En ole aikoihin tehnyt ”Päivä kuvina” postausta… Eilen aamupalan kuvattuani, päätin kuljettaa kameraa yhden päivän ajan mukanani. Seuraavat viisi viikonloppua kalenteri näyttää menoja, joten tänä viikonloppuna olen halunnut ottaa ilon irti Helsingistä, hitaista aamuista ja suunnittelemattomuudesta… Tässä siis lauantai, jota en etukäteen ollut juurikaan suunnitellut. 🙂

Huomenna tulossa lisää kuvia meidän aamupalasta, kun luvassa ravintoteemainen postaus. Mutta pakko jo sanoa sen verran, että kuvan kahvikupissa on kahvin päällä ensimmäistä kertaa itse vaahdotettua kauramaitoa. Miksi en aiemmin ollut tajunnut ostaa maidonvaahdotinta?! 😀

Soittelimme siskoni kanssa ja päätimme lähteä Laurin kanssa molemmat katsomaan uutta koiranpentua. Suuntasimme Kanniston Leipomoon hakemaan tuliaisiksi vuoden ekat laskiaispullat (sai myös vegaanisena varsin hyviä)!

Matka jatkui toiselle puolelle kaupunkia, mutta eipä ole hetkeen matkanteko tuntunut näin kivalta Helsingissä – ihana aurinko!!!

Milolle haettiin tosiaan viikko sitten pikkuveli, jota menimme nyt ensimmäistä kertaa moikkaamaan…

Tässä Elmeri Viivin sylissä. Maailman suloisin näky!!

Kyllähän tässä pieni koirakuume iski…

Oon niin fiiliksissäni, että päivät muuttuvat koko ajan valoisammiksi. Koirien lisäksi innoistuin valokuvaamaan vähän muutakin, koska aurinko paistoi niin kauniisti sisään!

Samalla, kun Viivi teki ruokaa nämä kaksi kaverusta löysivät hyvän paikan päiväunille… <3 <3 <3

Viivi on aina ollut meidän perheen lapsista eniten ruuanlaitosta innostunut ja käytänkin tilaisuuden aina hyödyksi, jos pääseen Viivin ruokia syömään. 😀 Tämäkin bataattikeitto oli niin ihanaa!

Näin läheisissä tunnelmissa ei kuulemma Milo ja Elmeri aiemmin vielä ole olleet… Niin ihanaa kun Milo sai kaverin <3

Me pääteettiin lähteä Laurin kanssa extempore mukaan Rediin kiipeilemään, kun Viivillä ja Markuksella oli treffit sinne sovittuna meillekin yhteisen ystäväpariskunnan kanssa. Tällaiset sponttanit jutut ovat joskus parhaita – Viiviltä vain vaatteet lainaan.

Kokeilin nyt boulderointia ensimmäistä kertaa kunnolla. En hirveästi korkean paikan kammosta ole kärsinyt elämässäni, mutta ilman suojavarusteita vähän kyllä välillä pelotti. Tämä olisi varmasti loistava keino kehittää käsivoimia – nyt toivoin, että olisin voinut edetä enemmän vain jalkojen notkeudella (ja pitkillä raajoilla), mutta ei. Tällainen roikkuminen, puristusote ja itsensä ylös vetäminen käsien avulla, ei ihan meikäläisen heiniä (ainakaan vielä :D). Ehkä innostun kokeilemaan vielä uudestaan, mutta ensi kerralla lyhyemmillä sormien kynsillä!

Kiipeilyn jälkeen olikin jo taas nälkä, joten päädyimme porukalla iltaa viettämään Kallioon Döner Harjuun. Kävin täällä ensimmäistä kertaa, ja oli oikein sopiva paikka tähän tilanteeseen.

Kotiin päästyämme innostuin vielä siirtämään päivän kuvat koneelle ja käsittelemään nämä valmiiksi. Oli kiva päivä! 🙂