Uusin intohimoni kohde…

17.07.2018 / ,

Mietin tässä, että miten tässä näin kävi: matkustamisesta ja eri maista on tullut suurimpia intohimoni kohteita.

En koskaan haaveillut ulkomailla asumisesta, saati jatkuvista työreissuista. Matkustin ensimmäistä kertaa lentokoneella ekaluokkalaisena ja siitä lähtien teimme perheen kanssa pakettimatkan vuoteen: Turkkiin, Kanarialle, Kreikkaan tai Kyprokselle. En mennyt vaihtoon, kielikurssille tai interreilaamaan. Enkä edes missään vaiheessa halunnut. Kosmopoliittius ei kiinnostanut tai kiehtonut minua oikeastaan mitenkään. Turismi kyllä – laskin aina puoli vuotta päiviä seuraavaan Alanyan matkaan. Nykyään perheestämme on koko ajan joku maailmalla, mutta lapsuudessani/nuoruudessani en tottunut mihinkään maailmankansalaisuuteen alkuunkaan. (Olen kyllä kiitollinen, että pystyimme matkustamaan noinkin paljon.)

En haikaillut maailmalle ehkä, koska en tiennyt mitä haikailla. Tai maailma tuntui niin vieraalta ja kaukaiselta. Nykyään on toisin. Vaikka olen ylpeä suomalaisuudestani, niin loppujen lopuksi arvoni ja ajatukseni ovat varsin globaalit ja kotoisalta tuntuu niin monessa eri paikassa.

Enemmän aloin matkustaa 18-vuotiaana, kun aloin viettää mallintöissä aikaa ulkomailla. 1-3 kuukautta kerrallaan vuodessa ja lisäksi tein Saksaan silloin tällöin ”direct booking” keikkoja. Mutta tosiaan mallintöiden miinuspuoli minulle siihen aikaan oli se, että olisin viettänyt liikaa aikaa ulkomailla. Lähdin usein kesken Suomeen takaisin, vaikka töitä olisi ollut muualla enemmän. Halusin olla Helsingissä ja vain käydä silloin tällöin reissussa.

Havahduin tosiaan tässä yksi päivä siihen, että ennen ostin hyvinvointilehtiä, nykyään matkalehtiä. Ennen googlettelin kyltymättömänä henkiseen hyvinvointiin, itsensä kehittämiseen ja treeneihin liittyviä juttuja, mutta nykyään paljon enemmän hotelliarvosteluja, lentoyhtiöitä, kauneimpia luontokohteita… En tiedä, onko tämä niin hyvä muutos, mutta toisaalta ei sitä fiiliksilleen aina mitään voi. Jos olen rehellinen itselleni, niin nyt kun olen saanut tukikohdan Suomeen (ja tiedän, että tulen olemaan myös hyvin Helsingissä), niin haaveilen entistä enemmän tulevista reissusta.

Suhtautuminen ulkomailla oloon tietenkin muuttui, kun tapasin reilu neljä vuotta sitten nykyisen poikaystäväni ja siitä asti olen viettänyt paljon enemmän aikaa maailmalla kuin Suomessa. Tuntuu, että nälkä/ uteliaisuus eri maita, kulttuureita, maantiedettä, historiaa ja ihmisiä kohtaan kasvaa syödessä, ja käytän paljon aikaa tutkien mihin ja miksi. Toisaalta ei tämä myöskään ihan puskista tule. Historia ja maantiede lukeutuivat aina lempiaineisiini koulussa, eri ruokakulttuurit jatkavat kiinnostustani ruokaan sekä ravintoloihin ja matkustaminen antaa valokuvausinnolleni ihan eri ulottuvuudet.

Ehkä parempi englannin osaaminen on edesauttanut sitä, että maailma on avautunut silmissäni eri lailla. Tai se, että toteutamme reissuilta työprojekteja yhdessä poikaystäväni kanssa. Tai se, että olen saanut kavereita eri puolilta maailmaa. Varmaan moni asia yhdessä, mutta iso merkitys sillä on, että voin tehdä rakastamiani työjuttuja nimenomaan  parhaiten erilaisissa kohteissa.

