Iltakävelyllä Lontoossa – Mietteitä mallin työstä
Minulle tuli eilen lähtö Lontooseen tämän päivän kuvausten takia. Laitoin lenkkarit jalkaan, hammasharjan laukkuun ja lähdin junalle. Yhden yön mallireissuilla on se hyvä puoli, että meikkejä, hiusjuttuja tai edes vaihtovaatteita ei tarvitse raahata matkalle. Aamulla saa istua meikkaajan tuoliin ja pukeutua kuvausvaatteisiin. Voi vain lähteä ja tehdä pikavisiittejä suurkaupunkeihin parin tunnin varoitusajalla ilman edes kunnon käsimatkatavaroita.
Pudotin Lontoossa kassin hotellille ja lähdin kävelylle pieni Sonyn minijärkkärini mukana. En koskaan katso karttoja, vaan otan uuden kaupungin aina haltuun kävelemällä ympäriinsä sokkona. Täällä Lontoossa olen käynyt vain kerran aikaisemmin, joten kaupunki on edelleen aika tuntematon.
Tuolla parin tunnin iltakävelylläni tuli paljon ajatuksia mieleen -kuten yksin kävellessä yleensäkin. Samaan aikaan tuli pieni haikeus ja sitten tosi hyvä ja kiitollinen fiilis.
Haikeus tuli ehkä siitä, että ennen tein mallimatkoja paljon enemmän ja astuin yksin uusiin paikkoihin säännöllisin väliajoin. En usko, että enää 25-vuotiaana tulen lähtemään ainakaan yhdellekään pidemmälle mallireissulle. Ei se mahdotonta olisi, mutta olen siirtynyt viimeisen parin vuoden aikana mallista enemmän bloggaajaksi ja olen ollut päätöksestä koko ajan varma -ei into tähän enää täyspäiväisesti riittäisi. Eilen silti tuli hetken kaipaus sitä kohtaan, kun tein mallintöitä päätyönäni ja kuvauksia lähes viikottain.
Hyvä fiilis tuli kuitenkin siitä, että saan nyt olla täällä sekä kaikista niistä kokemuksista, joita tämä ala on tuonut. Ja eihän se vielä kokonaan ole loppumassa, kuten tämäkin reissu minulle osoitti. Sitä vain tuntee itsensä vähän vanhaksi, kun on ehtinyt tehdä elämässä jotain ammattia 10 vuotta ja jo 25-vuotiaana on sillä alalla melkein eläkkeellä. 😉
Kokosin tähän huvikseni, muutamia ajatuksiani mallin työstä…
Mallin hommissa moni asia on samaan aikaan mielestäni parasta ja stressaavinta:
1. Epätietoisuus, työt voivat tulla tosi lyhyillä varotusajoilla ja aina pitää olla valmiina. Castingeissa kierretään, vaikka töistä ei ole takuuta, MUTTA Elämässä on jotain jännitystä ja tämäkin keikka on sen verran suuri, että kyllä siinä piti vähän tuulettaa, kun vielä pari päivää sitten tästä ei ollut mitään hajua.
2. Täytyy asua lähellä muotikeskuksia ja ainakin alkuun joutuu kiertää pitkiäkin aikoja ulkomailla castingeissä erossa rakkaista, MUTTA Tässä näkee maailmaa ja pääsee upeisiin paikkoihin.
3. On pysyttävä mitoissa, MUTTA Tulee ainakin syötyä terveellisesti ja liikuttua.
4. Ei saa itse kuvauksissa vaikuttaa/nähdä omaa käden jälkeä (vrt. kuvaaja), MUTTA On vain ihana mennä paikalle, hoitaa homma ja lähteä.
5. Koko ajan joutuu uusiin jännittäviinkin tilanteisiin ja työporukka vaihtuu aina, MUTTA Se on erittäin antoisaa, tulee sosiaaliseksi ja tutustuu paljon uusiin ihmisiin.
