Vartaloihanteet ja kehonkuva
Moikka! Halusin tulla jakamaan muutamia vanhoja postauksiani (jälleen ;)). Edellinen hedelmistä ja sokerittomasta syyskuusta kirjoitettu postaukseni herätti kivasti asiallista keskustelua kommenttiboksissa ja onkin aina hyvä saada varsinkin tällaisiin postauksiin eri näkökulmia. Yhdessä postauksessa en itse voi käsitellä asiaa joka kannalta (tai se ei ole tämän blogin tarkoitus, koska kirjoitan enemmän omista kokemuksistani ja ajatuksistani). Uskon kokonaiskuvaan ja pitkäaikaiset lukijani varmasti tietävät, että suhtaudun ravintoasioihin aika rennosti.
Tämä on kuitenkin blogi, jonka toivon antavan inspiraatiota ja ideoita myös niille, joilla oikeasti ruokavaliosta löytyy petrattavaa ja jotka ovat kokeilleet ns. kaikkea, mutta mikään ei ole auttanut. Kaikki mitä teen hyvinvoinnin eteen teen itse koska haluan, koska siitä tulee hyvä fiilis ja se on kivaa, en siksi että täytyy. Ehkä tämä on asenne kysymys myös, mutta ylisuorittaminen ei ole terveellistä.
Minulta kysyttiin, miksi en tuo esille joskus tätä toista näkökulmaa, koska blogiani lukee varmasti myös syömishäiriöistä ja ortoreksiasta kärsiviä. Tätä mietin usein, mutta jos alan miettiä liikaa kuka saattaa ottaa blogistani vaikutteita, en voi kirjoittaa mitään. Kaikki eivät koske kaikkia ja lukijani ovat hyvin erilaisia, hyvin erilaisissa elämäntilanteissa. Luotan kuitenkin siihen, että lukijani ovat ajattelevia ja medialukutaidon omaavia, jotka osaavat kyseenalaistaa ja ajatella myös itse. Kaikkea ei pidä ottaa annettuna, vaan etsiä mahdollisesti itse aiheesta lisää tietoa. 🙂
Tämä on lifestyle blogi ei tiedeblogi, mutta mitä siihen tulee, millaista naiskuvaa ja ihannetta täällä ihannoin, suosin, tavoittelen ja korostan, niin toivottavasti luonnollista, aitoa ja lämmintä ihmistä. Kun kirjoitan hyvinvointivinkkejä, en ajattele ulkonäköä vaan sitä, miten jokainen voi pienillä valinnoilla saada oman olonsa paremmaksi, fyysisesti ja henkisesti. Se tietysti vaikuttaa positiivisesti myös ulkonäköön, koska jokainen tietää, miten hymyilevä ja energinen ihminen hehkuu ulospäin, mutta se on sivutuote. 🙂
Tässä ne muutamat (ehkä blogini suosituimmat ja kommentoiduimmat postaukset), jotka voi lukea, jos ulkonäkökeskeisyys tai erilaiset ihanteet ahdistaa/ärsyttää. Osa näistä on kyllä lähes kolme vuotta vanhoja ja tekisi mieli vähän muokata tekstejä, mutta perus ajatukseni on sama.
Vartaloihanteista mallin näkökulmasta
Joskus kirjoitin myös näin:
”Mielestäni lihakset tai timmi kroppa ovat välinearvo ei itseisarvo -ja silloin ei ole tarpeellista tavallisen ihmisen uhrata niihin kaikkia ajatuksiaan ja energioitaan. Kirjoitan hyvinvointipainotteista blogia, koska urheilu, ravintoasiat, terveystieto ja hyvinvointi-ilmiöt ovat kiinnostaneet minua suuresti jo vuosia. Moni voi saada kuvan blogistani, että teen paljon ruokaa tai pidän kokkailusta. Väärin. Pidän ruuan koristelusta ja raaka-aineista. Minua kiinnostaa teoriassa keittokirjat, eivät käytännössä. Haluan tietää yksittäiset ravintoarvot ja niiden vaikutukset, mutta olen laiska ja aika huonokin kotikokki. Toisia kiinnostaa “synnynnäisesti” eläimet, toisia autot ja toisia terveysjutut.”
