Pudottelen nämä kysymyksiä&vastauksia -postauksen vastaukset näköjään aika moneen osaan (vajaa puoliin vastattu tämän jälkeen). Tässä kuitenkin kolmannet vastaukset koskien mallintöitäni. Varoitan jo nyt: muutama vastaus on tosi pitkä. Puhun kuitenkin mallinhommista täällä tosi harvoin ja itse olisin alkuaikoinani kaivannut blogeja, joista löytää mallina olosta kokemuksia ja näkemyksiä. Kuvitin nämä silti hyvinvointiblogiin sopivasti sporttikuvilla. Valitsin kuvat aika eri vuosilta, joten tässä huomaa myös hiusten vaalenemisen kohti luonnollisempaa väriä (kokemukseni mukaan melkein aina mallinhommissa on parempi, mitä lähempänä hiusväri on omaa väriä).

1. Milloin huomasit olevasi kaunis ja mallin mitoissa ja lähdit tekemään malli töitä? Oliko se sattumaa vai suunniteltua?

– En minä itse ole koskaan huomannut olevani erityisen kaunis tai mallinmitoissa. 😀 Enemmän se meni niin, että ihmiset alkoivat ehdottaa mallintöitä ja kehottivat hakemaan toimistoon.  Minut bongattiin mallitoimistoon alun perin 15-vuotiaana ja jo sitä ennen tein muutamia hiusmalli- ja messunäytöksiä. Kyse oli siis enemmän sattumasta, koska tuon ikäisenä en osannut ajatella asiaa. Uskon, että olisin kuitenkin vanhempana saattanut hakea suunnitellusti toimistoon, jos en olisi nuorena päätynyt kyseisiin töihin.

(Kuvat yllä: Viime viikon Me Naiset -lehdestä)

2. Miten mallin urasi alkoi?

– Aloitin 16-vuotiaana Modelboomilla, jossa yhä olen. Kun olin 15-vuotias eräs toimiston johtaja bongasi kuvani irc-galleriasta ja pyysi toimistolleen. Vaikken silloin mennyt kyseiselle toimistolle, tavallaan sitä kautta keksin alan. Vuotta myöhemmin laitoin Modelboomiin viestin ja seuraavana päivänä tulin Helsinkiin allekirjoittamaan sopimuksen.

3. Mikä on parasta mallin työssä/ entä huonointa?

-Parasta ovat ehdottomasti ihmiset ja kokemukset. Olen tavannut monia hyviä ystäviäni ja tuttujani mallintöiden kautta ja tässä työssä saa työskennellä inspiroivien ja kiinnostavien persoonien kanssa. Ilman mallintöitä en olisi myöskään matkustellut niin paljoa. Parasta on myös se, että se on kasvattanut ja avartanut näkemyksiä. Kun menee lukiolaisena kolmeksi kuukaudeksi yksin Milanoon, tulee väkisinkin kasvettua ja itsenäistyttyä. Monet kuvaukset ovat olleet myös mieleenpainuvia elämyksiä.

Ikävintä on se pinnallisuus, mikä tässä työssä välillä tulee esiin.  En pidä myöskään siitä, että tässä muuttuu ulkonäkökeskeisemmäksi. Tai ennen mallinhommia en tiedostanut ulkonäköasioita juurikaan, verrannut itseäni muihin tms.. Tässä työssä olen joutunut kokemaan paineita mallinmitoissa pysymisestä, hiuksista, ihosta, kynsistä jne. Toki vanhemmiten paineet ovat vähentyneet, kun suhtaudun asiaan asenteella ”olen tällainen, jos joku haluaa silti (tai siksi) buukata minut, niin kaikki on plussaa”. 

Monien mielestä ikuinen odottaminen on myös huono puoli. Castingeissa, näytöksissä ja kuvauksissa joutuu usein odottamaan pitkiä aikoja. Minua se ei ole koskaan haitannut, kun otan aina tekemistä mukaan. En usko, että olisin suoriutunut ylioppilaskirjoituksista tai ensimmäisistä yliopiston pääsykokeista niin hyvin, jos odottavan aika ei olisi niin pitkä. Erityisesti pitkillä mallimatkoilla, kannattaa mielestäni aika käyttää hyödyksi ja kehittää itseään muutenkin kuin mallina. Mallin työt eivät ole ikuisia.

Parasta/huonointa (riippuen päivästä) on myös epäsäännöllisyys. Välillä työt tulevat todella pienellä varoitusajalla. Kerran soitettiin bussiin, kun olin matkalla kouluun, että nyt tarvittaisiin mallia. Juoksin kodin kautta suihkuun pesemään hiukset ja menin töihin. Ulkomailla tämä on lähes normaalia. Kuvausmatkatkin tulevat välillä päivän kahden varoitusajalla, joten siinä pitää pystyä joustamaan. 🙂

 (Kuvat yllä: Me Naiset Sport -lehdestä)