Eilen noita katuja tallatessa ja ihania kahviloita nähdessä, tuli myös tunne, että olisi joskus kiva asua täällä… Ainakin edes hetken.
Ps. Pysykää kuulolla, tänään tulossa vielä arvonta! 🙂
12 Comments
Mitä aiot tehdä kun jäät eläkkeelle mallin hommista ja työvuosia on vielä normaalisti jäljellä monta kymmentä vuotta?:)
En varsinaisesti jää mallin työstä siis eläkkeelle.. 😉 Mutta teen kuvauksia aina kun on, mutta se on vain lisätuloa. Elätän jo nyt itseni blogilla ja some-hommilla, joten viimeisen puolitoista vuotta, kun olen ollut yrittäjänä, on päätyöni ehdottomasti ollut blogi. 🙂
Lontoo on kyllä kiva kaupunki 🙂
Totta 🙂
Ihana postaus! Minäkin tykkään samoilla uusissa paikoissa ilman karttaa ja ottaa itselleni ns. Maamerkkejä joten tiedän lähes aina missä olen 🙂 olin Lontoossa keväällä ja tämän plstauksen kuvat saavat kaipaamaan takaisin sinne ❤
Kiitos Elina!! 🙂 Tuossa ilman karttaa kaupunkiin tutustumisessa on se hyvä, että voi löytää sattumalta jotain hienoa ja siistiä. Muutenkin sitä nauttii matkasta enemmän kuin ei ole koko ajan nenä kartassa suuntaamassa pisteestä A pisteeseen B… 🙂
Pystyn täsmälleen samaistumaan ajatuksiisi näistä hommista. Olen suunnilleen saman ikäinen kanssasi ja tehnyt myös mallin töitä vuosia. Viimeisen vuoden ajan mulla on ollut vahvasti sellainen tunne, että alan olla jo liian vanha näihin hommiin, enkä enää jaksa innostua tai panostaa koko juttuun. Olenkin oikeastaan jatkanut töitä vain siksi, koska täällä Milanossa ei oikein muitakaan töitä ole tarjolla.
Hienoa ja ihailtavaa, että olet saanut blogistasi itsellesi ammatin! Ja kiitos näistä kuvista – Lontoo on tuttu paikka jostain menneisyydestä. 🙂
http://twnca.wordpress.com
Kiitos, tosi ihana kuulla että joku muukin samalla alalla oleva samaistuu ajatuksiini! 🙂 Pitääkin käydä tutustumassa sun blogiin, hauska katsoa, jos sieltä löytyy juttua itsellenikin niin tutusta Milanosta.
Eikö sinua ollenkaan ahdista mallin työn kääntöpuoli, langanlaihat tytöt ja kilpailuhenkisyys? Tai pinnallisuus ylipäätään kun koko työstä tulee oman itsensä tarkkailua (oli se sitten henkistä tai ulkonäöllistä kuten bloggauksessakin)?
Hei Riitta, hyvä kysymys ja ahdistaa välillä paljonkin. Se on varmasti yksi syy, miksi en koskaan antanut alalle 110%. Koin, etten voinut tehdä ja tavoitella työkseni vain jotain, joka on vähän ristiriidassa arvomaailmani kanssa. Olen kirjoittanut tästä useampiakin postauksia ja ajattelin, että tekisinkin koosteen kauneusihanteisiin yms. liittyvistä postauksista lähiaikoina. 🙂
Moi! 🙂 Olisin kysellyt Vitamixista, koska tehosekoittimen ostaminen on itselleni nyt ajankohtaista. Olen lukenut keskustelupalstoilta, että muovikannuista irtoaisi hormonihäiritsijöitä. Kaikissa tehokkaissa sekoittimissa on järjestään muovikannut lasikannujen tai teräksisten kannujen sijaan. Onko sulla tietoa muovikannujen haitoista (tai hyödyistä)?
Vitamixin kannu on turvallinen ja BPA-vapaa muovikannu. Suosittelen Vitamixia täysin, paras hankintani kameran lisäksi koskaan. 😉