Mielestäni siis esimerkiksi fitness-boomi koko kansanilmiönä on vähän erikoinen. Tai tulee hirveät paineet, että jokaisen pitäisi syödä superfoodeja, tehdä jalkapäivät ja aamulenkit ja sekoittaa palautusjuomia… Minulle hyvinvointi on se intohimo ja kiinnostuksen kohde, mikä jollekin toiselle on ihan jotain muuta. En missään vaiheessa ole ajatellut, että voidaksesi hyvin sinun täytyisi olla gluteenittomalla ruokavaliolla ja juoda viherpirtelöitä. Vaikka teenkin ulkonäöllä myös työtä, ei tavoitteeni ole rasvaton fitnessAMMATTILAISEN kroppa. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.. 🙂
Mielestäni blogini kantava teema on aina ollut se, että kokonaisvaltainen hyvinvointi on kivaa, ei kurinalaista – ja sellaisena tämän myös haluan pitää. 🙂
9 Comments
Hyvä postaus!
Olen lukenut blogiasi varmaan kohta noin 1,5v ja välittämäsi viesti hyvinvoinnista ja sen kokonaisvaltaisuudesta on välittynyt ruudun tällekin puolelle! Kehonkuva ja naisihannemallit ovat välittyneet myös varsin terveinä tänne.
Teet töitä osittain/pääosin vartalollasi, joten totta kai se vaatii huolenpitoa ja tarkkaavaisuutta, mutta mielestäni tässä blogissa on tullut hienosti esille se, kuinka hyvin pärjäät ilman ryppyotsaista nälkädieettamista tms., mitä muuten tapahtuu paljon mallimaailmassa, ja nykyään valitettavasti muuallakin.
Tuntuu, että ihmiset ovat vain herkkiä nykyään myös blogeja kohtaan, joissa käsitellään erilaisia ruokavalioita, treenejä ym. että niissä ei tulisi yhtään vääränlaista kuvaa/viestiä mm. syömisongelmista kärsiville lukijoille. Tämä on tietysti myös hyvä asia, mutta aiheista bloggaaville hankalaa, koska kuten sanoit, kaikkia näkökulmia on mahdoton ottaa huomioon yhdessä postauksessa.
Jatka siis samaan malliin, hienosti se menee! 🙂 <3
Ihana kommentti, kiitos paljon Saana. 🙂 <3
”Uskon kokonaiskuvaan ja pitkäaikaiset lukijani varmasti tietävät, että suhtaudun ravintoasioihin aika rennosti.
Tämä on kuitenkin blogi, jonka toivon antavan inspiraatiota ja ideoita myös niille, joilla oikeasti ruokavaliosta löytyy petrattavaa ja jotka ovat kokeilleet ns. kaikkea, mutta mikään ei ole auttanut. Kaikki mitä teen hyvinvoinnin eteen teen itse koska haluan, koska siitä tulee hyvä fiilis ja se on kivaa, en siksi että täytyy. Ehkä tämä on asenne kysymys myös, mutta ylisuorittaminen ei ole terveellistä.”
Hmm.. olen lukenut blogiasi jo pitempään, mutta valitettavaa kyllä, nimenomaan rento suhtautuminen ruokaan ei ole se vaikutelma, jota syömisistäsi olen saanut. Päinvastoin, tuntuu, että jos olet blogissasi tuonut esiin rennompaa kautta, on sitä seurannut voimakas kyseenalaistaminen: miten nautitut maitotuotteet ovatkin aiheuttaneet turvonneen olon ja niitä on vähennettävä tai nyt tämä, miten hedelmäsokeri olikin ollut esteenä entistä kevyempään oloon. Tottakai tuon kaltainen kausien vaihtelu on normaalia – herkkujen jälkeen maistuu salaatti eikä juhlimista jaksa loputtomiin – mutta keskeistä on asian esiintuominen ja ”kurinpalautus”-asenne.
