Missä on kotini?

49

Thoughts

17.10.2016

img_3927 img_8066-copy  img_4531 img_3831 img_5817

Mummini kysyi minulta viikonloppuna, vai missä se sun koti nyt sitten on? Vastasin spontaanisti: kaikkialla.

Olen se joka sanoo hiihtokeskuksen mökkiä, siskon asuntoa tai laivanhyttiäkin (vahingossa) kodiksi: ”me ollaan nyt kotona”, ”lähdetäänkö jo kotiin?” vaikka puhun vain paikasta, jossa yövyn.

Nyt olen lähdössä kodista kotiin. Näpyttelen tätä postausta, vaikka pitäisi melkein jo kiiruhtaa portille.

Helsinki tuntuu sielun kodilta. Helsinki on se, jossa tuttuja tulee vastaan joka kulmassa, jossa saa kaverin aina lounaalle, lenkille tai joogaan, jonka kadunnimet osaan ulkoa ja jossa tunnen olevani eniten minä.

Italia on se koti, jossa olen nyt eniten, jossa on suurin osa tavaroistani ja se tärkein: rakas poikaystäväni. Italian kodista on melkein kolmessa vuodessa tullut koti, joka tuntuu kodinomaiselta, silloinkin kun siellä ei ole käynyt 11 kuukauteen: sinne on aina helppo ja ihana mennä, se on paikka jossa on jo paljon rakkaita muistoja ja jonne tiedän niitä tulevan paljon lisää.

Sitten on Englannin koti. Vaikka muutimme pois toukokuussa, tuntuu Nantwich vieläkin kodilta sydämessä. Vasta nyt jälkikäteen tajuan, että taisin sittenkin kotiutua sinne(kin).

Ja Seinäjoen kodit. Koti kotini.

Olen muutenkin tottunut aina menemään, elämään sellaista matkalaukkuelämää, että teen kodin milloin minnekin… Minulla on syvät, mutta joustavat juuret. 😉

Sanotaan, että koti on siellä missä rakkaat ovat. Haastavaa onkin, kun rakkaita on ympäri maailmaa. Lähiperhettäni pelkästään aina Vietnamiin asti. Aina on ikävä. Minulla on oikeasti ihan koko ajan ikävä jotakuta. Perhettä tai poikaystävää, Ystävää Oulussa, Ystävää Kajaanissa, Ystävää Jyväskylässä, Ystävää Porissa, ystäviä Helsingissä.  Sen kanssa onneksi oppii elämään ja ikävä on myös positiivista – on jälleennäkemisiä ja intensiivistä läsnäoloa, on arvostusta yhteisestä ajasta. Nyt on ollut ihan huikeat viisi päivä Helsingissä, mutta vähän kirpaisee lähteä. Onneksi se tarkoittaa myös palaamista. Palaamista kuvien rakkaisiin maisemiin. 🙂 ♥
VP2