Rakasta vartaloasi – sellaisena kuin se on
Kiitos kaikille teille, jotka jätitte kommentin Kypris-postaukseeni. Oli ihana lukea teidän kommentteja siitä, minkä tuotteen valitsisitte ja miksi. Nautin muistutuksesta, jonka sain: siellä ruudun toisella puolella on ihania, fiksuja, sydämellisiä ihmisiä oikeine tarinoineen. Haluaisin lähettää teille jokaiselle lahjan. Mielestäni ansaitsisisitte hemmotteluyllätyksen kaikki ja valinta tuntuikin aluksi mahdottomalta. Mutta yksi kommenteista jäi erityisesti mieleen, nimimerkki Minnan kommentti:
”Body elixir -oil olisi itselleni mieluisa. Pitkään olen yrittänyt “rankaista” vartaloani siitä, että se ei ole ylipainostani johtuen sellainen kuin toivoisin. Vähitellen olen pyrkinyt kuitenkin olemaan kiitollinen siitä ja myös löytämään jotain kaunista vartalostani. Tavoitteena onkin jatkossa enemmän hemmotella kuin ruoskia itseäni.”
Haluan lähettää Body Elixirin Minnalle. Toivon, että joka kerta, kun hän tai joku muu levittää öljyä vartalolleen ajatus tulee mieleen: olen kaunis juuri sellaisena kuin olen.
Minnan kommentissa oli sanoja, joihin varmasti moni voi samaistua. Varsinkaan tässä maailman menossa, median ylivallan aikana ja vääristyneiden kauneusihenteiden keskellä, ei ole helppo hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Sitä kritisoi itseään, vähättelee ääneen, tuntee huonommaksi kuin muut. Häpeää, rankaisee ja ajattelee, ettei ansaitse hyvää…
Tiedän, ettei sillä ole mitään väliä, miltä todellisuudessa näyttää. Kuka tahansa voi nähdä itsessään vain virheitä. Toiset voivat esimerkiksi pitää malleja ”täydellisenä” ulkomuodoltaan, mutta suurin osa niistä malleista, jotka tunnen ja olen tavannut, ovat ihan yhtä epävarmoja ulkonäöstään kuin kaikki muutkin. Tiedättehän te… ystävä, joka kiroaa jotain piirrettä ulkonäössään ja sinä et ollut koskaan edes huomannut asiaa. Tai pidät jopa juuri tuota piirrettä erityisen ihanana, söpönä, kauniina.
Ongelma on pään sisällämme. Meidän kehonkuva ei ole yhtä kuin se, miten toiset meidät näkevät. Kuka tahansa voi seistä peilin edessä ja etsiä/nähdä puutteita ja muutettavia kohtia. Tai kuka tahansa voi yhtä lailla katsoa peilikuvaansa ja sanoa, tykkään siitä, että olet tuollainen, meitä ei ole muita samanlaisia. Meistä jokainen voi siis päättää, että sanoo kropalleen tänään: ”Olet selvinnyt monista asioista ja olet saanut palkaksi vain moitteita, kritiikkiä ja rankaisua… Tästä lähin päätän olla ystäväsi, olla sinusta kiitollinen, pitää sinusta huolta ja rakastaa sinua!”
Näin ajattelen, koska hitsi vie, ennen minullakin oli monta kompleksia, monta asiaa, mitä halusin koko ajan muuttaa itsessäni. Mutta todellisuudessa ainut asia mitä minun tarvitsi muuttaa, oli ajatteluni. En enää ajattele koko ajan, että ”voi ei, kun minulla on sitä ja tätä, eikä tuota ja tuota”. Yksi asia mikä auttoi tähän suuresti, on jooga. Ja auttaa edelleen. Fitnessboomin ja pyöreämpien pakaroiden tavoittelun ympäriltä oli virkistävää keskittyä sisäiseen ja siihen, että olen juuri hyvä näin. Se, että joogaan nykyään päivittäin auttaa minua olemaan itseäni ja muita kohtaan lempeämpi ja vähemmän pinnallinen. Tämä uusi elämäntapa saa minut näkemään niitä hyviä puolia helpommin, enkä enää katso itseäni vertaillen… En enää vertaile muihin, mutta en myöskään omaan peilikuvaani: onko vatsa litteämpi, onko selluliittiä vähemmän tai onko reidet tänään timmimmät. Ei enää kiinnosta.
