Loma ja Ravinto –Intuitiivinen syöminen
Olen alkanut tulla siihen tulokseen, että voin parhaiten kun en mieti liikaa syömisiäni. Intuitiivinen syöminen on termi, joka on nostanut päättään kaiken maailman eliminaatioruokavalioiden ohella. Sen mukaan meillä on sisäsyntyinen viisaus syödä juuri sitä ruokaa ja juuri sen verran kuin tarvitsemme. En ole koskaan ollut dieettien kannattaja, mutta blogistanikin huomaa, että ”välttelen” gluteenia, maitotuotteita ja valkoista sokeria. Ennen kaikkea kuitenkin vältän huonolaatuista ruokaa, teollista lisäaineilla täytettyä ”ravintoa”. Välillä kuitenkin syön raaka-aineita vain niiden terveellisyyden vuoksi tai siksi, että treenin jälkeen kuuluu syödä proteiinia ja hiilihydraattia. Tai syön, koska tarjotaan.
Palasin juuri lomalta ja puolentoista kuukauden aikana söin monta tiramisua, yhteensä varmaan pari kymmentä palloa gelatoa, join viiniä ja proseccoa, nautin muutamia pasta-annoksia, useita risottoja, söin vaaleaa leipää, kakkuja ja leivoksia -oikeastaan vain sitä mitä teki mieli. (Onneksi rakastan myös tuoreita salaatteja, hedelmiä, mereneläviä ja grillattuja kasviksia. )
Ainut ohjenuorani oli syödä vain kun on nälkä ja sen verran kun teki mieli, sellaista ruokaa, josta oikeasti nautin. Jätin maailman parasta suklaajälkiruokaa, koska vatsa vain oli jo tarpeeksi täysi, kieltäydyin kohteliaasti ottamasta, jos olo oli jo tyytyväinen ja söin kunnon aterioita näpsimättä. Näin pystyin syömään ihan mitä vain ja paino ei noussut ollenkaan. Oikeastaan olo oli suurimman osan ajasta hyvä, vaikka nautin myös (minulle yliherkkiä) vilja- ja maitotuotteita jonkun verran.
Olen huomannut tämän ennenkin. Kyse on kohtuudesta ja laadusta. Italiassa kaikki oli laadukasta ja oikeasti herkullista. Nautin jokaisesta suupalasta, ja silloin riitti vähemmän. Kun pöydän ääressä syötiin ruokaan keskittyneesti ja hitaasti, myös ruuansulatukseni pystyi toimimaan paremmin. Stressaantuneena kärsin myös vatsavaivoista enemmän ja ruuasta stressaaminen tekee taatusti hallaa.
Lomalla suosittelen siis keskittymään laatuun määrän sijaan. Monet keräävät lomakiloja, mutta se että syö vapaasti ja herkutellen ei tarkoita sitä automaattisesti.. Arjessa syön myös monta pientä ateriaa päivässä, mutta lomalla söin 2-3 kertaa kunnolla enkä juurikaan välipaloja. Riittää kun kuluttaa enemmän/yhtäpaljon kuin syö, niin voi syödä kaikenlaista sopivissa määrin. Lomallakin kannattaa urheilla ja olla aktiivinen, silloin reippailuun on usein enemmän aikaakin ja varsinkin näin kesällä, mikäs sen parempaa kuin liikkua ulkona!
Tässä siis vähän ajatuksiani siitä, kuinka voi olla puolitoista kuukautta reissun päällä Italian kaltaisessa ruokataivaassa, nauttia ja palata takaisin ilman lomaturvotusta. 🙂
Miltä intuitiivinen syöminen teistä ylipäätään kuulostaa?
15 Comments
Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Tätä ehkä pitäisi kokeilla. 🙂
Niin fiksuja ajatuksia, näitä yritetään meilläkin noudattaa! 🙂 kun perusruokavalio on terveellinen ja kasvispainotteinen ei haittaa, vaikka juhannuspöydässä tuli maustettua kakkua jos toistakin. Jää meidän suomalaisten perisynti, ruokamorkkiskin kokematta kun muistaa että 85 % terveellistä syömistä sietää myös toisinaan 15 % herkuttelua 🙂
Itsellenikin toimii parhaiten tuollainen syöminen. 🙂 kun syömiseenkin suhtautuu sopivan rennosti eikä koe sitä stressitekijänä, elämän laatu paranee huomattavasti.
Olen niiiin samaa mieltä 🙂
Kiitos tästä postauksesta! Olen itse lähdössä ensi viikolla kuukaudeksi Turkkiin ja Kosovoon, jotka ovat myös aika ruokataivaita, mutta olen ressannut just sitä että miten pystyn syömään matkan päällä vain puhdasta ja terveellistä ruokaa. Totuus on kuitenkin se että aikaisemmillakin kerroilla olen pysynyt täysin omissa mitoissa kun olen vaan kuunnellut kehoani ja syönyt sitä, mitä oikeasti tekee mieli ja sopivissa määrin. Kuukausi on pitkä aika mutta ei niin pitkä että muutama kakkupala tai viinilasillinen pilaisi kehoa lopullisesti.
Mukavaa päivänjatkoa sulle! 🙂
http://www.tyhjaajatus.blogspot.fi
Vihdoin joku ottaa intuitiivisen syömisen puheeksi! Vaikka itsekin joudun välttämään viljoja ja kanannunaa, syön silti omalla tavallani vapaasti ja sitä, mitä mieleni tekee. Käyn paljon ravintoloissa eikä se yleensä tuota ongelmia.