4. Millaista oli lähteä yksin Milanoon, miten siellä hoitui kämppä ym.? Tunsitko ihmisiä etukäteen?

– Se oli jännittävää. Kummitätini tuli ensimmäiseksi viikoksi hotelliin Milanoon ja näin häntä iltaisin. Se helpotti vieraassa kaupungissa. Muistan varmaan aina hetken, kun kuljettaja haki minut lentokentältä. Minulla ei ollut hajuakaan, mihin olin menossa, mitä tekemässä tai mitä tuleman piti. Mallikämppäni oli aika iso (ja sotkuinen), meitä taisi olla siellä aluksi joku 6 tyttöä, mutta porukka vaihtui aika usein. Itsekin muutin kerran. Jossain vaiheessa sain myös suomalaisia kämppiksiä ja oli huomattavasti kivempi nukkua samassa huoneessa toisen suomalaisen kanssa. Muistan, että aluksi en oikein halunnut käyttää yhteistä keittiötä ja söin lähinnä sellaista ruokaa, joka ei vaatinut kokkaamista. Lisäksi pelkäsin tavaroideni puolesta. Pidin muutamat viikot kaikki tavarani koko ajan matkalaukussa lukkojen takana. En myöskään ottanut reissuun edes kannettavaa tietokonetta mukaan, mikä teki kuukausista selkeästi hankalampaa ja puhelinlaskusta suuremman. 😉 Myös yhteistä kylpyhuonetta inhosin, koska suihku oli vähän mitä sattuu ja suihkuun piti yleensä jonottaa.

En siis tuntenut ketään, mutta muutaman mallin olin tavannut etukäteen Suomessa castingissa tai kuvauksissa, jotka tulivat Milanoon perästä päin. Yhden kaasona olin vuosi sitten kesänä. 😉 Sinä kesänä Milanossa oli tosi paljon suomalaismalleja ja se oli ihanaa. Toki hengasin myös ulkomaalaisten kämppisteni kanssa jonkun verran. Lopussa olin aika lailla yksin enää jäljellä. Elokuussa monet alkavat lomailla, mutta itse olin bookattuna malliksi yhdelle showroomille, joten en voinut lähteä kotiin. Minulla on todella paljon hauskojakin muistoja tuolta kesältä, vaikka olihan se monella tapaa myös rankka kokemus. Yksi juttu, mikä lähti tuolta reissulta matkaan, on kuntosaliharrastus. Sitä ennen en ollut Suomessa käynyt juurikaan salilla, mutta Milanossa oli sali, jossa mallit saivat käydä ilmaiseksi ja muutaman kaverin kanssa treenasimme siellä yhdessä. Erityisesti kävimme italiankielisillä ohjatuilla tunneilla. Loppuajasta melkein asuin kuntosalilla, koska minulla ei ollut töiden jälkeen muutakaan tekemistä. 😀

Tämä ensimmäinen reissu oli minulle henkisesti vaikein,  mutta sen jälkeen lähes kaikki muut pidemmät mallimatkat ovatkin olleet tosi kivoja.

(Kuvat yllä: Fit-lehti)

5. Olet sanonut olevasi huono englannissa, miten pärjäsit ulkomailla?

-Aluksi huonosti, mutta kyllähän sitä kommunikoida aina jotenkin pystyy. Vaikeinta oli, jos toimisto soitti puhelimeen ohjeita. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin oppia, eikä myöhemmät reissut Hampuriin, Milanoon, Istanbuliin tai Ateenaan ole tuottanut englannin kanssa ongelmia. Toki olisihan se kiva (ja helpompaakin), jos sitä osaisi paremmin, mutta tällä englanninkielen taidolla pärjää mainiosti mallintöissä. Sitä paitsi, kun ei ole vaihtoehtoa, niin kyllä sitä yhtäkkiä osaakin puhua ihan hyvin.

Minun huono englanninkielentaitoni johtuu myös ujoudesta ja siitä, että inhoan tehdä virheitä ja ääntää väärin. Ulkomaalaisten seurassa on helpompi puhua kuin muiden suomalaisten. Lisäksi minulla kävi viimeksikin Ateenassa niin, että kuukauden jälkeen kaverit alkoivat ihmetellä, mitä englannilleni on tapahtunut, kun se on kehittynyt niin paljon. Uskon, että kyse on enemmän vapautumisesta ja kielen käyttämisestä, kuin siitä että kuukaudessa olisin oppinut jotain uutta niin valtavasti. 😉

6. Miten mallin hommiin pyydetään? Miten sut löydettiin ja löydetään edelleen?

– Tähän vastailinkin j aikaisemmin. Ja mallitoimisto hoitaa töiden buukkauksen. Yleensä asiakkaat etsivät mallitoimistojen listoilta malleja töihin. Välillä joku pyytää malliksi junassa, kuntosalilla, kadulla tai ravintolassa.. Silloinkin aina ohjaan ottamaan toimistoon yhteyttä ja kysymään asiasta heiltä. Toimisto on siis tällä alalla tärkeä tekijä, jonka kautta kaikki työt kulkevat. Toimistoihin voi hakea lähettämällä esimerkiksi sähköpostiin muutaman kuvan, pituuden, iän yms. Jos toimisto on kiinnostunut, he pyytävät näytille. Monet tuntemani mallit on myös joku bongannut toimistolle.

7. Kehutaanko vai haukutaanko mallia yleensä enemmän?

– Kehutaan! Onneksi. 😉

(Kuvat yllä: Kauneus & Terveys -lehti)

Ja kun nyt mallinhommista puhutaan, niin onko teistä joku tulossa Wanhaan Satamaan häämessuille? Olen koko viikonlopun siellä hää- ja juhlapukunäytöksissä mallina, joten tulkaa moikkaamaan, jos näette! Ensi viikolla on myös harvinaisesti kolmet kuvaukset, joten valitettavasti tämä varmasti näkyy blogissa. Pahoittelut siis, jos en ole täällä nyt niin aktiivinen tulevaan viikkoon. Mutta ihanaa viikonloppua!

xVilma