Päivä Sveitsissä
Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun kävimme Sveitsissä. Meillä on tuttuja Luganossa ja siitä onkin tullut viime vuosina vakiovierailukohde. Lugano on ehdottomasti yksi siistimmistä kaupungeista, joita tiedän! Roskattomuus ja puhtaus oikein pistävät silmään, vaikka yleensä se on toisinpäin. Tykkään ehdottomasti myös boheemeista kaupungeista ja kaupunginosista, mutta Sveitsissä minua viehättää paitsi kaunis luonto myös juuri tietynlainen ”täydellisyys”. Kahvilla kävimme aiemminkin hyväksi todetussa Mauri nimisessä kahvila-ravintolassa.
Luganoon meiltä täältä Italiasta ajaa reilu kolme tuntia. Takaisin tulessa jouduimme kuitenkin Milanon kohdilla ruuhkaan ja matka kesti pidempään. Onneksi oli BookBeat ja äänikirjat. Kuuntelin Anneli Auerin Murhalesken muistelmat -kirjaa. En seurannut kovinkaan tarkasti uutisista Ulvilan murhamysteeriä, mutta tämä kirja on kyllä ollut todella vaikuttava ja hyvin tehty. Suosittelen nimenomaan äänikirjana, koska Anneli lukee kirjansa itse. Oletteko te lukeneet/kuunneleet kyseistä kirjaa? Millaisin fiiliksin? 🙂
Jos Sveitsi kiinnostaa, niin tässä muutamia blogistani löytyviä vanhempia postauksia Sveitsistä:
• Aikaisemman Luganon reissumme upea hotelli
• Superkaunis kylä Morcote
• A.Vogelin tilalla Pohjois-Sveitsissä toinen postaus täällä
5 Comments
En kyllä itse ajatellut ikinä lukea tuomitun seksuaalirikollisen kirjaa, vaikka eri rikosta tuo kirja käsitteleekin, saatika sitten edesauttaa Auerin rahastusta miehensä kuolemalla. Mutta kiva, että itse tykkäsit.
Hei Maiju, näin itsekin ajattelin pitkään. Mutta monihan ei usko Auerin syyllisyyteen myöskään seksuaalirikos asiassa tuomiosta huolimatta. Halusin nyt ottaa selville, miksi näin. Halusin lukea sen toisen osapuolen version ja hyvä, että luin. Monissa asioissa on ollut räikeitä virheitä ja muutenkin ymmärrän täydellisesti, miksi Auer on tehnyt kirjan: saadakseen oman äänensä kuuluville. Mediahan nyt tunnestusti vääristelee asiota ja kun sama asia on useammassa mediassa, siitä tulee ”totuus”. Auer on selkeästi ollut erittäin hyvin perillä juttunsa tutkinnasta ja vaikka haluankin uskoa Suomen oikeusjärjestelmään, niin nyt kyllä mietityttää isosti, mitä jos Suomessakin voi tapahtua tällaista, kuten maailmalla? Mitä, jos syytön ihminen on saanut tämän kaiken niskoilleen.
Luin nyt jälkikäteen Isyyspakkaus-blogista Tommin kirjoittaman postauksen kirjasta ja aiheesta. Huomasin ajattelevani hyvin samoin. Jos kiinnostaa, niin kannattaa lukea myös kommentit. http://www.lily.fi/blogit/isyyspakkaus/anneli-auer-murhalesken-muistelmat
Käsitääkseni tuossa seksuaalirikosasiassa näyttö on ollut aika kiistaton, mutta toki sinulla on oikeus uskoa Auerin syyttömyyteen. Suomessa kuitenkin mieluummin jätetään todisteiden puuttuessa rikollinen tuomitsematta kuin että syyttömälle annettaisiin tuomio. Suomessa tuomiot langettavat myös tuomarit eikä tavallisista kansalaisista koostuva valamiehistö, kuten monissa muissa maissa, jolloin henkilökohtaiset mielipiteet ja mieltymykset voivat vaikuttaa annettuun tuomioon.
Aika sinisilmäistä vain mielestäni, että Auerin omalla äänellä lukeman kirjasi kuunneltuasi olet heti uskomassa hänen syyttömyyteensä. Eiköhän Auerkin kerro tuossa kirjassaan asiat omasta näkökulmastaan katsottuna.
Aueria on pidetty myös taitavana manipuloijana, onko tämä sitten totta vai ei. Olet kuitenkin syyttelemässä mediaa asioiden vääristelystä. Ei sitten tule mieleen, että Auerkin kirjassaan samalla tavalla voi vääristellä asioita itselleen suotuisaksi.
Kiitos Maiju vielä kommentista! 🙂 En tosiaan halua ottaa kantaa asiaan sen enempää perhetymättä. Tämän blogikirjoituksen (julkaistu Hymy-lehdessä) ja monen muun tekstin perusteella seksuaalirikosjutussa on ollut kuitenkin hatarat perusteet: http://www.mikkoniskasaari.fi/node/162 . Niin tai näin, mielestäni asiaa pitäisi vielä tutkia, koska jo murhatapauksessa Auer oli pitkään vangittuna syyttömänä.
Anneli Auer voi kirjassaan kirjoittaa aika lailla mitä tahansa. Kuten Auer itsekin, media ja blogit kirjoittavat juttunsa tietystä näkökulmasta ja yleensä näkökulmaksi valitaan se, joka myy. Sen ei tarvitse olla suoranaista valehtelua, mutta eräiden asioiden mainitsematta jättämisellä ja toisten korostamisella voidaan saada aikaan hyvin erilainen ”totuus”. Tämä kannattaa mielestäni pitää mielessä.
Prosessuaalinen totuus (tuomioistuimen tuomio) on asia erikseen, totuuksia voi siis olla monia.
Suosittelisin perehtymään esim. oikeusasteiden tuomioihin asiassa, niistä varmaankin ”oikeimman totuuden” löytää, tuomarit kun toimivat virkavastuulla, toisin kuin media tai Auer.