Hitaampi elämä – 10 keinoani

♥25

Beauty

08.11.2016


slow10

*yhteistyössä VICHY

Syyskuun lopussa tänne meidän Italian kotiin saapui kuvausryhmä Vichyn SLOW ÂGE –kampanjan tiimoilta. Innostuin heti kampanjan holistisesta teemasta ”Slow life -Slow age”. Ajattelen nimittäin itsekin, että meissä ei näy vain ajan vaan myös elämän merkit. Aikaan emme voi vaikuttaa, mutta elämään voimme. Olen paljon puhunut terveellisten elintapojen vaikutuksesta kauneudenhoidossa, mutta nyt haluan muistuttaa, että jos joku on varmaa, niin se, että jatkuva stressi ja kiire nopeuttavat ihon sekä koko kropan vanhentumista.

Videon tekeminen kampanjaan oli tosi hauskaa! En ole ehkä koskaan aikaisemmin voinut todetta näin, mutta olen niin tyytyväinen lopputulokseen… Rakastan videon musiikkia, tunnelmaa, sanomaa ja sitä, että kuvaaja ja ohjaaja saivat tehtyä videon, josta tunnistan itseni 110 prosenttisesti. Videolta näkyy lisäksi hyvin Italian kotikyläni. Minulta onkin toivottu, että filmaisin maisemia, missä päivittäin liikun… tämän yllä olevan videon maisemat ovat niitä. Toivottavasti video inspiroi muitakin vaihtamaan osan verenmaku suussa tehdyistä hikitreeneistä hitaampaan ja lempeämpään liikkeeseen. 🙂

slow2

Elämän hidastaminen koko aiheena on lähellä sydäntäni – juuri sitä olen tehnyt ja käynyt läpi viimeisen parin vuoden aikana. Kuten videolla lukee, se vaatii kuitenkin vahvuutta ja voimaa. Ei ole esimerkiksi helppoa sanoa ”ei” kivoille asioille tai katsoa peiliin ja miettiä, olisiko omia toimintamalleja muutettava radikaalistikin. Jos hetkistä nauttiminen ja läsnä olo kuitenkin tuntuvat haastavilta (tai mahdottomilta?), voi muutos olla tarpeen.

Minulle muutos tapahtui osittain sitä myötä, kun muutin pois Helsingistä. Hektinen ja sosiaalisesti hyvin aktiivinen elämäni vaihtui hiljaiseen englantilaiseen pikkukaupunkiin. Kuten videolta näette, nyt asun vielä enemmän syrjäseudulla, luonnon keskellä Italiassa. Elämäni on jo tästä syystä ”hitaampaa” ja yksinkertaisempaa, mutta olen huomannut, ettei kyse ole pelkästä ympäristöstä. Nykypäivänä on hyvin helppo saada yliannostus ärsykkeistä, hälystä, mediasta, materiasta, valinnanvarasta, deadlinesta ja paineista. Kuten monessa muussakin asiassa, ulkoisten asioiden syyttelyn sijaan, pitää kääntyä itseen ja omiin ajatuksiin.

slow3

Olen viimeisen parin vuoden aikana pohtinut aika paljon sitä, miten löytää se tasapaino haastavan ja kevyen, tehokkaan ja rauhallisen, vaativan ja lempeän sekä päämäärätietoisen unelmien tavoittelun ja hetkessä elämisen välillä.

Olen löytänyt keinoni, mutta ennen kuin kerron, kelaan ajassa vähän taaksepäin ääripäihin.

Toinen ääripää: Otan rennosti, nautiskelen, olen lempeä itselleni, jopa välinpitämätön. En jaksa ajatella seurauksia, vaan mietin vain viidettä päivää keksejä sohvan pohjalla mutustellen, että onpa nyt kivaa, pelleilen ja nauran. Juon punaviiniä ravintolassa, olen hyvää seuraa ja hihkun innosta kaikesta. Ei stressaa mikään…
…mutta en halua miettiä huomista ja lykättyjä velvollisuuksia. Pitkällä tähtäimellä alisuoriudun, veltostun. Elämä valuu tasaisena ja minä entistä mukavuudenhaluisempana eteenpäin. Ei ole positiivisia haasteita, ei kehittymistä, ei onnistumisenelämyksiä. Tämä johtaa nopeasti tylsistymiseen. Pahimmassa tapauksessa alan seurata liikaa muiden elämää, ehkä katkeroidun vähän ja tunnen, etten enää hallitsekaan omaa elämääni.

