En ole pitkään aikaan jakanut blogissa viikon treenejäni. Yksi syy tähän on ollut se, ettei ole ollut hirveästi muutamiin viikkoihin jakamista, kun treenikerrat ovat olleet… no harvassa. Nyt kun urheilukärpänen on ottanut tuulta alleen, päätin jakaa viime viikon treenini tänne. Vähän erilainen treeniviikkoni on yksi esimerkki siitä, että urheilla voi monipuolisesti ja ilmaiseksi, vaikka kuntosalijäsenyttä, tanssistudiota tai joukkuetreenejä ei olisikaan motivoimassa.

• MA 1h 15 min juoksulenkki + 20 min illalla venyttelyä ja lihaskuntoa
• TI lepo
• KE 30 min juoksulenkki
• TO 1h kotitreeni (sis. hyppyjä, 15 min pepputreeni, vatsoja, punnerruksia yms.) + illalla 30min venyttelyä ja
  päälläseisontaharjoituksia
• PE 35 min juoksulenkki
• LA 45 min kevyttä juoksentelua (sis. vetoja, hyppyjä, loikkia, hölkkää)
• SU vatsatreeni + käsilläseisonta- ja päälläseisontaharjoituksia

Kuten huomaatte uusin villitykseni on päällä seisominen! Myös venyttelyssä ja juoksemisessa olen skarpannut, kuten suunnittelin. Viime maanantaina fiilistelin jo tuota mun 75 minuutin juoksulenkkiä, koska Kapkaupunki katkaisi mun hyvän juoksukauden, enkä oo saanut sitä juoksuiloa oikein takasin. Maanantaina yllätin itseni kuitenkin huomattavasti enemmän. Juoksin nimittäin elämäni pisimmän lenkin: yhteen menoon tasan kaksi tuntia.

Tarkoituksenani ei ollut juosta mitenkään erityisen paljoa, mutta juoksu alkoi vaan kulkea niin, etten enää pystynytkään lopettamaan. Aluksi ajattelin, että no juoksen edes saman kuin edellisenä maanantaina, mutta sen ylityttyä mietin aina, että no vielä 5 minuuttia–. Ja kun kaksi tuntia alkoi lähestyä, näin vain sen lopputuloksen, mikä oloni olisi jos juoksisin täydet kaksi tuntia. Se fiilis sai päättämään, etten luovuttaisi ennen sitä. Jalkoihin kyllä alkoi sattua aika paljon viimeisen vartin aikana, mutta muuten juoksu rullasi. Monethan juoksevat tähän aikaan puolimaratonin ja vaikka oma vauhti ei sitä tasoa läheskään ollut, sain ensimmäistä kertaa ehkä jotain käsitystä, mitä se voisi olla. Joka tapauksessa juoksin varmasti ainakin yli 15 kilometriä ja se on jo selvästi pisin juoksemani matka.
Itsensä ylittäminen tuntuu kyllä niin hyvältä ja on paras palkinto, mitä urheilu voi tuoda.

xVilma

*Tämän postauksen ensimmäiset kuvat ovat alunperin Stockmannin katalogista.