Vaikka oma ruokavalioni on todella terveellinen, syön puhdasta ruokaa ja välttelen sokeria (tosin sinuun verrattuna herkuttelen _usein_, lähes päivittäin ja kyse on aivan normaalista suklaasta), silti toisinaan blogiasi lukiessa tulee tunne, että apua, pitäisikö minunkin alkaa vähentämään banaanin syömistä tai nipistää herkuista. Muistan etenkin yhden postauksesi/julkaisemasi ruokapäiväkirjan, jotka sisälsivät mielestäsi runsasta herkuttelua – oma järkytykseni johtui puolestaan siitä, miten joku voi kauhistella niin normaalilta tuntuvaa määrää. Toki normaalius on subjektiivinen käsite ja itsekin syömishäiriötaustaisena tiedän, miten asenteet voivat vaihdella, mutta… joskus se oma valinta ja terveellisesti eläminen ”omasta halusta” onkin opittua, itselleen opetettua. Kehon saa pelkällä stressillä reagoimaan muka-epäterveelliseen ruokaan ja maistamaan sokeriset herkut ällöttävinä. Välillä leikittelen ajatuksella, että entä jos tavallinen maitosuklaa ja hampurilaiset todettaisiinkin yhtäkkiä terveelliseksi, maistuisivatko ne sittenkin huippuhyviltä?
Tarkoitukseni ei ole kyseenalaistaa suhtautumistasi ruokaan tai arvostella, vain esittää fiiliksiä yhden lukijan näkökulmasta 🙂
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista Mem! 🙂
Hauska oikeastaan kuulla, millaisen kuvan blogini antaa eri ihmisille. 🙂 Tai ei sillä niin väliä itselleni ole, kun tiedän itse mikä on totuus, mutta hauska nähdä miten arvoni ovat välittyneet/ollut välittymättä blogiin. Minullahan on täysin normaali rasvaprosentti ja tosiaan en ole mallinmitoissa täysin vaikka töiden puolesta pitäisi olla -mielestäni jo tämä kertoo siitä, etten edes yritä elää superterveellisesti. Koska tiedän kyllä, miten se onnistuisi ja että pystyisin siihen, jos näkisin sen tärkeänä.
Lisäksi perheeni ja läheiseni tietävät millainen herkkusuu olen ja on yleinen vitsi, että varsinkin ravintoloissa vatsani on pohjaton. Nautiskelen kyllä päivittäin jostain hyvästä ja varsinkin seurassa syön aina mitä on tarjolla, myös nyt syyskuun ajan. EHkä oma käsitykseni hyvästä on eri kuin jonkun toisen, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Itse tykkään raakakakuista, gluteenittomista pannukakuista ja raakasuklaasta oikeasti enemmän kuin vaikka kaupan donitseista -puhumattakaan niistä hampurilaisista. 😉
Italiassa söin huoletta tiramisua ja gelatoa, koska nautin niiden mausta niin paljon.. Mutta siis mielestäni on normaalia, että jos on vetänyt lomalla herkkuja suunnilleen kaksin käsin, niin on aika tervettä laittaa hommalle stoppi, muuten löytää itsensä tilanteesta jossa huomaamattaan on päästänyt itsensä ylipainoiseksi ja sitten asialle onkin vaikeampi tehdä jotain. Ymmärrän ettet tätä tarkoittanut, eikä tarkoitus missään nimessä ole selitellä, mutta ehkä blogini antaa astetta tiukemman kuvan, koska jaan tänne vain terveellisiä reseptejä ja terveelliseen ravintoon liittyvää asiaa, koska se on tämän blogin pointti ja teema. Enkä sitä kiellä, ettenkö itse viihtyisi silloin parhaiten kun vatsaa ei turvota ja on energiaa tehdä asioita. 🙂
Se päiväkirjaviikko, josta mainitsit, niin se oli ”ei-näin” esimerkkinä, koska korvasin normaalin ruuan sokeriherkuilla. Jos ne herkut olisivat tulleet tavallisen kunnon aterioiden päälle, se olisi ollut mielestäni täysin ok. Kuten siinä postauksessakin kerroin, niin huonoa sillä viikolla oli napostelu ja kunnon ruuan (=ravintoaineiden) puuttuminen, joka korvattiin kaikella epämääräisellä. 🙂 Nyt menen katsomaan leffaa käsintehtyjen suklaakonvehtejen kera, jotka ostimme Liverpoolista (vaikka onkin sokeriton syyskuu ;)). Mutta kiitos hyvästä kommentista. 🙂
Kiitos puolestasi sinulle asiallisesta vastaanotosta. Kuten totesin, tarkoitukseni ei todellakaan ollut arvostella ja minulle tuli oikeastaan jälkikäteen paha mieli kommentistani (koska pyrin noudattamaan ”jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano ollenkaan). Ja pitää muistaa, että kommentit ovat aina reflektioita itsestäni.. katson siis peiliin 🙂 Toisaalta ehkä siksi ylipäänsä kommentoin, oma suhteeni ruokaan kun on jatkuvassa muutoksessa ja arvioinnissa terveellisyyden/nautinnon/onnellisen elämän kontekstissa ja tunnistan niihin kiinteästi liittyviä havaintoja.
