Ihana Julia teki tällaisen postauksen pari viikkoa sitten ja haastoi meitä muitakin.

Mitä oikeasti kuuluu?

Hyvää, oikeastaan todella hyvää. Moni asia on tällä hetkellä niin hyvin, läheiset voivat hyvin ja muutenkin tuntuu, että kaikki on tosi jees, että en edes voi muuta kuin olla tosi kiitollinen. Itse asiassa Laurille juuri viime viikkoina olen useampaan otteeseen sanonut:”Tajuatko, nyt me eletään just sitä elämää, mistä haaveiltiin! Näiden unelmien ja tän elämäntyylin eteen ollaan paiskittu vuosia niin sikana töitä!” Välillä tekee hyvää pysähtyä matkalla huomaamaan, missä nyt on, eikä koko ajan vain tavoitella jotain kauempana olevaa määränpäätä. Nyt tuntuu, että olen vaiheessa, kun osaan nähdä tiettyjen valintojen seurauksia ja olla onnellinen siitä, että asiat on mennyt näin.

Toisaalta olo tuntuu väsyneeltä, koska unirytmini on viikon heittänyt kuperkeikkaa. (Meinasin sanoa häränpyllyä, mutta koko sanonta alkoi kuulostamaan hyvin oudolta kirjoitettuna! :D) Nyt maalis-huhtikuu menee niin, että olen vain viikon verran aina kuukaudessa Suomessa, joten tekemistä riittää täällä vähän liiaksikin. Olen tehnyt neljänä päivänä tälläkin viikolla töitä puoli kolmeen-kolmeen asti yöllä. Tuntuu, että valitan väsymystä kuitenkin nykyään melko usein, joten pitäisi mennä mittaamaan ferritiinitasot, jos olo johtuu raudanpuutteesta. Tiedän viime vuoden kokemusteni perusteella, että silloin kun olen uupunut, en jaksa innostua kunnolla mistään tai osaa nauttia täysillä vaikka olisi mitä. Nyt osaan, joten väsymys ei ole sellaista onneksi.

Tämä aika vuodesta on myös ihana: on valoa ja koko kesä on vielä edessä. Olo on positiivisen odottava.

Mitä tapahtuu työrintamalla?

Tämä vuosi näyttää hyvältä töiden suhteen ja Pariisin jälkeen oloni on myös poikkeuksellisen inspiroitunut. Tuntuu, että inspiraatiota ja luovuutta riittää taas uuden keksimiseen, eikä vaan olemassa olevan mahdollisimman hyvin suorittamiseen. Ja tämän tunteen takia melkein elän. Minusta puuttuu silloin pala, kun olen liian stressaantunut ja uupunut (mitä enemmän tai vähemmän olen viime vuosina toisinaan ollut). Se tunne, kun jaksaa miettiä uusia mahdollisuuksia ja rakastaa sitä mitä tekee työkseen (mitä lähtökohtaisesti teen) on paras.

Olen tänä vuonna tosi tyytyväinen ja iloinen yhteistyökumppaneistani, joita minulla nyt on. Yrittäjänä työtilanne elää koko ajan ja koska tahansa voi tulla mitä tahansa eteen. Nautin tavallaan tästä jännityksestä, enkä tunne useinkaan paineita esimerkiksi siitä riittääkö työt. Toistaiseksi on riittänyt enemmän kuin ehdin ottaa ja jos joku päivä tilanne on toinen, on minulla ainakin kymmenen b-suunnitelmaa.

Töiden tekeminen on tällä hetkellä myös siinä mielessä paremmassa balanssissa, että olen löytänyt jonkinlaisen henkisen tasapainon Vilma P.-kanavieni sekä muiden täysin ulkopuolisten työprojektien välille. En enää koe syyllisyyttä esimerkiksi, kun teen muita asioita siitä, että blogi kärsii liikaa tai tositepäin. Olen oppinut enemmänkin näkemään ja löytämään toisiaan tukevat puolet… Sitä ehkä helposti ajattelee, jos on elämässä monta täysin erillistä yritystä, urapolkua tai opiskelua töiden ohella tms., että toinen on aina toiselta pois. Aikaa ei tosiaan ole kaikkeen, mutta ehkä sittenkin pitkällä tähtäimellä voi myös löytää yhtenemiskohdan. Ajan, missä elämän eri osa-alueet hyödyntävät ja tukevatkin toisiaan.

Tämä huhtikuu on ja tulee olemaan kiireinen työkuukausi ja huomaan, että tahti alalla on kiristynyt. Asioihin pitää pystyä reagoimaan tosi nopeasti ja välillä se tahti vähän huimaa. Joskus mietin, että ala sopisi paremmin jollekin enemmän spontaanille ja nopeasti toimivalle, ei tällaiselle suunnitelmalliselle, hitaalle ja harkitsevalle. Mutta toisaalta eipähän ehdi kyllästyä mihinkään ja minähän tunnetusti kyllästyn nopeasti.

