Mitä tekisit, jos voisit tehdä ihan mitä vain?
Unelmointi on lempiaiheeni – ja harrastukseni. Olen aina ollut kova unelmoija. Se on hauskaa, se ilahduttaa, se pitää mieleni virkeänä ja elämänhaluni korkealla. Mutta se on myös järkevää, koska yleensä mahtavat asiat tapahtuvat vasta, kun ne on ensin ajatellut ja kuvitellut mielessä. Oli idea kuinka kreisi tahansa, voi siitä muotoutua käyttökelpoinen – ainakin sen osista. Tietenkään pelkkä unelmointi ei riitä tekemään haaveesta totta, mutta kovaan työskentelyyn ja vaikeisiin päätöksiin tarvitaan sisäinen motivaatio, syy.
Moni mahdottomalta kuulostanut asia on tässä maailmassa tullut todeksi. Ja henkilökohtaisesti uskon täysin, että melkein mikä tahansa on mahdollista.
Mutta viime vuonna törmäsin hassuun aiheeseen: en osannut enää unelmoida, ainakaan kovin suuria. Yritin kyllä. Pystyin nimeämään asioita, joista haaveilin, joita ehkä halusin. Mutta olin saavuttanut jo niin monta unelmaani, että en osannut ajatella laajemmin, en löytänyt mieltä kutkuttavia unelmia, jotka olisivat saaneet minut pomppaamaan aamulla ylös sängystä.
Me suomalaiset olemme aika vaatimatonta kansaa. Meillä on usein sisäänrakennettuna sellainen mentaliteetti Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Olen huomannut, että monet pelkäävät unelmoida tai pitävät sitä haihatteluna. Ehkä, koska on vaikea uskoa omien tavoitteiden ja unelmien olevan mahdollisia? Tai ehkä yksinkertaisesti ollaan jo kaikin puolin niin tyytyväisiä siihen mitä jo on, ettei haluta elämältä mitään enempää?
Olen aina ennen ihmetellyt tätä, kunnes oma unelmalistani alkoi tosiaan näyttää sellaiselta, että keksin vain asioita, jotka ovat oikeasti realistisia ja oikeastaan mahdollisia jopa vuoden sisällä. Vuoden vaihtuessa pohdin, että tällaisia on esimerkiksi hyvä laajakulmaobjektiivi, Aasian matka, isossa kaupungissa asuminen – vaikka New Yorkiin muutto, joogaretriitti. Unelmat voivat olla pieniäkin, eikä edellä mainitut edes sitä ole. Mutta tarkoitan, että alan nykyään unelmoida vasta, kun mahdollisesta toteutumisesta alkaa näkyä merkkejä.
Haluan pystyä kuitenkin unelmoida kuten lapset… Asioista, jotka tuntuvat (vielä) kaukaisilta, jopa niin kaukaisilta, että niistä haaveilu on enemmänkin leikkiä.
Kysyinkin eilen itseltäni ja kysyn teiltäkin tämän klassisen kysymyksen, mitä tekisitte, jos voisitte tehdä ihan mitä vain?
Mikä olisi innostavinta, kiinnostavinta ja houkuttelevinta, mitä voisit tehdä elämälläsi, jos mikään ei rajoittaisi tai estäisi? Mikä olisi hyödyllisintä, mikä mahtavinta?
Aloin itse keksiä, vaikka mitä. Matkustelisin poikaystäväni kanssa ympäri maailmaa upeisiin luontokohteisiin kuvaamaan (useimmiten lämpimään), tekisin töitä vain muutamia tunteja päivässä tai sen verran, että en olisi aikatauluista ja töistä stressaantunut. Minulla olisi aikaa lukea, perehtyä minua kiinnostaviin asioihin ja urheilla/joogata niin paljon päivittäin, kun haluan. Hankkisin kodin inspiroivasta kaupungista ja sisustaisin sen valoisaksi, kotoisaksi ja harmoniseksi. Tarjoaisin muille hienoja kokemuksia ja elämyksiä. Tapaisin paljon erilaisia ihmisiä ja voisin vain keskustella heidän kanssaan kaikesta…
Ja minua alkoi hymyilyttää. Kun on unelmia, on toivoa, on inspiraatiota, on maailma, joka on täynnä mahdollisuuksia.
