Haluan tänään vielä kiittää yleisesti teitä tällä viikolla saamistani kommenteista ja viesteistä. Ette tiedäkään, miten ne merkitsivät minulle. Maanantaina vähän avauduin siitä, että jo pidempään on tuntunut, ettei minulla olisi oikein enää annettavaa blogiin. Omasta mielestäni blogi on ollut tyyliin huono siitä asti, kun minulla on ollut toinen unelma, joka on vienyt ison siivun tekemisestäni. Haluaisin aina laittaa kaikkeni yhteen asiaan ja tuntuu, että vähempi ei riitä. Ymmärsin taas, että sitä on kyllä itselle varmaan aina se ankarin.

Teidän ihania, kannustavia viestejä lukiessa tulin ajatelleeksi, että niin eihän tätä blogia tarvitse lukea, jos kokee, ettei blogini anna enää mitään. Tuhannet päivittäiset lukijat kuitenkin viestittävät, että kai tässä edelleen on järkeä ja teidän kommenttien kautta tajusin, että tuo joukko seuraajia on hyväntahtoisia ihmisiä, jotka lukevat tätä aidosti. Kiitos siis, että jaksoitte kommentoida ja lähettää viestejä. Teidän innoittamana myös ymmärsin, että on olemassa välimuotoja… 🙂

Tiedän, että minun pitää (ja haluan) vapauttaa aavistuksen vielä aikaa bloggaamiselta toiseen projektiini, mutta kuten te ehdotitte: aina ei tarvitse kuvata postaukseen uusia kuvia tai ne voivat olla vähemmän ”editorial” maisia. Totta! Minulla on tuhansia kuvia ja paljon vanhoja käyttämättömiäkin. Lisäksi, itseäni on jopa alkanut kyllästyttää rakennetut ja hiotut kuvat. Jatkossa kuvaan enemmän aitoja rosoisempia hetkiä, kuvia joita varten ei erikseen tarvitse järjestää ”kuvaushetkeä”. Tässäkin postauksessa kuvat ovat screeshot kaappauksia joogavideosta. Joogavideosta, jonka kuvasin vain laittamalla videon päälle jalustalle, kun muutenkin joogasin kotona. Okei taulun irrotin seinästä videota varten, mutta siinäpä se.

Lisäksi yksi ehdotti, että voisin linkkailla myös vanhoja postauksiani, koska niitä on niin paljon. Totta sekin. Osa on hyvinkin ajankohtaisia, joten ehkä välillä voin kirjoittaa samoista aiheista, joista jo viisi vuotta sitten kirjoitin, mutta ehkä vähän muokkaillen postausta tähän päivään. Blogiin tulee varmasti jatkossakin pidempiä syvällisempiä postauksia, silloin tällöin huolella valittuja yhteistöitä jne., mutta varmasti yhä enemmän arkista ajatuksen juoksua, paineetonta kirjoitusta, aitoa elämää ja vähemmän hiottua materiaalia.

Tavallaan hyvä, että kirjoitin maanantaina postauksen unelmien muuttumisesta ja suhtautumisestani bloggaamiseen, koska nyt uskallan antaa itselleni luvan pudottaa vähän omaa rimaani. Kai se tarkoittaa sitäkin, että voin tehdä kaksi kirja-aiheista postausta peräkkäin, kuten tällä viikolla. Aikaisemmin olisin tehnyt yhden postauksen vielä väliin eri aiheesta ihan vain, koska ei samaan aiheeseen liittyen voi olla kahta peräkkäin. Hmm, täten luovun kaikista omista bloggaussäännöistäni, mitä minulla on. (Ja niitähän on!). 😉

Tässä alla videolla joogaflowtani viikonlopulta. Tänä viikonloppuna on tullut niin itkettyä kuin naurettua joogamatolla. Olen meditoinut kynttilän valossa ja harjoitellut kyynärseisontoja hikihatussa niin, että sain palohaavat kyynärpäihin. Olen kuunnellut musiikkia ja hengitystä, ja tuntenut joukon tunteita. Myötätuntoa ja suruakin toisen puolesta, onnistumista ja innostumista, kiitollisuutta ja nöyryyttä. Ennen kaikkea tunsin viikonloppuna joogamatolla rakkautta ja se kai se joogan paras anti onkin. Se saa lopulta sydämen täyttymään rakkaudesta itseä, elämää, maailmaa ja muita kohtaan. Ja hei yksi parisuhdevinkki: meditoikaa yhdessä kumppaninne kanssa! 😉

Tässä flow:ssa olevat liikkeet avaavat hyvin erityisesti lonkkia. Näitä esim. venytän ennen sivuspagaattiin menoa. Tässä myös vanhempi postaukseni, jossa ohjeet kuvien avulla sivuspagaatin venyttelyyn: Venyttelyohjeet sivuspagaattiin

https://youtu.be/jjrOTD-T8-k

Mukavaa sunnuntaita! ♥

ps. Kiitos paljon kaikille arvotoihin osallistuneille! Voittajat ovat nyt arvottu ja kirjamessuliput voittivat Iida, Veera, Jenna, Minsku ja Mari. Vichyn tuotteiden voittajat on julkaistu instagrammissa arvontapostauksen yhteydessä. Kaikille voittajille on myös ilmoitettu henkilökohtaisesti! 🙂

Tallenna