Fiilikset juuri nyt

”Eikö ole aivan fantastista? Olen aivan hulluna tähän!”

Yllä oleva lainaus on yksi otsikko kirjassa Idiootit Ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään. Otsikko on kappaleessa, jossa kuvataan keltaista tyyppiä. Tulen (mitä todennäköisemmin) kirjoittamaan vielä oman postauksen tästä Thomas Eriksonin loistavasta kirjasta. Olen saanut siitä monta oivallusta. Muun muassa sen, että minussa on eniten tai ainakin hyvin paljon keltaista tyyppiä. Tyyppiä, jota kuvataan innostuneeksi, spontaaniksi, optimistiseksi ja ulospäin suuntautuvaksi. Henkilöksi, joka puhuu helposti liikaa, ja jolta pääsee eniten sammakoita suusta verrattuna muihin persoonallisuustyyppeihin. (Siksi kirjoittaminen sopii minulle paremmin ;)). 

”Koko keltaisen tyypin olemus on keskittynyt yhteen ja samaan asiaan – hän haluaa löytää mahdollisuuksia ja nähdä ratkaisuja.”

Tässä yllä olevassa pätkässä varmaan pohjimmainen syy muutaman päivän postaustauolle. En ole pystynyt keskittymään postauksen tekemiseen. Olen ollut liian innoissani. Olen halunnut järjestää muita asioita valmiiksi. Eilinen oli päivä, kun kirjaimellisesti liikuin hyppelehtien, leijuin ilmassa. (Keltaisia kuvataan myös ihmisiksi, joilla eivät ole jalat ihan maassa… hmm…) No joka tapauksessa, eilen tunsin sellaista rajatonta iloa ja onnellisuutta, tunnetta, että mikään ei voisi olla paremmin, tunnetta, että tulevaisuus näyttää yksinomaan innostavalta ja kutkuttavalta. Mietin, että olen ehkä viimeksi tuntenut samoin vastarakastuneena ensimmäisen vuoden ajan tavattuani poikaystäväni.

Olen hyvin tunneihminen. Ja no, minua on kuvattu myös kuin avoimeksi kirjaksi. Tunteita, on vaikea olla näyttämättä. Nyt postausjonossa olisi vaikka mitä, mutta innostaa ihan muut aiheet. Viime päiviin on mahtunut niin paljon hyviä juttuja, uutisia ja mahdollisuuksia, että mietin vähän väliä, miten tässä näin kävi. Miten aina asiat tapahtuvat rykäyksittäin?! Monta pientä hyvää asiaa ja yksi iso asia ja olen aivan fiiliksissä tulevasta keväästä ja kesästä.

Tässä on vain sellainen kela, että eihän minulle henkilökohtaisesti jännittävät asiat (varsinkaan, jos niitä ei edes tule blogissa kaikkia jakamaan), ole blogin lukijoille isoja juttuja. Olemattoman hehkuttamisen sijaan, tuntuu, että pitäisi pysyä ammattimaisesti asiassa. Että silloin kun on tuskaa sydänjuuria myöten, tai kun surettaa, vaikkei edes tiedä miksi – sen ei saisi vaikuttaa sisältöön. Tai kun pakahtuu onnesta, ja elämä tuntuu yhdeltä auringonpaisteelta, ei senkään ”saisi” muuttaa mietittyä suunnitelmaa.

Hmm. Viime viikolle kirjoitin yhden höpöttelypostauksen arkisista asioista ja te toivoitte niitä lisää. Tämä olkoon siis tämän viikon höpöttelypostaus. Kerron mahdollisimman pian teille tämän yhden ison syyn tai ”uutisen” siihen, miksi tekee mieli tanssia ja miksi olen intoa ja inspiraatiota täynnä. Koska mikään ei kuitenkaan ole vielä ihan kiveen hakattua, olisi parempi pitää matalaa profiilia.

”Tuskin kukaan on tehnyt yhtä monta hullua suunnitelmaa ja tähdännyt niin sekopäisiin tavoitteisiin kuin keltainen tyyppi. Keltaiset ajattelevat ääneen, joten ympäristö kuvittelee, että jokin suunnitelmista myös toteutuu. Vau, kuulostaapa mahtavalta!”

Apua, niinpä. :D

Ps. Kiitos kaikille, jotka osallistuitte Puhuenglantia.fi:n kanssa järjestämääni arvontaan. Oli ihana lukea teidän kommentteja! ♥ Voittaja on nyt arvottu ja arpaonni suosi tällä kertaa nimimerkkiä Pepe.

Leave a comment

5 kommenttia

  • Tina

    Mä ainakin tykkään eniten blogeista joissa tulee bloggaajan tunteet esiin. Mietteet, epävarmuudet, onnistumiset, epäonnistumiset, ilot, surut.. Se tekee blogin mielenkiintoiseksi ja inhimilliseksi. Täydellinen ja ”tunteeton” ihminen jää etäiseksi, eikä pysty samastuu tai tuntee empatiaa sellaista kohtaan. Ei blogin pidä mielestäni olla mikään ”suorittajan suorittamia kliinisiä hyvin valmisteltuja ja aina älykkäitä esseitä” -silloin voi lukea tosiaan vaikka jonkun filosofin esseekokoelmaa tai Hesaria tms :P Sinun inhimillisyytesi ainakin minua kiinnostaa eniten <3 Tsemiä kaikkeen tulevaan!

    • Vilma Peltonen

      Kiitos Tina ihanasta kommentista! :) Oon kyllä samaa mieltä, mutta sitten kun joku asia on työ, tuntuu että sitä pitäisi aina tehdä jotenkin ”ammattimaisesti” (neutraalimmin?). Vaikka mun mielestä myös mielenkiintoisempaa on, kun bloggaaja näyttää tunteensa. Kiitos muistutuksesta ja tsempistä. :) <3

  • Ronja

    Voi vitsi pakko lukea kanssa toi kirja!!!! Tunnistan itseni kanssa ihan täysin sun keltaisen tyypin kuvailusta :D mulla on viime päivät ollut kanssa aivan tajuton energia ja innostus enkä meinaa pysyä housuissani ja kaiken lisäksi se ei edes johdu mistään tietystä yksittäisestä asiasta! Tuntuu että heti kun kevättä rinnassa niin kaikki innostaa ihan superpaljon😍

    • Vilma Peltonen

      Haha no niimpä! Ihana kuulla, että muitakin samanlaisia. ;) Kannattaa ehdottomasti lukea kirja!