Olenkin iloinen, tuosta mitä Minna kirjoitti ”vähitellen olen pyrkinyt olemaan myös kiitollinen ja löytämään jotain kaunista vartalostani”.
Jokaisessa meistä löytyy kauniita piirteitä, jokainen on uniikki! Itse en enää edes ajattele, että olisi olemassa epätäydellisyyttä. Mitä se on? Kuka niin sanoo? Elämä on liian lyhyt sellaisten asioiden murehtimiseen, kuin epätäydellisyys. Joko kaikki maailmassa on epätäydellistä tai sitten se kaikki onkin täydellistä – itse valitsen jälkimmäisen ajattelutavan positiivisen vivahteen. Olemme kokonaisuus, emme yksi ruuminosa tai piirre. Ja kyse kauneusihanteissa on kuitenkin aina jostain keinotekoisesti luodusta, jostain ajan ja paikan mukaan muokatusta. Ei ole absoluuttisia totuuksia siitä, mikä on kaunista ja mikä ei, joten voimme muokata totuutta ja päättää ettemme suostu epärealistisiin ihanteisiin.
Tuohon Minnan kommentin taustalla olleeseen viisauteen myös itse luotan: rakasta älä rankaise. Kun pystyt tähän, huomaat, että alat myös tehdä valintoja, jotka saavat sinut voimaan paremmin ja vievät toivottuun suuntaan.
Oma kroppani löysi kaipaamani tasapainon ja muodon, kun lopetin tuntemasta jatkuvasti eri asioista huonoa omaatuntoa. Kun lopetin dieetit, katumapaastot ja kalorien kulutus lenkit. Kun aloin välittää kropastani niin, että halusinkin pitää sen ennen kaikkea terveenä ja energisenä. Kun lopetin puntarin käytön kokonaan. Kun ymmärsin, että liikkuminen on lahja, uskomaton kyky, mikä meille on annettu.
Aloin antaa kropalleni mahdollisimman paljon ravintoaineita, mutta kuitenkin myös hemmotella sitä säännöllisesti leivoksilla ja viinillä. Asenteeni muuttui siihen, että urheilu on omaa vapaa-aikaani, ei jotain suoritettavaa velvollisuutta ja aloin nauttia siitä täysillä. Aloin myös tajuta, että vartaloni muuttuu jonkun verran luonnostaan suuntaan ja toiseen. Sitä ei tarvitse tarkkailla tai pieniä muutoksia pelätä koko aikaa.
Kuuntelen kroppaani, se tietää, se on viisas. Pidän siitä huolta, koska se ansaitsee sen. Jokainen vartalo ansaitsee.
Sinä olet hyvä ja kaunis juuri noin! ♥
ps. Aikaisemman Scholl-arvonnan voitti nimimerkki marianna. Voittajalle on ilmoitettu sähköpostilla. 🙂
pps. Oikeassa sivupalksissa on linkki lukijatutkimukseen. Toivonkin, että mahdollisimman moni teistä vastaisi ja vaikuttaisi. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan kaksi 100 euron Iittala-lahjakorttia. Kiitos ♥
22 Comments
Voi tuo Minnan kommentti olisi voinut olla omani jokin aika sitten. Itse ymmärsin raskauden, synnytyksen ja lapsen myötä, että kroppani on muutakin kuin kuori. Kuinka voisin vihata ulkonäön vuoksi vartaloa, joka on kantanut ja ruokkinut lapsen? Tuttuni aloitti synnytyksensä jälkeen laihdutuskuurin. Hän kertoi, että mikäli hän aikoo herkutella, hän menee alasti peilin eteen syömään, jotta näkisi ällöttävän vartalonsa ja lakkaisi syömästä. Minusta tuo oli niin surullista ja vaikka itselläni painoa on varmasti 20 kiloa enemmän kuin hänellä, en koskaan voisi enää vihata kroppaani tuolla tavalla.
