Olen huomannut omassa tuttavapiirissäni, että useampi on haaveillut maalla asumisesta tänä poikkeusoloaikana. Ja onhan se eri asia olla eristyksissä keskusta-asunnossa kuin paikassa, jossa on oma pihamaa sekä metsää ympärillä. Mutta ehkä havaittavissa on muutenkin pieni asennemuutos ilman koronaakin. Yle kirjoitti puolitoista kuukautta sitten jutun: ”Murtuuko megatrendi? – Maallemuutto voikin...

Aika on mennyt nopeasti ja on vaikea uskoa, että olemme asuneet Laurin vanhempien luona jo 5 viikkoa. Poikkeusoloista huolimatta olen viihtynyt ja kaikki on mennyt yllättävän hyvin! Tiesin, että tulemme hyvin juttuun ja täältä löytyy omaa tilaakin, mutta pelkäsin, etten pystyisi olemaan muiden nurkissa kovin pitkään. En halunnut olla...

Kirjoitin joku aika sitten instagrammiin postauksen kynnyksestä, mikä minulla on ohjata joogaa… Olen kieltäytynyt monesta tilaisuudesta pitää joogatunti tapahtumassa tai studiolla, koska en ole uskaltanut. Saatan olla ujo vieraiden joukossa ja pelkään ääneni värisevän. Analysoin ja mietin ihan liikaa. Myös vastuu painaa, tiedänkö sittenkään tarpeeksi anatomiasta, rajoittavista tekijöistä jne…...

On monta syytä, miksi voi päätyä tilanteeseen, ettei enää käytä luovuuttaan… Tuskin olen ainut, joka haaveilee joskus irtiotosta ja maisemanvaihdoksesta nimenomaan luomismielessä. Toivoo vapaata keskeytyksistä ja velvollisuuksista, ei rentoutuaksi, vaan luovisvimman takia. Että saisi etääntyä kaikista paineista, muiden mielipiteistä, odotuksista ja ennakkoluuloista — ja olla rohkeampi kuin uskaltaisikaan. Mielestäni...

Mitä järkeä on tavoitella kuuta taivaalta? Paiskia unelmien eteen uupumiseen asti töitä? Miksi haluan menestyä? Mikä oikeasti on elämän tarkoitus? Miksi haluaisin enemmän? Tuoko jatkuva tavoittelu juuri tyytymättömyyden tunnetta nykyiseen? Päämäärätietoisuus paineita ja isot unelmat riittämättömyyden tunnetta? Voiko saada kaiken? Eikö pointti olisi oppia elämään mahdollisimman vähällä, mahdollisimman vähän...

Tyhjän paperin kammo täällä taas hei. Tai tyhjän blogin. Kuten olette varmasti huomanneet, on blogini ollut vuoden jälkimmäisen puoliskon lähes tauolla. Mutta nyt tekee mieli palata blogin ääreen. Mistäpä sitten aloittaa. No ihan niistä näistä, jotta kynnys saadaan taas madallettua. 10 random ajatusta juuri nyt. 1.Istun junassa. Seinäjoki-Tikkurila. Tikkurila-Joensuu....

Suomeen ollaan taas kotiuduttu… Kuolleet kaktukset heitetty roskiin ja tuoreet kukat ostettu pöydälle, pyykit pesty, aamujoogat aloitettu ja unirytmi käännetty. Kotiinpaluu sujui pääosin hyvin, oli ihana nähdä heti uutta perheenjäsentämme. Ajatuskin tästä rakkaasta vauvasta ja siitä, että olen täti, Laurin kanssa kummeja, tekee minut onnelliseksi. Puhumattakaan siitä, kun saa...

Anna-Maria haastoi hyvinvointibloggaajia kirjoittamaan, mitä paino meille merkitsee. Endorfiinikoukussa-blogin Elina ehti jo aiheeseen tarttua ja minäkin aloin miettiä asiaa. Kävin kesällä perus terveystarkastuksessa mittaamassa verenkuvani, raudan ja D-vitamiinin pitoisuudet yms… ja lääkäri kysyi, paljonko painan. Tajusin, että en tiennyt yhtään. Se voi olla mitä tahansa 58-69kg välillä. Luulisin. En...

Ei olla nähty pitkään aikaan! Viimeisen pari kuukautta olen laiminlyönyt sinua, tiedän, mutta se ei johdu sinusta. Vaan siitä, että on ollut muualla kiire tähän päivään asti. Jossain vaiheessa kyllä myös huomasin, että oli ihan hyvä ottaa etäisyyttä yli 7 vuoden tiiviin symbioosin jälkeen. Jo useamman vuoden olen ollut...

Se olisi sitten elokuun ensimmäinen maanantai. Vaikka elokuu onkin vielä kesäkuukausi, on tämä minulle eräänlainen arkeen paluu päivä. Olin jo viime viikolla toimistolla, enkä nyt ihan täysin lomalla ole ollutkaan… Mutta kuitenkin sen verran, että esimerkiksi blogia en ole päivittänyt ennätys pitkään aikaan. On ollut aivan ihana, rento kesä!...

Muistan aika hyvin illan tasan viisi vuotta sitten. Oli lämmin kesäilta Italiassa ja pakkasimme mukaan mansikoita ja proseccoa. Kävelimme Laurin kanssa alas puutarhaan patiolle katsomaan valoja. Haha tämä on kyllä muuten meidän suhteen romanttisin ilta. Olimme lentäneet ensimmäistä kertaa Italiaan yhdessä pari päivää aiemmin ja olin ensimmäistä kertaa Laurin...

Minulla on ollut tämän viikon jäätävä kirjoitusblokki päällä. Mitä enemmän tulee postausväliä, sitä vaikeammaksi tämä minulle muuttuu. Siksi päätin nyt vain aloittaa jostain… Sen sijaan, että olisin tällä viikolla kirjoittanut hirveästi (joogaopekoulutukseen liittyvä postaus poikkeus), olen mm. järjestellyt asioita. Rakastan käsillä tekemistä silloin, kun aivot jumittavat. Olen esimerkiksi siivonnut...