Tämä matkustaminen intohimona on hirveän ristiriitaista tietysti, kun ottaa huomioon lentopäästöt. (Ja sen, että samaan aikaan tajuan jatkuvan reissuelämän myös uuvuttavan minua…) Toinen puoli minusta sanoo, että tämä kiinnostuksen kohde olisi hyvä lytätä tai ainakin keskittyä vain kotimaamatkailuun Suomessa ja Italiassa. Mutta toisaalta syyni ei ole vain ja ainoastaan itsekkäät… Haluan aidosti jakaa valokuvia, mielikuvia ja tietoa maailmasta. Sillä matkailu ja maiden toisiaan lähelle tuominen lisää avoimuutta, suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä. Ja toki matkailu luo myös hyvää – kuten työpaikkoja lisää. Turismi on monen paikallisen elinehto.

Onneksi viime viikon Lappireissu sai minut unelmoimaan kotimaanmatkailustakin enemmän. Haaveilen omasta teltasta ja retkeilystä lähimaisemissa itseasiassa ensimmäistä kertaa elämässäni. Tällä hetkellä suunnitellaan myös road trippiä autolla täältä Italiasta Keski-Euroopaan… Lähtö on jo viikon päästä! Laitoimme tänään tilaukseen luontokuvaukseen sopivan kauko-putken/teleobjektiivin ja olen tästä niin innoissani. Haluan alkaa nimittäin valokuvaamaan enemmän luontokohteita. Näin ne unelmat muuttavat muotoaan. ;)

Matkajuttuja minulla on myös ihan hirveästi varastossa, joten nyt tämän rennomman heinäkuun ajattelin pääosin omistaa blogissani niille. Blogisivustoni vihdoin myös uusitaan syksyn alussa, niin teen kategoriat samalla eri maille, jotta matkavinkit löytyvät helposti. Tulossa varmasti ainakin Bali, Meksiko, New York, Italia, Kroatia, Sveitsi, Thaimaa, Egypti, Tallinna, Belgrad, Englanti ja Suomi kansiot.

Nämä kuvat ovat maaliskuulta Chiang Maista, Thaimaasta. Kuvissa näkyy Shangri-La Hotel, jossa yövyimme kaksi yötä. Hotelli oli ihana ja sijainti kävelymatkan päässä esimerkiksi kuulusista yömarkkinoista.

Lue myös: Chiang Mai:n markkinat.

Onko siellä kohtalontovereita?! :)

Leave a comment

3 kommenttia

  • En malta odottaa matkajuttuja blogissasi! Täällä toinen sielunsisko ehdottomasti. Vaikka intohimojani ovat esimerkiksi jooga, tanssiminen ja valokuvaus sekä arvostan ekologisuutta, matkailu on varmasti aina mukana. Lentopäästöt mietityttää täälläkin, mutta toisaalta pyrin sitten arjessani punnitsemaan mahdollisimman ekologisia vaihtoehtoja. Ihana blogi siulla Vilma, oon seuraillut ihan alusta asti :) <3

  • Matkustelu on myös minulle intohimo, juurikin siitä syystä että saa tutustua uuteen kulttuuriin ja nähdä hieman erilaista elämää. Kuitenkin lentopäästöistä on myös tärkeä keskutella ja toivotaan että tulevaisuudessa lentämisestä ei tule niin paljon päästöjä, koska mielestäni kaikkien pitäisi kokea matkustelu jotta maailmasta tulisi suvaitsevaisempi!

  • tytti

    Oih! Olispa ihanaa saada vinkkejä juuri Sveitsi-Italia-reissua ajatellen. Aikaa vain vajaa viikko, ja nähtävää olisi varmasti NIIN paljon 💚