Raskaus on kyllä niin ihemeellinen asia! Ihana kuulla, että sen myötä olet läytänyt lempeyden itseäsi kohtaan! <3
Mahtava teksti, niin totta! Koen koko ajan enemmän ja enemmän, että suurimmat paineet ulkonäöstäni tulee aivan muualta kuin luontaisesti itseltäni. On siinä vielä tekemistä omalla kohdalla, mutta tavoitteet onkin tärkeitä 🙂
Kiitos paljon Susanna, ihanasti sanottu <3 🙂
Tarvitsin juuri tämän tyyppistä piristystä alkuviikkoon. Kiitoksia ihanista sanoistasi <3.
Kiitos Louise <3 🙂
Tästä postauksesta tuli todella hyvä mieli. Itselle on niin hankalaa olla armollinen ja hyväksyä (ja jopa tykätä) peilikuva sellaisena kuin se on. Mutta tämä antoi taas inspiraatiota sen jalon taidon opetteluun. Kiitos. :–)
Kiitos Roosa! Minulle tuli hyvä mieli sun kommentista! Olet ihana <3 🙂
enhän Mä kelpaa bikineihin! Pitää olla joko timmi ja lihaksikas / mallinlaiha / uhkea ja kurvikas (oikeista paikoista eli rinnat ja peppu).
En oikein tiedä mihin päädyin tässä pohdinnassani, mutta ongelmat on niinkuin sanoit aika syvällä pään sisällä ja ainakin tän tekstin lukiessani tuli sellainen olo että nyt on aika rakastaa itseään. Mutta sitten taas unohtaa sen ja tavoittelee jotain, miettii että ”kyllä mä sitten rakastan itseäni kunhan 5 kiloa lähtee…” Mutta all in all tällaisille kehopositiivisille teksteille on huutava tarve. Ja itsensä rakastaminen muutenkin. Anna tulla Vilma, keep it up, teet hyvää <3
Ihana Sara, kiva kuulla, että postaus herätti ajatuksia. <3 Ja kyllä sä kelpaat! Etkä vaan kelpaa, vaan voit pukea bikinit ylpeänä ensi kerralla! <3
Kiitos ihanasta, hyvää mieltä ja voimaa tuovasta postauksesta :)! Puit niin paljon omia ajatuksiani sanoiksi, toivoisin että kaikki voisivat ajatella itsestään kauniimmin ja lempeämmin :). On niin huippua, että kirjoitat tällaisista asioista, kiitos!
Kiitos ihanasta kommentista Ilmi!<3
Hei Vilma! Ajatuksiasi on ihana lukea, ja olet niin oikeassa itsensä arvostamisen tärkeydestä ja siitä, että näkee ulkoisia ominaisuuksiaan kauemmaksi – arvostaa kykyä liikkua, tuntea ja toimia. Päänsisäisestä itsensä moittimisesta, vähättelystä ja soimaamisesta irtipäästäminen vaatii kuitenkin työtä; etenkin jos hlö omaa heikon itsetunnon ja tuntee olevansa eksyksissä tavalla tai toisella. Välillä kuitenkin kysyy itseltään; onko terveyden uhalla leikkiminen esim. laihuuden arvoista? Onko tiukat rajoitteet rennon vapaa-ajan tiellä? sillä kaikki estot, joita itselleen luo ja asettaa, tulevat aina kuitenkin jonkun vaihtoehtoisen kustannuksella. Omalla toiminnalleen ja päänsisäiselle puhetavalleen kun on niin helppo sokaistua, sillä ajatukset muokkaavat toimintaamme ja tulevat helposti tavoiksi, ja siksi niistä eroonpääsy onkin vaikeaa.
Kiitos R hyvästä kommentista! Ehdottomasti samaa mieltä! Ajatusmallien ja opittujen uskomusten muuttaminen voi vaatia paljonkin aikaa…mutta kun asian tiedostaa olevan oman pään sisässä, on jo askelen lähempänänä sitä, että oppii puhumaan itselleen positiiviseen ja kannustavaan sävyyn. Tämä taas auttaa entisestään ja kohottaa itsetuntoa.
