”Nature is not a place visit. It is home.” -Gary Snyder

Luin eilen Helsingin Sanomista artikkelin luonnon yhteydestä hyvinvointiin: Voimme huonosti, koska vietämme liian vähän aikaa luonnossa – Steriili sisätila on ihmiselle luonnoton ympäristö, sanoo neurobiologi. Ehkä tekin huomasitte saman jutun?! Itse olen miettinyt viimeisten parin viikon aikana juuri sitä, miten valtava merkitys luontoyhteydellä on olotilaan.

Kun tulin Italiaan takaisin, olen viettänyt huomattavasti enemmän aikaa ulkona kuin vaikka Suomessa yleensä tai talvisin täälläkään. Hesarin jutussa kerrotaan, että WHO:n mukaan vietämme 85–90 prosenttia vuorokaudesta sisätiloissa. Nyt olen tehnyt töitä, joogannut, lukenut, syönyt, meikannut, laittanut pyykkejä, valokuvannut jne. ulkona. Olen siirtänyt olohuoneeni terassille ja koska täällä ympärillä todellakin on pelkästään luontoa, sisiliskoineen, perhosineen ja linnunlauluineen, olen kokenut vahvasti luonnon ympärilläni. Tuntuu, että juuri se luontoyhteys on saanut minut niin iloiseksi ja laskenut stressiäni tehokkaammin kuin mikään muu.

Artikkelissa haastateltu neurobiologi Jarno Mikkonen uskoo, että ihminen on luotu liikkumaan ja luontoon. Hän muistuttaa, että olemme yhä metsästäjä-keräilijöitä tai maanviljelijöitä, biologia meissä ei ole muuttunut 40 000 vuoteen:

”Luontoelementtien läsnäolo rauhoittaa sekä laskee verenpainetta ja stressitasoja. Metsässä kävely virkistää aivojen synapseja, jolloin luovuus lisääntyy ja stressihormoni kortisolin pitoisuus laskee. Samalla mielihyvähormoni oksitosiinia alkaa erittyä.”

Artikkelissa on tuotu esille mielenkiintoisia esimerkkejä, miten luontoyhteyttä voi lisätä vaikka sisätiloihin. Ehkä mielestäni yksinkertaisinta on kuitenkin vain laittaa lenkkarit jalkaan ja mennä ulos. Itse olen nyt kolmena viimeisenä aamuna käynyt 30-60 minuutin kävellyllä. Raikkaan ilman, luonnon äänien ja erilaisten luonnollisten ärsykkeiden lisäksi luonnossa liikkumisesta tulee ihmeellistä, kun usein törmää asioihin, joita alkaa ihastella. Eilen vaikka ihmettelin punaisia unikoita, kukkapeltoja, kaunista valoa ja näkymää vuorelta, joka sai minut tuntemaan itseni pieneksi. Luonto aiheuttaa mielestäni yllättävän usein wau-efektejä. Ajattelin, etten ota salikorttia ollenkaan kesäkuuksi vaan nautin ulkona liikkumisesta ja koitan ottaa nämä aamukävelyt luonnossa tavaksi. 🙂

Toinen paikka, jossa olin koko ajan melkein ulkotiloissa ja voin äärimmäisen hyvin, oli Bali. Postauksen kuvat ovat Tibumanan vesiputoukselta Ubudista… vesiputoukset ovatkin mielestäni luonnon taianomaisimpia teoksia. Tänne suosittelen matkaamaan aikaisin aamusta, sillä silloin saa hyvällä säkällä nauttia näkymästä yksin omassa luonnonrauhassa. Tämä Tibumanan vesiputous on jostain syystä pysynyt turisteilta melko hyvin salaisuutena. ♥

Tallenna

Tallenna