Kun hengitän, haistan kardemummakahvin nenässäni ja tunnen kesän lämmön sekoittuvan syksyn raikkauteen. Istun tässä aurinkotuolilla, josta on tullut rakas paikkani. Ensimmäisenä, kun heräsin, otin oven vierestä valkoiset istuintyynyt ja nostin ne patiolle. Nämä kaipaisivat taas pesua, liian monet kahvit ja teet olen läikytettyäni näille.

Usein istuskelen yksin tässä – toinen meistä työskentelee mieluummin sisätiloissa. 🙂 Täällä tuntuu kuitenkin tavallaan samalta kuin kahviloissa. Olen yksin omassa rauhassa, mutta muiden ympäröimänä. Täällä noita muita ovat lukuisat sisiliskot, ötökät, perhoset ja ruohonleikkurirobotit. Ennen vihasin ötököitä, mutta miten enää voisin, kun ne kuuluvat niin ”oleellisesti” tähän paikkaan?! Lapsuudenkotejani lukuun ottamatta, elämässäni ei ole ollut mitään toista kotia, joka olisi ollut elämässäni näin pitkään – ei läheskään.

Tähän aikaan vuodesta takapihan ruusut ovat kukassa. Pinkkiä, vihreää ja sinistä luonnossa – ja keltaiseksi maalattu talo. Muistan, kun lapsena Peppi Pitkätossua lukiessa haaveilin Huvikummusta. Kun tulin tänne ensimmäistä kertaa, mieleeni tuli Huvikumpu.

En tänään olisi malttanut tehdä mitään järkevää. Olisin vain halunnut istua koko päivän tässä, lukea ja olla. Välillä astella paljain jaloin nurmikolla, välillä hakea sisältä lisää hedelmiä ja juustoja naposteltavaksi. Olenkin ollut tänään vähän hidas ja laiskan sorttinen. Minulle on kuitenkin sanottu, että pitäisi antaa aikaa matkustamisesta palautumiseen. Yritän ottaa neuvosta vaariin. Eihän tässä kiire ole. Italiassa kun ollaan.

Tällä hetkellä kirjapinoni päällä on ystäväni Monan vinkkaama Myönteinen Energia – kirja. Ihmettelin ääneen, miten Mona onkin aina niin positiivinen – yksi esikuvistani tässä asiassa! Itse taivun helposti melankoliseksi. Ennen Italiaan lähtöä etsin tätä kirjaa neljästä kirjakaupasta ja antikvariaatista, kunnes Rosebud kirjakaupassa onnisti ja löysin yhden kappaleen hyllystä. Tästä iloitsin!

Tällä hetkellä on niin paljon mielessä, niin paljon tehtävää, sanottavaa, oltavaa. Tuntui, etten saa jäsenneltyä mitään postaukseksi. Kunnes päätinkin tehdä postauksen vain tästä hetkestä. Miten helppoa ja ihanaa. Suosittelen kaikille luovalla alalla sisältöä tuottaville… jos tulee blokki päälle, tarkastele vain olemassa olevaa hetkeä. En tiedä onko lopputulos muille antoisaa, mutta pääsee ainakin taas jostain vauhtiin. 🙂

https://youtu.be/UZJdK5ucAC4

Viimeinen drone-kuva & hyperlapse / @lauridallavalle