Hei huikeeta, oikein meni kylmät väreet kun luin tekstin. Tietysti mahtavaa, että valitsit mut voittajaksi, mutta jotenkin koko teksti herätti paljon ajatuksia. Kiitos <3
<3 :)
Tosi hyvin sanottu tuo, että mitä edes on epätäydellisyys ja kuka sen määrittelee. Samaa olen itsekin ajatellut. Minullakin on joskus ollut vaikeuksia pitää vartalostani. Pitkään ajattelin olevani liian laiha ja että minulla on ruma nenä, huono perse jne. Parin viime vuoden aikana olen päässyt tälläisestä ajattelusta eroon. Äskettäin törmäsin netissä keskusteluun jonka otsikko oli tyyliin: ”Minkä piirteen muuttaisitte ulkonäössänne, jotta olisitte täydellisiä kokonaisuuksia?” Minussa heräsi kummallinen tunne. Pari vuotta sitten olisin takuuvarmasti keksinyt piirteitä joita haluaisin muuttaa, nyt koko keskustelu tuntui hyvin oudolta ja vieraalta. Tämä oli itselleni oikeasti sellainen oivalluksen hetki, jossa tajusin kuinka paljon olen mennyt eteenpäin. Enää en koe, että minun tarvitsisi muuttaa ulkonäössäni mitään. En enää ajattele, että kukaan voi määritellä, mikä on yksiselitteisesti täydellistä ja mikä taas epätäydellistä. Olen tottunut elämään tässä vartalossa ja viihdyn siinä oikein hyvin.
Kiitos paljon Anna hyvästä ja ajatuksia herättävästä kommentista! Ihanaa, että olet itse oivaltanut, että olet juuri noin hyvä. <3
Heippa Vilma. Eksyin blogiisi ja hyvinvointiin liittyvät teesisi kiinnostavat. Voisitko mainita esim. 5 ravintoainetta ja kertoa miten niitä käytät? Olisi mielenkiintoista kuulla ja saada uusia ideoita. Pähkinät, chia ja avokado on jo aika loppuun koluttu?
Voi Vilma! Aivan uskomatonta, miten voimaannuttavia ja inspiroivia ajatuksesi ovatkaan 🙂 Tässä niin lyhytaikaisessa elämänmatkassa pitäisi osata nauttia joka ikisestä hetkestä täysillä ja muistaa olla armollinen itselle. Olen myös huomannut joogan ja meditoinnin ”parantavan” vaikutuksen nimenomaan sisäisiin ajatuksiin. Nykyisin sitä suhtautuu niin paljon rennommalla ja huolettomammalla asenteella oikeastaan kaikkeen, mutta ennen kaikkea itseensä.
On silti ihana kuulla tekstisi kaltaisia ajatuksia <3
Vilma, sä olet kyllä täyttä kultaa <3
Oon viime aikoina pohtinut paljon kaikkia odotuksia, joita me itse ja ulkoinen maailma asettaa meille liittyen vartaloon, menestykseen ja elämään ylipäätään. Helposti tulee riittämättömyyden ja huonomuuden tunnetta, siihen itsekin välillä syyllistyn. Olen päättänyt omistaa loppuvuoden terveelle itsekkyydelle ja omalle hyvinvoinnille. Tarkoituksena rauhoittaa ja tasapainottaa elämää, nauttia ja arvostaa pieniäkin hetkiä. Tehdä valintoja, jotka todella tukevat hyvinvointia. Tänään aloitin sillä, että irtisanoin salijäsenyyteni. Olen alkanut harrastamaan tanssin ja joogan lisäksi myös kuntonyrkkeilyä, joten aika ei vain riitä kaikkeen ja tällä hetkellä olen inspiroitunut muusta, kuin puntin nostelusta. Tunsin heti oloni kevyeksi, vaikka kyse olikin vain tällaisesta pienestä jutusta. Pitäisi aina muistaa, että maaliin vie monta tietä, ei vain yksi. Niistä pitää löytää se itselle sopivin. <3
Ihana kommentti ja niin viisaasti sanottu! <3 Kiitos Jenna!! <3 🙂