Ranskalaisittain
Uudenmaankadulla sijaitsee tunnelmallinen Fleuriste-kahvila, jossa kävin eilen ensimmäistä kertaa. Sitä lähemmäs rakastamaani Pariisia ei Helsingissä voi päästä. Välillä pitäisi oikeasti alkaa kotikaupungissaan turistiksi. Tästäkin paikasti olin kyllä lukenut, mutta jotenkin sitä eksyy aina samoihin paikkoihin. Tai nimenomaan ei eksy, vaan suuntaa askeleensa suoraan, katsomatta ympärilleen. Eksyminen Helsingissä tekisi hyvää. 🙂
Olen todellinen kahvilaihminen. Eeva Kolu kirjoitti tästä niin hyvin, että voin vain nyökkäillä. Hän kiteytti kahvilaparadoksiksi sen, mikä minusta niissä on hienoa: olla samaan aikaan esillä ja silti anonyymi. Itse voisin kyllä muuttaa tämän minulle sopivamaksi: olla samaan aikaan yksin, mutta joukossa.
Olen itsenäinen erakko, joka kaikkein mieluiten puuhastelee omissa oloissaan. Neljän seinän sisällä oleminen tuntuu kuitenkin syrjäytymiseltä eikä tuttuus ole inspiroivaa. Työskentelen ja opiskelen mielelläni kahviloissa, koska olen tavallaan sosiaalinen, mutta en kuitenkaan. Pidän pienistä sananvaihdoista tuntemattomien kanssa ja siitä, että ihmisiä on lähelläni. Tykkään myös katsella ohikulkevia ihmisiä ja nautin hyvästä asiakaspalvelusta. Keskityn jopa paremmin pienessä hälinässä. Hyvä kahvila antaa kaikille aisteille jotain hyvää ja siksi ne saavat luovuuden kukoistamaan.
Fleuristessa niin henkilökunta kuin paikalla olleet asiakkaatkin saivat oloni todella mukavaksi ja kotoisaksi. Kukkia, laadukasta kahvia ja tuoreita leivonnaisia, lämmin ja hyväntuoksuinen paikka. Tämä on kahvila, josta haluaa kertoa kaikille, mutta paikka, jonka haluaisi pitää itsellään. Fleuriste on jo nyt tosi suosittu ja viikonloppubrunsseille on esimerkiksi varattava pöytä etukäteen. Mutta ”mainostan” tätä nyt silti, koska tämä on yksi syy lisää pitää Helsingistä -täällä voi hetken kuvitella olevansa Ranskassa. 😉 Jopa nettisivut ovat mielestäni aivan ihanat!
xVilma
11 Comments
Kuulostaapa ihanalta! Tähän asti ”ranskalaisimman” kahvilan oon löytänyt Töölöntorin tuntumasta, TinTin Tango. Ainakin arki-iltoina on eurooppalainen tunnelma, kun yhdessä pöydässä nautiskellaan viiniä ja toisessa taas espressoa ja kakkupalaa. Mutta täytyy testata tää! Kiitos 🙂
Kiitos kommentistasi! Tin Tin Tango on minullekin hyvin tuttu! 🙂
Fleuristen brunssi on ihana! Hyviä ja aitoja makuja ja juuri sopivasti syötävää pyötään tarjoiltuna. Ei todellakaan mitään bulkkikamaa.
Jee, kiva kuulla. Seuraavaksi aionkin testata brunssin. 🙂
Tämä kahvila asia on yksi näitä sun huikeita piirteitä tai etenkin niitä piirteitä jotka osoittaa ettet ole tylsä 🙂 Kertoo kyllä luonteestasi hienoja asioita tällanen ja juuri sitä etenkin että et ole liian tavallinen joka on kyllä tylsä. Oot ihan huippu!
Kiva postaus!
Kiva kommentti. 😉
Nyt oli pakko tarttua tähän pinkkiin boxiin ja kommentoida, nimittäin kuvauksesi itsenäisestä erakosta osui ja upposi. Itse käytän usein sosiaalinen erakko nimitystä, mutta samapa tuo. Ihanaa taas ymmärtää,ettei ole yksin ominaisuuksiensa ja kahvilafiilistelyjensä kanssa! 🙂 Ihanaa viikonloppua ja kiitos tästä hyvää mieltä tuovasta blogistasi! Ja tuo kahvila on kyllä pakko käydä kokeilemassa.
Kiitos ihanasta kommentistasi! Sosiaalinen erakko onkin kuvaava! 😉
Fleuriste on todellakin ihana. Söimme siellä ystävieni kanssa synttäribrunssi elokuussa, silloin ei ollut ainakaan ruuhkaa brunssille. Tuonne pitäisi muistaa ”eksyä” uudelleenkin!
Itse viihdyn myös loistavasti yksin, sekä kotona että julkisilla paikoilla. Ehkä se on perua siitä että olen perheen ainoa lapsi ja tottunut hääräilemään yksinään. 🙂
Kiitos kommentistasi! Minulla on neljä sisarusta, joten itse olen kanssa miettinyt, että pidän pikku hälinästä ympärillä tämän takia. Tai siis, että pystyn keskittyä hyvin esim. kahviloissa, kun on tottunut siihen, ettei kotonakaan yleensä ole ollut kovin hiljaista. 😉