Olen saanut jonkin verran kysymyksiä astangajoogaan liittyen ja ajattelin vastata näihin yleisesti, jos joku muukin saisi vastauksista jotain irti. Aloitin säännöllisen astangaharjoittelun vasta viime kesänä, kun löysin mysore-tunnit. Mysore on yksi tyypillinen astangan harjoitustapa, siinä oppilas harjoittelee joogasalissa itsenäisesti oman hengitysrytmin tahdissa. Opettaja on kuitenkin läsnä ja avustaa silloin, kun katsoo sen olevan tarpeen. Nykyään rakastan astangajoogaa. Kun olen Helsingissä, teen harjoituksen keskimäärin kolmena aamuna viikossa joogasalilla, mutta haluaisin löytää aikaa/itsekuria myös omatoimiselle harjoitukselle. Silloin saisin nostettua määrän 4-5 harjoitukseen viikossa ja pidettyä harjoituksen mukana reissuissakin.

Olen kaukana asiantuntijasta, mutta vastaan nyt lyhyesti omista kokemuksistani käsin… On myös hyvä huomioida, että astangajoogassa on kahdeksan haaraa/osaa ja puhun nyt lähinnä kolmannesta haarasta eli asanasta (asentoharjoituksesta). 🙂

Q: Miten astanga eroaa muista tekemistäsi joogatyyleistä (Vinyasa Flow, Yin, Hatha, Katonah…)?

A: Ehkä selvin ero on se, että astangatunnin rakenne on aina samanlainen, koska sarjat ovat ennalta määrättyjä. Asanat tehdään aina samassa järjestyksessä. Bikram on vastaavanlainen joogatyyli. Astangaharjoitus on myös fyysisintä.

Q: Olet puhunut astangan ensimmäisestä sarjasta, mitä se tarkoittaa?

A: Astangajoogan asentoharjoitus koostuu kuudesta asentosarjasta. Jokaisella näillä sarjalla on oma tehtävänsä. Tätä ensimmäistä asentosarjaa kutsutaan yoga chikitsaksi ”joogaterapiaksi”. Ensimmäisen sarjan asennot venyttävät ja vahvistavat lihaksia sekä linjaavat ja ryhdistävät kehoa, jolloin virheasennot korjaantuvat. Tarkoitus on myös poistaa sairauksia aiheuttavaa ylimääräistä rasvaa ja kuonaa kehosta. Esimerkiksi toisen asentosarjan Nadi-Sodhanan päätehtävä on taas puhdistaa kokonaisvaltaisesti.

Kaikki aloittavat ensimmäisestä asentosarjasta, jota itsekin teen. Olen päässyt nyt koko sarjan loppuun ja kun kaikki asanat alkavat sujua hyvin ja olen valmis, antaa opettaja minulle ensimmäiset liikkeet toisesta sarjasta. Astangajoogan periaatteena siis on, että asennot pitäisi pystyä tekemään sujuvasti ja rauhallisesti hengittäen ennen kuin edetään seuraavaan asentoon. Jokainen asento valmistaa kehoa ja mieltä seuraavaan.

Mysore-tunneilla osa tekee pelkkiä aurinkotervehdyksiä, osa lisäksi seisoma-asentoja, osa koko ensimmäistä sarjaa, osa toista ja osa kolmattakin. Maailmassa ei ole montaakaan (jos yhtään nykypäivänä) joka olisi edennyt kuudenteen asanasarjaan. Kaikki siis etenevät omaan tahtiin. Petri Räisäsen Nadi Sodhana-kirjassa kerrotaan, että perinteisen menetelmän mukaan jokaisen yksittäisen asennon hallitseminen vaatii vähintään tuhat toistoa. Tämä tarkoittaa noin neljän vuoden päivittäistä harjoittelua siten, että päivässä tehdään yksi toisto ja lauantait ja kuupäivät -sekä naisilla kuukautisten kolme ensimmäistä päivää- ovat välipäiviä. (Itselläni joogapohjaa oli niin paljon ennen astangaa, että se on nopeuttanut vähän etenemistä.)

Asennoista sen verran, että ensin tulee lämmittävät aurinkotervehdykset (viisi aurinkotervehdys A:ta ja viisi aurinkotervehdys B:tä). Sen jälkeen edetään seisoma-asentoihin. Tämän postauksen kuvien asanat ovat kaikki ensimmäisen sarjan seisoma-asentoja. Kun kaikki seisoma-asanat ovat hallinnassa siirrytään istuma-asentoihin ja lopuksi tehdään aina loppuliikkeet. Googlettammalla ”ashtanga primary series” löytyy kuvia/julisteita, joissa kaikki asanat ovat kuvattu järjestyksessä. Kannattaa kuitenkin ihan ehdottomasti opetella sarja opettajan johdolla. Kuva ei näytä esim. sitä, miten asanoihin siirrytään ja montako hengitystä kussakin asanassa tulee.

Q: Miksi tykkäät astangasta? Miksi haluat juuri sitä harjoitella?

A: Astanga on koukuttavampaa ja haastavampaa kuin mikään muu kokeilemani joogatyyli.

Saan astangasta hirveästi intoa ja energiaa päiviini. Tunnen myös, kuinka harjoitus puhdistaa kehoa. Sen jälkeen, kun takana on kolme harjoitusta viikossa, huomaan usein, että turvotus on kadonnut ja iho tuntuu kirkkaammalta. Koen, että harjoitus tukee hyvin muuta elämääni. Kehityksen huomaa nopeasti ja saan onnistumisen elämyksiä harjoituksesta. Lisäksi tykkään tunnelmasta ja astangan selkeydestä. Ajattelin aina, että mahdollisimman luova harjoitus sopisi minulle, mutta yllättäen tykkäänkin, että jokin asia elämässäni on hyvin ennakoitavissa. Tiedän, millainen harjoitus on edessä, kun menen saliin. Hengitykseen on helpompi kiinnittää huomiota, kun asanajärjestys on tuttu ja sen muistaa ulkoa.

Ainut syy, miksi reissaaminen välillä harmittaakin on, että astangaharjoitukseni katkeaa. Tauon jälkeen mysore-tunnille lähteminen on aina himpun verran vaikeampaa ja lihakseni tulevat kipeäksi harjoituksen jälkeen. Nopeasti kuitenkin tulee taas tunne, että tekisi mieli harjoitella joka päivä ja harjoitus alkaa pyöriä ajatuksissa salin ulkopuolellakin. Mysore-tunnit joilla käyn ovat aamuisin klo.6-9. Vaikka en ole niin aamuihminen ja herääminen tuottaa usein vaikeuksia, niin silti minusta on ihanaa joogata heti ensimmäisenä aamulla.

Tykkään myös, että haastetta riittää loputtomasti! Astanga on hyvin monipuolinen harjoitus. Asennot tekevät kehosta kevyen, vahvan, puhtaan ja elinvoimaisen. Astangassa näitä ominaisuuksia pidetään henkisen kehityksen perustana. Välillä mieleni on jo todella tyyni harjoituksen ajan ja teen harjoitusta lähes meditatiivisessa tilassa. Toisinaan taas ympäristöä on vaikea sulkea pois ja hengittäminen ei ole tasaista. Tällöin tuntuu, että teen ”vain” fyysisen harjoituksen. Mutta kuten Sri K. Pattabhi Jois on sanonut ”Kun asento on täydellinen, mieli rauhoittuu.” Sitä kohti mennään, mutta nautin suuresti myös matkasta. 🙂

LUE MYÖS:
3 Seisoma-asanaa
5 Joogatyyliä
6+1 syytä, miksi rakastuin astangaan (sittenkin)