Minulla on lapsesta saakka ollut vahva intuitio siitä, mitä minun pitäisi syödä ja kuinka paljon. Itse asiassa syön aika paljon kokooni nähden ja myös raskaita ruokia, mutta painoni on pysynyt kurissa kuin itsestään koko elämäni. Eri sesonkeina minulle maistuvat eri ruuat ja nyt en saa tarpeekseni hedelmistä, eikä minulle tulisi mieleenkään syödä raskaita paistettuja ruokia, vaikka talvisin himoitsen juuri niitä.
Minä uskon vakaasti, että kun ruokavalio on kunnossa, sisältäen paljon kasviksia ja prosessoimatonta ruokaa, niin elimistö kertoo himoilla, mitä se tarvitsee. Joskus se voi olla myös se gelato 🙂 herkuillakin on paikkansa minun ruokaelämässäni!
Olen juurikin sitä mieltä, että paras dietti on ”syö sitä mitä tekee mieli ja sen verran kuin tekee mieli” -dietti. Itse en kieltäydy herkuista arkenakaan, vaikka järjellä ajateltuna ehkä pitäisi. Uskon kuitenkin siihen, että keho kyllä ilmoittaa mitä se tarvitsee ja mikä määrä herkkuja on riittävästi. Jos siis tekee mieli syödä paketti jäätelöä, niin sitten syö paketin jäätelöä, jossain vaiheessa keho kuitenkin ilmoittaa, että nyt riittää ja vaatii jotain puolestaan terveellistä.
Tosi hyvä postaus.. Oon itse menossa Italiaan syksyllä ja vähän nyt jo kuumottaa toi syöminen siellä nimenomaan kaikkien niiden tunnettujen herkkujen takia 😀 Sain tästä vähän tsemppiä olla stressaamatta 🙂
helmi-i.blogspot.fi
Noudatan itsekin jollain tapaa tällaista syömistä, ja olen oikeastaan aina noudattanut. Syön perusterveellisesti, mutta jos tekee mieli herkutella tai syödä jotain joka ei ”normaalisti kuulu ruokavaliooni”, teen sen. Kohtuudella. Joskus harvoin menee myös överiksi ja sekin on ihan tervettä (tai lähinnä inhimillistä), muistaapa sitten taas seuraavalla kerralla NAUTTIA 😀
Itse aloin vähän vahingossa noudattamaan intuitiivistä/tietoista syömistä sen jälkeen kun olin alkanut harjoittamaan meditaatiota. Tulin siis jotenkin herkemmäksi oman kehon viesteille ja toisaalta en enää seuraa sitä ensimmäistä impulssia syödä jotain vain tavan vuoksi jos ei oikeasti tee edes mieli. Huomasin myös että esim. tiettyyn aikaan kuukaudesta tekee mieli enemmän hiilareita ja se on ihan ok..:)
Kyllä täällä kanssa kannatan tuota intuitiivista syömistä! Kyllä se oma varatalo tietää mitä kannattaa syödä ja kuinka paljon. Itselleni on äiti opettanut erityisesti kipeenä, että syö mitä tekee mieli. Kyllä se kroppa kertoo mitä se tarvitsee! 🙂
Oletko miettinyt että sulla voisikin olla ärtynyt paksusuoli mikä on juuri stressiin jne liittyvä eikä niin paljon ruoka aineisiin liittyvö allergia? Voisi myös selittää osalta miksi sinulle ei tule lomalla vatsavaivoja vehnästä ja maidosta yms.
Hei Annika, kiitos kun kommentoit ja hyvä huomio. Olen kyllä miettinyt asiaa, enkä sulkenut vaihtoehtoa täysin pois. 🙂
Olen ihan samaa mielta. Mulle valilla ihmetellaan miten pysyn ”nain hoikkana” mutta totuus on etta syon vaan laadukasta ruokaa ja kaikkea sita mita tekee mieli, mutta osaan (useimmiten) lopettaa ajoissa. Ranskassa asuminen aikoinaan pisti ruokailun ihan uusiksi, siihen kuuluu vaan kolme ateriaa tayttavaa ateriaa paivassa. Siita lahtien olen myos noudattanut yhta ainoata diettia eli 5 vihannesta/hedelmaa paivassa, ei olekaan ihan niin helppoa kun aina luulisi. Taalla Australiassa kaikki dietit on ihan kuuminta valttia ja vaikka en olekaan gluteeniton tai maidoton niin tykkaan manteli- tai kookosmaidosta puurossa, chia-siemenia tulee ripoteltua ja spirulinakin on tullut jaadakseen.
Valilla tulee oikein itsekin havahduttua etta eihan meilla enaa edes pahemmin kayda kaupassa kun haetaan vihanneskojusta vihannekset ja hedelmat, leipa leipomosta ja juustot ja kala omista kaupoistaan. Suosin itsekin puhdasta ruokaa, kylla sen huomaa kuinka paljon enemman se antaa polttoaineta keholle. Mulla on juuri nyt meneillaan erittain intensiivinen viikko ja kun muut puhui ruokatunneilla hamppareista, ma olin ihan onnessa kun sain quinoa-linssi-parsakaalisalaattia 🙂 Rakastan kylla esim kakkuja, niita itse leivottuja ja voin vetaa pienet sokerioverit mutta mika tahansa kaupan teollinen kakunpala ei enaa kelpaakaan talle ruokasnobille 🙂
Vastaan nyt ajansäästämiseksi yhteisesti kaikille: ISO KIITOS kommenteista, kiva huomata että teitä on näin monta samoilla linjoilla!! 🙂