Makasin äsken toimiston takahuoneen lattialla, viltti päälläni, jalat pystyssä. Ei en meinannut pyörtyä, vaan iski vain torkkutarve. Kerran olen nukahtanut täällä ikkunan eteen sohvalle, mutta herättyäni tajusin olleeni nukkumassa kuin näyteikkunalla – ulkona oli pimeää ja sisällä valoista, joten ohikulkijoilla oli selvä näkymä. Hups.

Olen ennenkin sanonut, että olen hirveä iltavirkku. Jos pääsen nukkumaan ennen puolta yötä, niin se on saavutus. Tällä viikolla olen herännyt jo kolmena aamuna kuuden maissa ja aloittanut aamun fyysisellä astangaharjoituksella. Nyt jotenkin tuntuu kropassa ja päässä pieni aivosumu. Siksi ajattelinkin kirjoittaa tästä aiheesta blogiin – ajatuksista jotka ovat mielessäni, koska väsymykseltäni en muuhun pysty…

Mietin tässä sitä, kun kuulin sivukorvalla joogaopettajani sanoneen, että mikäli yöunet on jäänyt alle 6 tuntii astangaharjoitus ei ole hyvästä aamulla. Ja sitä, kun lueskelin tänään ayurvedajuttuja ja niissä sanottiin, että kehotyyppini Vata tarvitsisi eniten unta (vrt. Pitta ja Kapha). Pitkien yöunien lisäksi, kuulemma jopa pienet päiväunet iltapäivällä olisi Vatalle suotavaa.

Tiedän, että nukun vähän, liian vähän. Unen aikana keho palautuu ja puhdistuu. Oma elämäni ei ole ollenkaan sellaista tasaista, turvallista ja säännöllistä, mitä Vatalle suositellaan. Tarvitsisin siis ehkä ekstrapaljon aikaa palautumiselle. Joogaopettajakoulutuksen myötä olen myös oppinut/ymmärtänyt, että tarvitsisin elämääni nimenomaan maadoittavia juttuja – juurichakraani tasapainoittavia harjoituksia. Tästä lisää myöhemmin, mutta yksi tärkeä asia olisi riittävä lepo.

Siitä ei ole itseasiassa niin kauaa, kun vielä ajattelin, että tarvitsen keskimääräistä vähemmän unta. Viime kevään/alkukesän uupumuksen jälkeen, tunnen kuitenkin väsymystä helpommin. Ehkä väsyn nopeampaa tai ehkä olen vain oppinut huomaamaan sen ja varomaan liikaväsymistä. Yksi asia, josta taas muistuttelen itseäni, on ayurvedassa ja myöhemmin muuallakin tunnettu sisäinen kello. Olen tottunut menemään nukkumaan Ayurvediseen Pitta-aikaan, jolloin kehon luonnollinen rytmi on aktiivinen, valpas. Jos pääsisin nukkumaan noin kello 22.00 tai aikaisemmin, se olisi kehon rytmin mukaan Kapha-aikaa, jolloin keho on rauhallisimmillaan. Näin voisin saada itselleni luotua paitsi ayurvedisen ihanteellisen unirytmin n- 22.00-06.00, myös parhaat edellytykset astangaharjoitukselleni, jonka aloitan aina 06.00-07.45. Astangaharjoitus tuo niin paljon positiivista elämääni ja on tällä hetkellä yksi eniten innostavista asioista…Joten ainakin motivaatiota nyt löytyy.

En onneksi enää kärsi univaikeuksista, kuten nuorempana. Nukahdan aina heti. Se voi johtua siitä, etten juo enää koskaan iltaisin kahvia tai vihreää teetä. Tai siitä, että yksinkertaisesti minulla on koko ajan univelkaa?! Ehkä se johtuu siitä, että olen ruvennut nukkumaan (villa)sukat jalassa, mikä auttaa kylmiin ja levottomiin jalkoihini. Toinen hyvä keino on hieroa seesamiöljyä jalkoihin ennen nukkumaan menoa! Joka tapauksessa yritän nyt nukkua vain enemmän. Astangaharjoitus saa minut heräämään virkeänä (minulle todella) aikaisin, mutta nyt pitää sitten vain mennä aikaisin nukkumaankin. Onko teillä vinkkejä tähän, miten malttaa ajoissa nukkumaan?! 🙂

LUE MYÖS:
Ayurveda ja aikainen aamuherätys, miksi?
Ajatuksia Ayurveda konsultaation jälkeen