Toisaalta tiedän, että olet älykäs ihminen ja varmasti käynyt ruoan suhteen sen varjopuolen, näin ollen kykenevä käsittelemään myös kritiikkiä.
Ihanaa viikonloppua Vilma! Se pitää vielä sanoa, että muuttosi Englantiin ja rakkauden löytyminen on hymyilyttänyt, vaikka oletkin tuntematon ihminen – on niin ihanaa, kun ihmiset löytävät elämässään sen onnellisen sopukan, sekä emotionaalisen että fyysisen!
Hei Mem,
Pahoittelut että unohtui tähän vastata, mutta siltä varalta että näet tämän muutamien päivien viiveellä: niin kiitos. 🙂
En ottanut aikaisempaa viestiä siis pahalla, minusta oli oikeasti kiva että kommentoit. Mielestäni se oli siis vain yhden näkökulman esittämistä, ei negatiivista palautetta. Mutta mukava kun kirjoitit vielä uudestaan, tuli hyvä mieli. Kivaa syksyä sinulle! 🙂
Pakko kyllä todeta tähän, että mm. Vilman blogin asialliset kommentit ja vastaukset on ehdottomasti yksi syy, miksi tämä blogi lukeutuu omiin lemppareihini! Fiksut lukijat fiksulla bloggaajalla 🙂
Musta tama oli erittain hyva teksti ja kuin omista ajatuksista! Taman takia juurikin tykkaan lukea sun blogia silla taalta saa juuri hirveasti inspiraatiota ja ideoita ilman sita fitness-buumin pingottamista! En millaan tajua miten Suomi on taas hypannyt karppaus-trendista hirveeseen lihastenkasvatushysteriaan. Mun siskokin oli ihan paniikissa kun olin synttareideni aikaan Suomessa ja kaytiin pitkan kaavan ravintolassa syomassa ja halla oli salitreenit jaanyt valista. Ruoka oli oikein puhdasta, kalaa, kasviksia ja joku lihafilee grillatuilla porkkanoilla tms ja ma olin ihan suu auki etta miten mun sisko voi ajatella noin.
Itse siis noudatan aika samanlaista elamantyylia kuin sina, vahimmissa maarin tosin. Kayn lenkilla ja joogaan (just tana aamuna alkoi sataa ja sun HIIT-postauksen inspiroimana teinkin van pyrahdyksia ja 6km kympin sijaan), mutta tykkaan pyorayttaa viherpirtelon aamulla, puuro tulee manteli- tai kookosmaidolla ja siihen lisataan chiasiemenia ja gojimarjoja. Maitotuotteita tulee kaytettya vahemman ja leipaa syon vaan jonkun siivun paivassa, leivonnassa on kaytossa kookossokeri ja jauhoina bukcwheat (en muista suomenkielista sanaa). Olen toissa valilla 14h/paiva (sommelier, ravintolassa eli viinia tulee nautittua vapaa-ajalla ja maisteltua toissa) ja kun siina iltapaivalla keittio nostaa jonkun rasvasen lihapadan ruoaksi niin olen jo tajunnut ettei silla jaksa koko paivaa! Valilla tulee edelleenkin erehdyttya ja syotya jotain kekseja klo 1 yolla ja aamulla ihan kauhea ja turvonnut olo jonka muistaa ainakin pari paivaa…Haluan syoda puhdasta ja hyvaaoloa antavaa ruokaa ja usein ihan tuoteselosteen lukeminen katkaisee haluni johonkin tuotteeseen. ELI kiitos blogistasi, taalta loydan juurikin kaikkea sita inspiraatiota elamaani mita tarvin!
Kiitos Elina mielenkiintoisesta ja ihanasta kommentista 🙂 <3