Losin lempiranta & oivallus luovuudesta

7

Thoughts

30.01.2020

On monta syytä, miksi voi päätyä tilanteeseen, ettei enää käytä luovuuttaan…

Tuskin olen ainut, joka haaveilee joskus irtiotosta ja maisemanvaihdoksesta nimenomaan luomismielessä. Toivoo vapaata keskeytyksistä ja velvollisuuksista, ei rentoutuaksi, vaan luovisvimman takia. Että saisi etääntyä kaikista paineista, muiden mielipiteistä, odotuksista ja ennakkoluuloista — ja olla rohkeampi kuin uskaltaisikaan.

Mielestäni luomisen iso pointti on herättää tunteita. Jos niitä pelkää herättävänsä — shokeeraavansa, loukkaavansa tai antavansa väärän kuvan itsestä — voiko silloin luoda vapaudesta käsin?

Jos olet aktiivinen instagrammaaja, mietitkö koskaan, kuka olit ennen instagrammia?

Itse kysyn aina välillä itseltäni, että miten pitäisin blogia, jos tämä alkaisi nollasta. Jos minulla ei olisi kuin muutama seuraaja? Antaisinko asioiden tulla ulos vielä enemmän ilman suodattimia ja ilman takaraivossa jyskyttävää kysymystä, miten joku tämän tulkitsee?

Olisinko luovempi, ilman omia rajoittavia uskomuksiani? Olisinko omaperäisempi, jos ei olisi niin paljon vaihtoehtoja, vastauksia ja runsautta?

Uskon, että ehkä olisin ja yritän työstää näitä.

Luovuus on aihe, mikä minua on aina kiinnostanut. Kirjoitin pari vuotta sitten todella pitkän postauksen luovuudesta:  Lisää luovuutta?

Nyt yksi ilta sängyssä selasin Elizabeth Gilbertin Big Magic -kirjaa ja nämä kaksi kohtaa kirjasta pomppasivat silmääni ja jäivät alitajuntaani. Varsinkin ensimmäinen voi äkkiseltään näyttää, että se olisi ristiriidassa aiempien ajatusteni kanssa, jossa olen ollut sitä mieltä, että luovuus vaatii aikaa ja tilaa.

”Luovuus on vähän kuin olisi bordercollie lemmikkinä: sen täytyy saada puuhaa tai se aiheuttaa valtavasti harmia. Anna mielellesi puuhaa tai se keksii puuhan itse, etkä ehkä pidä sen puuhista. — Me kaikki tarvitsemme jotakin, mikä auttaa meidät unohtamaan itsemme joksikin aikaa.”

”Pysyvä klisee luovuudesta on, että se tekee ihmiset hulluiksi. Olen eri mieltä: se että ei käytä luovuuttaan, tekee ihmiset hulluiksi.”

Nämä sitaatit kuitenkin kolahtivat minuun täysin. Liittyvät vähän myös postaukseeni Unelmista & Tavoitteista, jonka kirjoitin viime viikolla. Koen, että olen juuri parhaimmillani, kun meneillään on luovia projekteja. Mutta tuntuu, että nykyajan maailmassa sitä aikaa on tosiaan raivattava niille itse, koska muuten elämän ei-luovat-asiat täyttävät päivämme. Siinä mielessä tarvitsemme aikaa. Mutta toisaalta täysi joutilaisuus — se, että luovuutta ei käytä mitenkään — ajaa ajattelemaan liikaa itseään. Ei ole hyvä, jos energia menee itsekeskeisyyteen luomisen sijaan. Luovisvimmassa pääsee ihanaan flow-tilaan, jolloin olo on kuin rakastuneella. Ei silloin ehdi surkutella ja pohtia itseään. Olenkin enemmän Gilbertin kannalla: se, että ei käytä luovuuttaan, tekee ihmiset hulluiksi.

Nämä postauksen kuvat ovat upealta El Matador Beach rannalta Malibusta. Tämä oli Manhattan Beachin lisäksi lempirantani Losin reissulla. 🙂