Onko teille muille tuttua, että uskaltaa unelmoida vasta kun niiden toteutuminen näyttää edes jokseenkin todennäköiseltä?!
Lue lisää aiheesta postauksestani: Dream board
What would you do if you could do anything?
I’ve always been such a dreamer. But the older I get the harder it is. My dreams are something that already seem quite likely to happen, not anymore something wild and crazy. But dreaming like child, dreaming big, is fun and useful. So I started to think abut the first quoestion… What is the most attractive way of living if I don’t have to think realistically. I found out many things. And it makes me smile. Life with dreams has hope and the world seems to be full of opportunities again. It’s inspiring. What would you do if you could do anything?
”If you don’t have big dreams & goals you’ll end up working really hard for someone who does.”
”You get in life what you have the courage to ask for.”
”If your dreams don´t scare you they are too small.”
23 Comments
Ihanan inspiroiva postaus!
Kiitos paljon Maija!! 🙂 <3
Mun tän hetken suurin unelma olisi päästä valokuvaamaan Valioliigaa! En edes tiedä miksi just Valioliiga ja miksei vaikka Bundesliiga, mutta näin oon vaan keksinyt. Lisäksi tällainen unelma tuntuu niin kaukaiselta, vaikka kuitenkin mahdolliselta, koska eletään tällaisessa maailmassa, jossa some yhdistää ihmisiä ja moni suomalainenkin on päässyt maailmalle sen avulla (lasken someksi siis myös youtuben..).
Noin muuten olen ehkä vähän huono haaveilemaan. Elän vain päivä kerrallaan kohti sitä Valioliigaa ;D
Haha ihana kuulla! 🙂 Uskon täysin, että saavutat vielä unelmasi ! Tsemppiä matkaan <3 🙂
Tsemppiä matkaan! <3 ja varmasti savutat sen unelmaan.
Minulla on tapana unelmoida mennessäni nukkumaan. Joskus kun asiat menevät elämässä nappiin huomaan jättäväni unelmoinnin toissijalle, mutta heti kun on asioita jotka ahdistaa tai häiritsee unelmointi helpottaa pääsemään iloisemmin läpi sen ajan 🙂 Ja itse ainakin unelmoin niin mahdollisista kuin mahdottomistakin asioista. Jos voisin tehdä ihan mitä vain haluisin olla astronautti tutkimassa avaruutta. Mutta useammin unelmointini liittyy matkustamiseen, eläimiin ja ihanaan kotiin meren rannalla 🙂
Totta tuo, unelmointi tuo iloa silloin kun on vaikeampaa. 🙂 Kiitos kun kommentoit Lii <3
Onnea sinun unelmissa! 🙂
Tiedätkö, juuri aiemmin tänään mietin juuri tätä, että mitä tekisin jos kaikki olisi mahdollista. Haaveilen kyllä, mutta olen vähän huono unelmoimaan oikeasti. Ehkä kypsyttelen tätä hetken ja teen aiheesta oman postauksen – jos uskallan. 😉
Olisi mielenkiintoista lukea sulta postaus aiheesta!! 🙂 Kiitos, kun kommentoit! <3
”Me suomalaiset olemme aika vaatimatonta kansaa. Meillä on usein sisäänrakennettuna sellainen mentaliteetti Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Olen huomannut, että monet pelkäävät unelmoida tai pitävät sitä haihatteluna. Ehkä, koska on vaikea uskoa omien tavoitteiden ja unelmien olevan mahdollisia? ”
Kiitos tosi mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä postauksesta! Edellä lainaamani kirjoittamasi pätkä kuvasi entistä ajattelutapaani, joka joskus se meinaa tulla esiin vieläkin. Etten mä voi unelmoida ja tavoitella jotain noin suurta. Mut onneksi nyt uskallan ja unelmat ovat pienempiä ja vähän suurempia. Unelmani liittyvät mm.uudesta ammatista, itseni kehittämiseen, urheiluun/liikkumiseen ja asumiseen.
