaalta nämä ovat usein kollegoita, ikään kuin työkavereita, joiden kanssa teen töitäkin yhdessä. Välillä kuitenkin pohdin, olenko huono ystävä, kun en saa pidettyä kaikkiin vanhoihin ystäviini aktiivisesti yhteyttä tai löydä tarpeeksi vapaa-aikaa tapaamisiin?! Mutta toisaalta tiedän, että elämäntilanteet ja asuinpaikat ovat muuttuneet, joskus myös ihmiset kulkeneet eri suuntaan. Välillä kaikille ei riitä aikaa niin paljoin kuin he ansaitsisivat.

Yhden asian olen kuitenkin vasta aikuisena tajunnut: ystävyyden laadun merkityksen määrän sijaan. Aika on rahaa, ja sitä ei ole loputtomasti. Haluan viettää aikaa ihmisten kanssa, joiden kanssa voin olla rennosti täysin oma itseni. Olen myös ymmärtänyt, että kun synkkaa niin synkkaa. Sellaiseen ihmiseen kannattaa nähdä vaivaa tutustua. Ja sellaisten ystävien eteen kannattaa ylipäätänsä nähdä vaivaa! Ja kolmas asia, mitä olen oppinut: älä tee päätöksiä toisen puolesta. Helposti sitä saattaa vaatimattomasti odottaa toisen yhteydenottoa, ajatella: ”Ei tuo nyt mun kanssa varmaan halua ystävystyä. En minä nyt ole niin kiinnostava tyyppi, että joku haluaisi viettää aikaa just mun kanssa.” Mutta tätä ei oikeasti tiedä, ennen kuin yrittää lähentyä toisen kanssa.

Miten sitten lähennytään? Mitä tehdä, kun tapaa ihmisen tai porukan, jonka kanssa haluaisit hengailla, mutta toisaalta et ihan pidä sitä edes mahdollisena?! Itse kysyisin ehkä, miksi haluan olla hänen/heidän ystävänsä? Jos kyseessä on aito halu olla ystävä (ei mahdollisuus hyötyä, saada statusta, päästä piireihin tms. turhaa, vaan aidosti halu olla toiselle pala tukiverkostoa), niin ei muuta kuin tuumasta toimeen! Et voi menettää mitään, mutta se toinen voi menettää mahdollisuuden olla sinun ystäväsi.

Ole avoin. Se olisi ehkä minun paras vinkkini ystävyyden alkutaipaleelle. Uskon, että itse pääsen melko läheisiin väleihin nopeasti siksi, että pystyn avautumaan omista asioista. Kertoa jotain henkilökohtaista, osoittaa heikkouteni tai haavoittuvaisuuteni. Aina sanotaan, että kuuntelu on tärkeää, ja se onkin… Kukaan ei jaksa hengailla ihmisen kanssa, joka ei koskaan kysy mitään takaisin tai kuuntele keskittyneesti, kun toinen puhuu. Hyvin pidättyväiselle ihmiselle on mielestäni kuitenkin vaikea kertoa omista tunteistaan tai ajatuksistaan ja sitten sitä on kaksi pidättyväistä yrittämässä tutustua toisiinsa. Kun kerrot jotain itsestäsi, annat toisellekin mahdollisuuden kertoa itsestään. Tai kun osoitat inhimillisyyttä, toinenkin rentoutuu. Kannattaa myös muistaa, että kun kyselet toiselta, osoitat, että olet hänestä kiinnostunut. Näillä asioilla on ikään kuin luottamuksen siemen istutettu.

Toinen tärkeä juttu, mihin ainakin itse kiinnitän ihmisissä huomioita, on se, kuinka ihminen puhuu kavereistaan ja ystävistään, tai ylipäätään kuinka kohtelee muita. Ystävyys, kuten parisuhdekin rakentuu kunnioitukseen ja luottamukseen. Kavereiden kanssa voi pitää hauskaa, mutta tosiystävään voi luottaa kuin parhaaseen elämänkumppaniin. Tosi ystävä haluaa aina vain parasta ystävälle – ja sen kyllä tuntee ja tunnistaa.

Tästä tuleekin mieleeni yksi oivallukseni ystävyydestä… Kun tutustuu eri persoonallisuustyyppeihin vaikka lukemalla, ei helpotu vain parisuhteessa tai perheessä kommunikointi, vaan myös ystävyyssuhteissakin. Hyvä itsetuntemus ja hyvä ymmärrys erilaisuutta kohtaan, auttaa, ettei ota asioita aina itseensä. Toinen vain on erilainen ja toimii siksi eri lailla kuin sinä. Itse olen huomannut, että väärinymmärrykset vähenevät, kun vaikeistakin asioista puhuu heti toisen kanssa suoraan. Jos jokin vaivaa tai mietityttää toisen käytöksessä, niin nosta kissa pöydälle. Oman kokemukseni perusteella ystävyyksienkin varrelle mahtuu välillä tilanteita, jotka vaativat ilmanpuhdistusta, mutta tämän jälkeen taas ystävyys on entistä lujempaa.