Hyviä juttuja on ollut myös uusi toimistomme, vaikka siellä Laurin kanssa nyt viime viikkoina emme juurikaan ole ehtineet käydä. Monet kollegat ovat lähentyneet tämän toimiston seurauksena ja mielestäni meidän ”Content Cornerissa” on huippumeininki. Toimistosta siis hyvä fiilis! Tietysti parasta on myös se, että Laurin kanssa saa tehdä töitä ja nykyään molemmilla on sopivassa suhteessa omia ja yhteisiä työjuttuja.

Parisuhde / perhe /ystävät?

Kolme asiaa, joista olen eniten onnellinen. Viikon aikana olen saanut nähdä melkein kaikkia omasta perheestäni, Laurin perheestä, sekä useita ystäviänikin. Kulunut viikko on ollut hyvin sosiaalinen siinä mielessä. Useampana hetkenä olen miettinyt, miten onnekas olen, kun ympärillä on niin ihania ihmisiä.

Matkat?

Lähdemme torstaina Italiaan ja odotan sitä kuin kuuta nousevaa. Meillä on mennyt ennätyspitkään, ettemme ole käyneet Italian kotona (yli puoli vuotta) ja sinne on melkoinen kaipuu. Kiva päästä Italiaan viettämään pääsiäistä, moikkaamaan Laurin sukulaisia ja nauttimaan lämpöisemmästä säästä. Tämän viikon videon perusteella pihassa on jo nurmikko vihreänä!

Muuten reissuja ei olekaan varattuna ja hyvä niin. Syys-lokakuuksi olemme kuitenkin suunnitelleet noin parin kuukauden mittaista Los Angelesin reissua.

Harrastukset / hyvinvointi?

Tämä viikko ei ole ollut mikään terveellisten elintapojen malliviikko todellakaan, mutta tänään aamulla olin joogassa ja ehkä se tästä taas. Toisaalta väsymystä lukuun ottamatta koen kyllä voivani tosi hyvin. Astangan ansioista kehokin tuntuu vahvemmalta kuin vuoteen. Harrastukset ovat aika lailla nykyään vaan jooga, jooga ja jooga. Joogaopekoulutus vie oman siivunsa myös. Muuhun kuin joogaan ei meinaa vapaa-aika riittää, mutta mieluiten siihen sen kyllä käytänkin. 🙂

Inspiroi eniten/vähiten?

Eniten inspiroi Pariisi ja syksyn Losin kuukaudet. Valokuvaus ja kuvankäsittely – olen pallotellut lightroomin ja photarin välillä, photoshopin viedessä voiton aina. Nyt kuitenkin lightroom inspiroi – ehkä vihdoin löysin sen hienouden. Taide inspiroi, myös pukeutuminen ja tyylit poikkeuksellisen paljon. Koti, siivoominen ja kevät. Astangajooga ja asanat. Ystävien kanssa jonkun kotona hengailu. Myös politiikka ja tulevat vaalit. Yhtäkkiä tekisi myös mieli opiskella taas englantia, tai kehittää kielitaitoani.

Vähiten inspiroi laskut ja kirjanpitojutut, joita pitäisi nyt tehdä, kuvien järjestäminen ja ikuisuusprojekti nimeltä uudet nettisivuni. Pyykin pesu.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?

Syön ihania, monipuolisia aamupaloja ja liian hätäisiä illallisia (kuten siemennäkkäreitä). Lounaan syön usein Mat Cateringissä Iso-Roobertinkadulla, siellä kasvislasagne on suosikkini.Telkkaria en edes omista, mutta koneelta katson kerran viikkoon Selviytyjät. Leffojakin olen tänä vuonna katsonut ennätysvähän, mutta perjantaina katsoin Leaving Neverland dokkarit ja meni kyllä pasmat vähän sekaisin.
Tällä hetkellä luen kaikkia joogakirjoja ja filosofisempia teoksia, mutta kahteen viikkoon en ole ehtinyt lukea juuri kuin Pariisi-opasta. Sitä kyllä luin suurella mielenkiinnolla. Italiassa haluaisin lukea Tara Westoverin Opintiellä -romaanin.

Mitä odotan?

Sitä, että näen rakkaan ystäväni ja hänen tytöt tällä viikolla! Ja sitä, että saan nukkua taas Italiassa pyöreällä sängyllämme… (Se on maailmassa se sänky, joka tuntuu eniten omalta sängyltä. Siltä jota kaipaa ja kun siihen pääsee taas nukkumaan, huokaisee, että ihanaa olla kotona. :)) Odotan Italian gelatoa ja risottoa, kukkapuita ja tuttua tuoksua, ulkotreenejä vuorilla ja aamukahvia patiolla. <3 Odotan, että pääsen työstämään tiettyjä työjuttuja ja ihan tässä hetkessä myös sitä, että saan työt tehtyä ja voin aloittaa katsomaan Selviytyjiä. 😉

Mitä teille kuuluu?? <3