Terkkuja Düsseldorfista!

♥16

Thoughts

08.04.2014

Olen ollut täällä Saksan puolella jonkun aikaa mallinhommia tekemässä, mutta huomenna palaan taas normaaliin rytmiin ja vastaan muun muassa kaikkiin teidän kommentteihinne! Eilen otin kameran mukaan (kyllä, minulla on siinä väliaikaisobjektiivi, joka itseasiassa toimi odottamaani paremmin) ja käveleskelin Rein-joen varrella. Rakastan vaaleapunakukkaisia puita ja niistä tällä reissulla olen saanut nauttia mielin määrin. Toivottavasti nämä kuvat tuovat teillekin keväisen fiiliksen!

Ja jotta ei nyt ihan kuvablogiksi ruveta, niin haluan jakaa tänne erään kirjoituksen. Kirjoituksessa on jotain, mikä tällä hetkellä koskettaa. Pikkusiskoni kirjoitti tämän 16-vuotiaana ja luin sen vähän aikaa sitten. Hänen luvallaan sain jakaa sen blogissa.

”Jos olet kuullut, että maailma on pelottava paikka, joudun ikäväkseni kertomaan sen olevan totta. On myös totta, että asiat kulkevat väärää junarataa ja ihmiset pettyvät. Joutuvat suunnittelemattomille teille ja eksyvät. On totta, että maailma sisältää pahuutta, vääryyttä ja turhautumista. Vaarallisuutta ja turvattomuutta. Asiat toimivat yhtä selkeästi kuin suurkaupunkien metrokartat. On ihmismielelle tuttavallista koittaa kaikin mahdollisin keinoin välttyä kaikelta tältä. Parempi pelata varman päälle kuin menettää kaikki. Parempi valita turvallinen ja tavallinen kuin seikkailu. Sellaisia me olemme.

Jos olet kuullut, että maailma on kaunis ja ihmeellinen, mestariteos suorastaan, saan ilokseni kertoa senkin olevan totta. On totta, että uusi ovi aukeaa, kun vanhat sulkee perässään. Ihmeitä tapahtuu siellä missä niitä vähiten odottaa. On totta, että tällä loppujen lopuksi niin pienellä pallolla on niin paljon nähtävää, etteivät elinpäivämme siihen kaikkeen riitä. On totta, että ihminen pystyy saavuttamaan unelmiaan. Löytämään oman polkunsa ja paikkansa. On totta, että maailma on täynnä hyvää, kaunista ja palkitsevaa. Mutta tätäkin ihmismieli koittaa kaikin keinoin välttää. Tiedättekö miksi? Se vaatii seikkailua.

Me pidämme enemmän tutusta ja turvallisesta. Ei ole vaikea sanoa miksi suurin osa ihmisistä lukeutuu pelkääjiin. Me tiedostamatta tähtäämme pitkään elinikään ja sehän ei tuosta vain tapahdu. Meidän valintamme vaikuttavat. Ja suuntaamme ne turvalliseen ja tuttuun. Luulemme saavuttavan sillä pitkän ja elämysrikkaan elämän. Pitkän, mutta entäs ne elämykset? Mistä ne syntyy, jos koskaan ei lähde pihatietä kauemmas? Tyytyy menopaluuseen pelkän menon sijasta? Suorittaa päivät saman kaavan mukaan rutiinien omaisesti? Valehtelee itselleen tämän riittävän ”seikkailuksi”? Peläten maailman satuttavan?

Voimme saavuttaa pitkän iän, muttemme ikuisuutta. Voimme suojella itseämme kauan, muttemme loputtomiin. Lopulta sielumme janoaa jotain muuta, eikä silloin tämä maailma riitä siihen. Aikamme päättyy tällä pallolla. Me lähdemme täältä jossain vaiheessa kuitenkin, miksei siis mieluummin nuorena ja eläneenä, kuin vanhana ja pelänneenä?

En halua olla olla se, joka katuu elämäänsä. Se, joka istuu eläkepäivinä kiikkustuolissa miettien mikä meni pieleen. Joka sanoo nuorille, että ottakaa kaikki elämästä irti katuen, ettei itse tehnyt niin. En halua olla se joka käy töissä koko elämänsä viihtymättä siellä ollenkaan. Tai se, joka vain säästää omaisuutta tietämättä sille sijoituskohdetta.

Haluan mieluummin olla se, joka lähtee tietämättä edes kunnolla mihin. Se, joka kokeilee eikä pelkää. Se, joka koluaa maailman nurkat, tietämättä mitä etsii.
Se, joka löytää elämästään joka päivä jotain uutta. Haluan olla se, joka istuu kiikkustuolissa hymyillen onnistumistaan. Joka voi rehellisesti myöntää, ettei hukannut elämäänsä stressaamiseen ja miettimiseen. Joka sen sijaan oli onnellinen ja teki asioita mistä nautti. Se, joka lähtee täältä mieluummin nuoren ja eläneenä, kuin vanhana ja pelänneenä.”

Ihanaa viikkoa teille! 🙂

 

xVilma