Kiitos paljon Annika, kun kommentoit! <3 Ihana kuulla, että postaus herätti ajatuksia ja , että olet löytänyt itsellesi unelmia. 🙂
Ihana IHANA postaus! Tulin just reissusta Etelä- Afrikasta ja oon tän koko viikon miettiny sitä miten tuntuu että suomalaiset on oikeesti kaikista kansoista eniten niitä jotka vaan ”tyytyy” asioihin ja siihen mitä meillä on… ja välillä tuntuu että täällä syyllistetään niitä ihmisiä jotka oikeesti yrittää tehä omaa juttuaan eikä vaan muovaudu siihen muottiin mihin uskotaan että pitäis. mikä tietenkin on yleistävästi sanottu eikä kaikkien kohdalla totta, mutta siks mulla tuli ihana fiilis kun sanoit nää asiat, unelmoitin on ilmasta ja kaikille suotavaa <3 Unelmoidaan kaikki ja sillon maailmasta tulee meijän oman mentaliteetin mukanen ihmeiden keidas!
Ihana Daria, kiitos ihanasta kommentista! <3 🙂
Heippa Vilma, postauksesi (ja koko blogisi) on ihanan positiivinen ja tunnelmallinen. Täällä myös yksi haaveilija! Olen pienestä pitäen ollut paljon omassa haaveilukuplassani, mutta vasta ulkomaille muuton jälkeen oppinut uskomaan niihin haaveisiin enemmän, ja tekemään osasta tavoitteita.
Olen juuri aloittelemassa omaa blogia, käy ihmeessä kurkkaamassa 🙂 Käsittelen treeniin ja ruokaan liityviä asioita personal trainerin ja sairaanhoitajan näkökulmasta. http://www.liveupbeat.com
Kiitos sulle ihanasta blogista!
Ihanan näköinen blogi sulla, kiva kun aloit bloggamaan ja linkkasit sen tänne! 🙂 Ja kiitos aivan ihanista sanoista! <3
Ihana postaus! Mua kiinnostaisi tietää mikä olet Myer-Briggs persoonallisuustestissä? Itse olen INFP eli juurikin tuo unelmoija:D Itselläni taas on ollut sellainen vaihe päällä että haaveilin koko matkan kotoa kauppaan yhdestä pojasta ja MIT:hen pääsystä. En siis tunne tätä poikaa tai ole opiskellut insinööritieteitä vaan valtiotieteitä:D Mutta nyt insinööritieteet on jotenkin yhtäkkiä alkaneet kiinnostamaan. Haaveilin siis koko meidän elämän yhdessä ja sen miten olen siis jo päässyt sinne MIT:hen ja mietin että miten tämä poika sitten omat työkuvionsa järjestää kun tämä kaikki tapahtuu… Että mä kyllä olen pahemman luokan haaveilija, ja kun sain itseni näistä ajatuksista kiinni niin huomasin että taas on tullut unelmoitua vähän astetta kovemmin:D
Haha ihana kommentti! <3 Olen itse ENFP, eli aika lähellä!! :D Kirjoitin aiheesta postauksen täällä: http://vilmap.com/2015/09/07/persoonallisuustesti/
Ihana postaus! <3 Tsemppiä kaikkissa undelmissa – kaikki on mahdollista. <3
Onnea ja tsemppii kaikille unelmissa. <3
Todella hyvä postaus!
Sai minut pohtimaan ja pakko kommentoida: entä jos nyt, kun olet saavuttanut unelmistasi paljon ja huomannut että kaikki onkin saavutettavissa, niin silloin itse unelmointikin on muuttunut luonteeltaan? Tarkoitan, että nyt ehkä et osaakaan ajatella että jokin on vaikea saavuttaa, kun kokemuksesta tietää että kaikki onnistuu tavalla tai toisella? Siksi tuntuu, että kaikki unelmat ovat ns. realistisia…
(en tiedä, saako ajatuksestani kiinni)
Itselläni on ristiriitaiset fiilikset oman unelmoinnin kanssa. Unelmoin paljon, isoista ja pienistä asioista. Tiedän, että voin saavuttaa kaiken haluamani – toisaalta en välttämättä unelmoi mistään ns. mahdottomasta.. Uskon että kaikki ne asiat ovat itsestäni kiinni, joista unelmoin. Jos vain jostain saisin sinun itsevarmuuttani, koska usein epävarmuus vaan itsestään hiipii ja alkaa epäilyttää mitäs tässä nyt oikein unelmoidaan.. 😀