Aloitin maanantai-iltana myöhään lukemaan pokkaria, jonka ostin lentokentältä koneeseen. Luin kirjan jo eilen loppuun, ja kun kirjasuosituksia aina toivotaan, niin tässä erittäin vahva sellainen: Jojo Moyersin Kerro minulle jotain hyvää (Me Before You). Osa teistä on varmasti lukenut tämän menestyskirjan, joten kertokaa ihmeessä mielipiteenne!? Kirjasta on tehty vastikään elokuvakin, jonka aion ehdottomasti katsoa heti viikonloppuna.

Se, että olen lukenut lähes 500 sivua kahdessa päivässä, kertoo ehkä jotain siitä, kuinka uppoutunut olen kirjaan ollut. Tästä syystä luen paljon enemmän tietokirjoja kuin romaaneja: Olisin varmasti todella tehoton tyyppi, jos lukisin enemmän kaunokirjallisuutta. Tai sitten pitäisi ruveta kirjabloggaajaksi. Harvemmin sitä kuitenkaan törmää näin sujuvaan kirjaan, jonka haluan ahmia yhdeltä istumalta. Kerro minulle jotain hyvää nauratti minua ääneen, mutta myös itketti. Kyynelehdin useammassakin kohtaa niin, että poikaystäväni yritti epäuskoisena ”lohduttaa”, että hei se on vain keksitty tarina…

Jep, keksitty tarina joka ravisutteli ja kosketti enemmän kuin olisin uskonut. Myös tapahtumapaikka, englantilainen pikkukaupunki, kolahti. Se kuvataan kirjassa niin, että se muistuttaa tismalleen entistä kotikaupunkiani Nantwichia (kuvat joutsenista ja ankoista on Nantwichista). Luen itseasiassa todella harvoin minkään sortin rakkausromaaneja… Jotenkin miellän monet rakkaustarinat vähän hömpäksi, mutta taidan olla hyvin väärässä. Viihdekirjallisuudesta löytyy myös laatuteoksia, joten ei pitäisi yleistää. Tämäkin kirja oli minusta myös paljon muutakin kuin ihana ja liikuttava rakkaustarina. Oli kiehtovaa ja avartavaa esimerkiksi kurkistaa itselleni vieraaseen maailmaan: neliraajahalvaantuneen elämään.

”Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä turvallista ja tuttua. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta ja vailla aiempaa kokemusta onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä.

Willin elämä on onnettomuuden jälkeen ollut harmaata – tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää, ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin näytä olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi, Lou taas voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mitä eläminen oikeastaan on, on aika tehdä suuria valintoja.”

Odotin kuvauksen perusteella jotain Koskemattomat (Intouchables) tyyppistä tarinaa, mikä kuuluu suosikki elokuviini. Kuitenkaan kirjaa lukiessa ei tullut mieleenikään verrata näitä kahta keskenään ja loppujen lopuksi kyse on hyvin erilaisesta tarinasta, vaikka pääosissa onkin halvaantunut mies ja sen henkilökohtainen avustaja. Huomasin samaistuvani monessa kohtaan halvaantuneen Willin ajatuksiin enemmän kuin Luisan. Olen kuitenkin lukenut kirjasta nyt useampia erilaisia arvosteluja ja joidenkin mielestä kirja on aivan ihana, kuten minun mielestä, mutta jotkut ovat suuttuneet kirjasta kovastikin. Ymmärrän, että kirja voi herättää erilaisia tuntemuksia paljolti riippuen kontekstista, josta sitä lukee.

Mukaansatempaavan juonen ja rakastettavien henkilöhahmojen lisäksi kirjassa parasta on mielestäni se, kuinka se saa pohtimaan omia moraalikäsityksiä ja arvoja… Eutanasiaa, itsemäärämisoikeutta, sitä riittääkö vain rakkaus, mikä on arvokasta elämää ja mikä tekee elämästä elämisen arvoista. Väkisin myös mietin, mitä jos itse halvaantuisin onnettomuudessa. Olisiko minun helpompi sopeutua elämään isojen rajoitusten kanssa, jos en olisi niin kunnianhimoinen ja tavoitteellinen, jos en olisi nähnyt sitä mitä olen nähnyt ja tottunut matkustamaan ja menemään. Mutta oikeastaan Will antaa kirjassa vatsauksen tälle pohdinnalle. Ja se on yksi syy, miksi haluan elää täysillä, antamatta pelkojen rajoittaa.

Huom! Kirjoista kun puhutaan, moni kysyi kuinka kauan Bookbeatin kuukauden ilmaiskoodi on voimassa.. Koodi on voimassa 31.1.2017 asti. Eli siihen mennessä pitää aloittaa kokeilujakso. 🙂

Toinen huomio-asia… yksi blogini lukija etsii kandidaatintukielmaansa haastateltavaksi kuutta blogini lukijaa. Aihe koskee terveys- ja hyvinvointiblogien seuraamista. Lupasin auttaa Sofiaa löytämään haastateltavat… Tässä vielä Sofian viesti teille: ”Mikäli olet kiinnostunut osallistumaan haastatteluun, voit ilmoittautua mukaan tai esittää lisäkysymyksiä laittamalla sähköpostia osoitteeseen: sofia.savimaki@hotmail.com. Olisin erittäin kiitollinen avusta!” Toivottavasti Sofia löytää teistä haastateltavat! 🙂

Tallenna