slow4

Toinen ääripää on minulle paljon ominaisempi: Olen 24/7 tehokkuuteen tähtäävä perfektionisti. To do –listojen, rutiinien ja suorittamisen mestari, se joka ylittää itsensä koko ajan tietoisesti pyrkimällä eteenpäin ja tuntemattomaan, se joka elää kurinalaisesti, mutta menee sekaisin muutoksista. Se jolle kasi puoli oli koulussa katastrofin alku ja myöhemmin yksi negatiivin kommentti blogissa maailmanloppu. Haluan miellyttää kaikkia niin, että unohdan, mitä mieltä itse olen. Tunnen jatkuvasti valtavaa riittämättömyyttä – pitää tehdä enemmän. Kellosta loppuu tunnit. Katseeni on tulevassa, tavoitteissa ja unelmissa niin vahvasti, että unohdan, että viinirypäleen syöminen mehupaastolla ei maata kaada. Eikä edes lasi viiniä. Ja itse asiassa unohdan, että koko mehupaasto on huono idea.

Epätasapainoisen elämisen ratkaisin yleensä niin, että suoritin kuin robotti – yötä päivää ja sitten stoppasin kokonaan.

slow8

Kirjoitin reilu vuosi sitten postaukseen näin:

”Olen ollut koko aikuisiän jotenkin riippuvainen pidemmistä ulkomaanmatkoista. Täytettyäni 18 vuotta olen joka ikinen vuosi lähtenyt edes kuukaudeksi ihan toiseen maailmaan, yleensä monta kertaa vuodessa tai pidempiaikaisesti. Keräämään voimia, pysähtymään, ajattelemaan, olemaan läsnä. Arki vie nimittäin minut helposti mukanaan suorittamaan, elämään “sitten kuin elämää”, huolehtimaan, murehtimaan, stressaamaan.

—Nyt kun lähden Suomeen huomenna, on minulla vajaan viikon aikana perustöiden lisäksi kolmet kuvaukset, blogigaala, monta palaveria, tavaroiden hakua, pressitilaisuuksia, ystävien tapaamisia jne. Nautin siitäkin ja olen tosi iloinen viikosta, mutta jos asuisin Suomessa elämäni olisi kiireistä ja tapahtumarikasta koko ajan. Väsyisin. Lähtisin aamulla seitsemältä ulos ovesta ja tulisin kotiin kymmeneltä illalla. Ellen tekisi asialle jotain. Todennäköisesti en tekisi, vaan alkaisin suunnitella seuraavaa pidempää ulkomaan matkaa ja arjestani pois hyppäämistä, pakenemista.”

slow5

Vaikka minulla on yhä oppimista, olen jo ison askelen edempänä kuin joskus. Arkeni on sellaista, ettei siitä tarvitse paeta. Päinvastoin. Vuorokauteen ei tarvitsekaan lisää tunteja, että voi huomata, pilvien liikkuvan tai sen miltä tuntuu, kun hengittää vatsaan asti.

Miten siis pienillä teoilla voi muuttaa elämää niin, että osaa olla paremmin hetkessä, pysähtyä ja nauttia siitä, mitä tekee ja missä on. Miten saada elämästä enemmän irti, ettei se ole vain viikonlopusta tai lomasta toiseen elämistä?

slow slow6

Tässä omat 10 keinoani, miten hidastan (tai ainakin yritän hidastaa) jokapäiväistä elämääni:

1. Hengitän hitaammin – ainakin ne pari kertaa päivässä, kun muistan kiinnittää asiaan huomiota.
2. Ostan vähemmän ja olen luopunut turhasta materiasta. Yksinkertaistaminen selkeyttää elämää.
3. Aloitin meditoimaan lähes päivittäin ja kuuntelemaan rahoittavaa musiikkia.
4.Vietän vähemmän aikaa sosiaalisessa mediassa ja tv:n ääressä, enemmän luonnossa ja kirjojen parissa.
5. Keskityn aterioihini, pyrin syömään hitaasti ja rauhassa. Pari kertaa viikossa illastan pitkään hyvässä seurassa.
6. Opin sanomaan ”ei”. Tämä teki isoimman eron.
7. Teen yhtä asiaa kerrallaan. Vaikeaa, mutta välttämätöntä.
8. Teen yksinkertaisesti vähemmän, mietin mikä on välttämätöntä. Esimerkiksi kotitöitä ei tarvitse tehdä 100% täydellisesti, monesti 90%:sti on parempi.
9. Olen kehittänyt rutiineja ja tapoja. Nämä säästävät energiaa paljon.
10. Joogaan enemmän. 🙂

slow7 VP2

Tallenna

Tallenna

Tallenna