Olen uskomattoman kiitollinen siitä, että saan nykyään vuosien jälkeen jakaa arkeani ystävieni kanssa. Ystävien, jonka puolesta tekisin mitä vaan ja, jotka tuntevat minut juuri sellaisena kuin olen. Ystävyys, jossa voi olla kuin kotonaan, on elämän arvokkaimpia asioita. Lisäksi muistelen tässä suurella lämmöllä ystäviäni, jotka ovat kulkeneet mukanani eri elämänvaiheissani, joiden kanssa jaan lukemattomia muistoja. Mietin myös niitä ystäviä, jotka eivät ole unohtaneet minua, kun olin maailmalla. En aina ole päässyt juhlimaan polttareita, lapsen ristiäisiä, tai olemaan olkapäänä surussa, mikä on harmittanut ja hävettänyt. Uskon, että ystävyys on kuitenkin monen asian summa ja ajatus elinikäisistä ystävistä saa oloni turvalliseksi. Itse ainakin koen, että olen aina täällä, jos joku minua tarvitsee.

Tänään tässä ystävyydestä vallan liikuttuneena, tuntuu siltä, että tekisi mieli nostaa tämä kahvikuppi ja skoolata sillä kaikille ihanille ihmisille ympärilläni. Ystävyydeelle. Ja myös niille, jotka vielä etsivät omaa ystäväpiiriään – koskaan ei ole liian myöhäistä! Koskaan ei tiedä, mistä se sielunsisko tai -veli tempautuu mukaan. Yksi oma rakas sydänystäväni jäi elämääni mukaan suoraan hotellin aulasta, kun kaksi täysin tuntematonta tyttöä saapui pariisilaisen mallitoimiston tapaamiseen. Joskus aloitteeksi riittää vain jännittynyt: ”Ooksä kanssa menossa castingiin?” .

Tässä muutama extravinkkini, miten olen itse ystävystynyt ja miten ylläpidän ystävyyssuhteitani:

1. Kutsu kotiin kahville. Sen sijaan, että aina näkisitte muualla, tulee hetkestä intiimimpi kotona.

2. Tehkää jokin reissu yhdessä. Varma keino nopeuttaa ystävystymistä, on jakaa makuuhuone ja herätä yhdessä samasta paikasta!

3. Perusta porukalle whats app -ryhmä. Itse en olisi tässä niin aktiivinen, mutta kun on ryhmä, niin aina joku reagoi jonkun juttuun. Tämä on suorastaan ollut avaintekijä muutaman tiiviin porukan synnyssä. Yhdessäkin tapauksessa laitoimme aluksi ryhmän pystyyn, kun emme olleet edes niin tuttuja keskenämme. Sen jälkeen ryhmä on ollut aktiivisena päivittäin ja kun keskustelu on yllä, on pieni kynnys kysyä ystäviä, mihin tahansa mukaan. Hei olen lähdössä lenkille, lähteekö joku seuraksi? Mennäänkö lounaalle tänään? Voinko tulla hakemaan objektiivin lainaan? Tarvitko apua noiden muuttolaatikoiden kanssa? Tuun moikkaan sua toimistolle. Mitä tahansa pientä ja spontaania, mikä sopii ainakin minulle loistavasti, kun ahdistun, jos kalenteri on liian täynnä sovittuja menoja.

4. Muista sanoa se ääneen tai osoittaa elein. Ylihuomenna on ystävänpäivä, mutta vaikka ei olisi edes mikään erityispäivä, muista joskus aina yllättää ja tehdä toiselle selväksi, kuinka tärkeä hän on! Kaikkia varmasti lämmittää mieltä kuulla se. 🙂

Hyvää kahvia menee minulla useampi kuppi aamupäivisin. Tässä juon Pelican Rougen tummapaahtoista Rich Blend -kahvia, jossa on täyteläinen, vähän suklainen ja mausteinen maku. Toinen ihana suosikkimakuni viime aikoina on ollut raikas vaaleapaahtoinen Silk Blend, jota olen tehnyt kotona pressopannulla.

ARVONTA!

Haluan jakaa teillekin kahvihetkien ihanuutta yhdessä Pelican Rougen kanssa, ja arvon yhden 8 kahvipaketin pakkauksen, joka sisältää neljää erilaista kahvimakua. Osallistua voit kommentoimalla tätä postaustausta. Osallistumisaikaa on 19.2. asti.

Vastuullisuus on myös Pelican Rougelle tärkeää ja siitä voi lukea lisää täältä, mikäli aihe kiinnostaa. 🙂