*Yhteistyössä Vichy

Pitkä aamusuihku, pistaasijäätelö ilta-auringossa, ystäville valmistettu illallinen ja luonnon keskellä keinussa keinuminen… Äänikirjan kuuntelu aamukävelyllä ja alaspäin katsovassa koirassa hengittäminen sisään ja ulos. Pikkuveljen kanssa puhelu, ystävän kanssa viestien lähettely ja se, kun poikaystävä huikkaa päiväunille ja torkahdan tuttuun kainaloon. Perhosen seuraaminen kuvan toivossa, pionien varsien lyhentäminen ja maljakkoon asettelu, pari sivua hyvinvointikirjaa ja tärkeiden lauseiden alleviivaus. Mansikoiden riviksi laittaminen smoothie bowliin ja lempikasvorasvan imeytyminen ihoon. Ja se, kun illalla kömmin lakanoihin ja hengitän syvään ja mietin, että: päivä oli hyvä, nyt voin levätä.

Siinä omia pieniä, arkisia, mutta tärkeitä hetkiäni viime päiviltä. Niitä hetkiä, kun hidastan ja haen tasapainoa kiireelle, stressille, tehtävien ”suorittamiselle”. 🙂

Muistatteko, kun viime syksynä kirjoitin postauksen hitaammasta elämästä ja jaoin Vichyn kanssa täällä Italiassa kuvaamani videon?! Kerroin postauksessa 10 keinoani, jotka ovat oikeasti auttaneet minua hidastamaan arkeani. Kerroin myös, mistä siihen ollaan tultu ja kerroin taipumuksestani tähän ääripäähäni:

”Toinen ääripää on minulle paljon ominaisempi: Olen 24/7 tehokkuuteen tähtäävä perfektionisti. To do –listojen, rutiinien ja suorittamisen mestari, se joka ylittää itsensä koko ajan tietoisesti pyrkimällä eteenpäin ja tuntemattomaan, se joka elää kurinalaisesti, mutta menee sekaisin muutoksista. Se jolle kasi puoli oli koulussa katastrofin alku ja myöhemmin yksi negatiivin kommentti blogissa maailmanloppu. Haluan miellyttää kaikkia niin, että unohdan, mitä mieltä itse olen. Tunnen jatkuvasti valtavaa riittämättömyyttä – pitää tehdä enemmän. Kellosta loppuu tunnit. Katseeni on tulevassa, tavoitteissa ja unelmissa niin vahvasti, että unohdan, että viinirypäleen syöminen mehupaastolla ei maata kaada. Eikä edes lasi viiniä. Ja itse asiassa unohdan, että koko mehupaasto on huono idea.

Epätasapainoisen elämisen ratkaisin yleensä niin, että suoritin kuin robotti – yötä päivää ja sitten stoppasin kokonaan.”

Nyt tuntuu, että tuo joogan ja muiden keinojen avulla löydetty tasapaino on taas Balin reissun jälkeen viime kuukausina vähän järkkynyt. Olen myös tunnistanut itsessäni paremmin sen, että minulla ei todellakaan ole kovin hyvä stressinsietokyky. Päinvastoin, olen loppujen lopuksi aika rauhaton sielu, joka etsii sitä kuuluisaa sisäistä rauhaa varmaan siksi niin sitkeästi.

Mutta tein Italiaan palattuani pari vaikeaa päätöstä helpottaakseni kuormitusta tai lähinnä hidastaakseni menoa, jotta voin olla taas luovempi, iloisempi ja voida paremmin. Intuitioni kyllä sanoi heti, mitä minun pitää tehdä, mutta vaikeaa siinä mielessä, että kieltäydyin jostain kivasta sekä luovuin palasta taloudellista turvaa. Sanoin ”ei” yhdelle matkalle, en ottanut kuntosalijäsenyyttä, koska säästän melkein tunnin matkoissa, jos treenaan kotona ulkona ja lopetin pitkäaikaisen somevastaavan työni Puhdistamolla. Edelleen siis tasapainotellaan haastavan ja kevyen, nopean ja rauhallisen, vaativan ja lempeän sekä päämäärätietoisen unelmien tavoittelun ja hetkessä elämisen välillä… Mutta ehkä ensimmäinen askel on aina hyväksyä, ettei kukaan ole täydellinen ja kun horjahtaa, voi taas hakea tasapainon kuntoon. Tehokkuuteen tarvittaan vastapainoa, se on varmaa.

Tässä postauskessa haluan siis tuoda esille pienten hetkien merkityksen. Minulle ainakin nuo alussa luettelemieni kaltaiset lyhyet hengähdykset ovat elintärkeitä. Koska vaikka välillä kiire tai stressi vaikuttaa mieleeni ja käyttäytymiseeni, olen onnellinen ja kiitollinen. Tiedän, että olen itse kiireen tai paineiden takana, ne aiheuttanut ja olen tasapainossa sen kanssa, millaista elämää elän. Jokaiseen päivään mahtuu asioita, joista voin kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaani ja jotka saavat ainakin kerran päivässä hengitykseni hitaaksi ja syväksi. Ja kuten viime viikolla kirjotin luontoyhteydestä, on minulle jokainen pienikin hetki luonnossa sellainen hetki, jolla onkin paljon väliä. 🙂

Mitkä ovat teidän päivän hetkiä, joilla on väliä? Niitä hetkiä, jolloin hidastatte ja jolloin tasapainotatte arjen menoa? Arjen, joka varmasti monilla meistä nykypäivänä on aika usein täynnä tekemistä, ärsykkeitä, hälyä, mediaa, materiaa, valinnanvaraa, deadlineja ja paineita?!

Jos tuntuu, että voisit nyt rentoutua tovin (rentoutuminen ennen tärkeää suoritusta on esimerkiksi tutkitusti erittäin hyödyllistä), niin suosittelen lämpimästi menemään Vichyn Moment of Pause -sivuille. Kyseisellä rentoutussivulla on valmisteltu sinulle muutama ihanan askeleen hetki rauhoittumiseen. 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna