Miksi rakastan Italiaa (muun muassa)
Muistan kun joskus ystäväni kysyi, minkä maan keittiön valitsisin, jos voisin valita loppuelämäkseni vain yhden. Tuohon aikaan vastasin aasialaisen, tarkemmin sanottuna vietnamilaisen, thaimaalaisen tai japanilaisen keittiön. Mallinelämä Milanossa ei todellakaan näyttänyt Italian parasta antia ja käsitykseni muuttui aika nopeasti, kun tulin vuorille. Nyt valitsisin italialaisen keittiön… Enkä vain keittiötä vaan koko ruokakulttuurin.
Olen lähdössä alkuviikosta Suomeen pariksi viikoksi ja ajattelin, että nyt olisi hyvä aika koostaa yhteen viimeisen kolmen vuoden aikana kirjottamiani postauksia italialaisesta ruokakulttuurista. Monille on varmasti tullut postauksistani selville, että mielestäni hyvää ruokaa rakastavien kannattaa matkustaa tänne ihan vain jo ruokakulttuurin puolesta. Ruoka ei muualla tunnu samalta, mutta toisaalta olen myös helpottunut, etten asu täällä koko aikaa. Vastustamattomat juustot ja herkut sekä hinta-laatusuhteeltaan edulliset viinit ja ravintolaillalliset varmasti näkyisivät enemmänkin vyötäröllä. 😉
Tässä neljä blogistani löytyvää postausta, jossa enemmän italialaisesta ruokakulttuurista:
1. Italian ruokakulttuuri ja top 5 suosikkiani
2. 15 asiaa, jotka olen oppinut Italian ruokakulttuurista
3. On my plate in Italy
4. Italialaiset häät
7 Comments
Onpa kauniita kuvia! Sulla on todella silmää sommittelulle, vau 🙂
Tekstistä välittyi, että Italiaan matkustavien tulisi suunnata vuorille? Olen itse käynyt Roomassa viitisen vuotta sitten, eikä ruoasta jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin kipeä vatsa ja vetämätön olo: viikon verran pastaa, pizzaa, juustoja ja jäätelöä jättää veronsa… Kasvispitoisia annoksia tuli harvemmin edes bongattua ravintoloiden listoilta. Harmittaa, sillä sä niin kovin usein hehkutat italialaista ruokaa, mutta itse en vain saa ajatuksesta kiinni. Meniköhän multa jotain oleellista ohi reissuni aikana? Osaisitko sanoa, mitä voisin tehdä toisin seuraavilla reissuilla? Tulisiko juurikin suunnata suurkaupungeista pois?
Kiitos Elsa paljon kun kommentoit! 🙂 <3
Itse asiassa aloin nyt miettiä asiaa ja en usko, että kyse on vain siitä, että vuorilla olisi hyvää ruokaa (olen syönyt Sisiliassa elämäni parasta ruokaa), vaan siitä, että Italiassakin taso tietysti vaihtelee... Pitää ehkä tietää, mihin menee ja mitä tilaa.:) Esimerkiksi nyt jos perustaisin käsitykseni Ranskan ruokakulttuurista yhden Pariisin viikkoni perustella, ajattelisin, että maassa ei todellakaan osata ehdä ruokaa. Milanossakin menin aina keskustan lähellä oleviin paikkoihin, jotka olivat monesti enemmän turistien kuin paikallisten suosiossa ja siksi varmasti käsitykseni italialaisesta ruokakulttuurista ei ollut häävi. :p
Olen saanut täällä vuorilla varmasti kahdesta syystä poikkeuksetta loistavaa ruokaa. Ensiksi, koska olen paikallisten kanssa ja he tietävät kaikki parhaat ruokapaikat (ja italialaiset osaavat itse tehdä tosi herkullista ruokaa). Italiassa matkustetaan ravintolan perässä tuntejakin syömään ja parhaisiin ravintoloihin ei eksy vaan ne sijaitsee keskusta-aluiden ulkopuolella...
Toiseksi kun pöydässä on aina italian kieltä puhuva, ei italiankieleinen lista tuota ongelmia, mikä ainakin itselläni muuten voisi olla esteenä kokeilla eri juttuja. Nykyään itsekin luen menu:ta jo sujuvasti, mutta tosiaan pastaa ja pitsaa syön kesässä yleensä kerran ravintolassa (jos sitäkään). Ne voivat olla myös erinomaisia, mutta italiassa kannattaa syödä myös niin paljon muuta. Itse syön yleensä erilaisia kala ja äyriäisruokia, grillattuja kasviksia, munakoiso-juusto vuokia, salaatteja, risottoja jne.. 🙂
Pakko myös sanoa, että joissain paikoissa heitän gelaton roskiin maistamisen jälkeen, joten siinäkin paikka vaikuttaa. 😀 Eli: suositukseni on yrittää löytää ravintoloita joita paikalliset käyttävät. Se ei ehkä ole helpointa, mutta tosiaan kaupunkejen keskusta-alueilla en ole syönyt koskaan läheskään niin hyvää ruokaa kuin vähän syrjemmässä. 🙂
Moi, ja kiitos kivasta jutusta (itsekin olen suuri italialaisen ruokakulttuurin ystävä).
Mitä mieltä olet nykyään japanilaisesta ruuasta (sushi, sashimi yms.)? Japanilainen ruoka on lempiruokaani maailmassa, ja japanilaiset ihmiset myös elävät monia muita pidempään, lieneekö syynä sitten sopivat annoskoot ja säännöllinen ruokarytmi vaiko terveelliset raaka-aineet.
Olen pannut merkille, ettei blogissasi näy aasialaisia ruokia juuri ollenkaan. Vältätkö sushia riisin takia tai etkö syö esim. soijaa? Mikäli olen erehtynyt ja syöt aasialaista, niin olisi kiva saada blogipostauksia aiheesta (esim. itsetehty sushi) 🙂
Kiitos kivasta kommentista! 🙂
Rakastan japanilaista ruokaa ja pidän sitä hyvin terveellisenä. Varsinkin sellasia aitoja japanilaisia ravintoloita bongailen aina ulkomailta ja nautin kovasti perinteisestä japanilaisesta ruuasta (siis kaikesta muustakin kuin sushista). Myös Sushi kuuluu lempiruokiini! 🙂 En välttele riisiä ollenkaan, se on luontaisesti gluteenitonta ja mausta tykkään kovasti, joten riisiä syön paljon enemmän kuin pastaa, perunaa, nuudeleita tms.. 🙂
Blogissa tosiaan on vähänlaisesti aasialaisia reseptejä, muutamia curryjä ja vanhoja vietnamilaisia reseptejä lukuun ottamatta (jotka itseasiassa ei taida edes enää olla blogissa näkyvillä). Tässä voisin kyllä petrata, koska viime vuosina aasialaisen ruuan syöminen on painottunut vahvasti ulkona syömiseen… 🙂
Okei, mukava kuulla. 🙂 Mikäli et jaksa itse ruveta susheja tms. väsäämään niin olis se kiva nähdä kuvakooste myös vaikka japanilaisista ravintoloista ulkomailla tai muuta vastaavaa.
Samaa ollaan mekin poikaystävän kanssa mietitty, ollaan ehdottomasti jossain toisessa elämässä oltu italialaisia 😉
Olen niin samaa mieltä! Olen sekä asunut että matkustellut runsaasti Italiassa ja sen myötä italialainen ruokakulttuuri on tullut hyvinkin tutuksi ja rakkaaksi. Kuten itsekin totesit, italialainen ruoka on niiiin paljon muutakin kuin pasta ja pizza, ja mielestäni Italiassa on varsin helppoa syödä terveellisesti – ja lihomatta, ihan tosi!:) Omia suosikkejani ovat mustekala- ja muut kalaruuat sekä lukuisat erilaiset kasvispohjaiset antipastot, joista on mahdoton valita suosikkia. Ja Burrata. Sekä vitello tonnato. Pinot nero -rypäleestä tehty valkoviini. Aperol spritz. Gelatoa unohtamatta (parhaita gelaterioita on ne, joissa jäätelö on haaleanväristä ja piilotettu kannellisiin metalliastioihin – ei todellakaan ne joissa eri sateenkaarenväreissä loistavat gelatovuoret yrittävät houkutella pahaa aavistamattomia turisteja!). Ehkä parasta italialaisessa ruokakulttuurissa on kuitenkin se, miten suurella vakavuudella ja intohimolla lähes kaikki italialaiset suhtautuvat ruokaan, kaikki muu tekeminen suunnitellaan ruuan (ruoka-aikojen) mukaan, rakastan sitä:D Aina kun joku kertoo olleensa lomalla Italiassa ja toteavansa, ettei se ruoka nyt niin ihmeellistä ollut ja parempaa pizzaa saa Suomesta, tekisi niin paljon mieli viedä kyseinen henkilö tutustumaan ”todelliseen Italiaan” niiden menu turistico-hirvitysten ulkopuolelle.