Elämän hullunkurisuus

36

Thoughts

27.10.2017

Enpä olisi reilut kaksi viikkoa sitten uskonut, kun kävin Italiassa pakkailemassa kaikkia talvivaatteita ja -kenkiä matkalaukkuihin mukaan Serbiaan, etten tarvitsisi mitään niistä Belgradissa. Enpä olisi uskonut myöskään, että tänä syksynä syön tuoreita lämpimiä kastanjoita italialaiseen tyyliin, kuten eilen taas perinteiseen tapaan tein. Tai sitä, etten sitten asetukaan Serbiaan – tai minnekään.

Sunnuntaiaamuna sen päätimme (toki olimme aihetta heitelleet ilmaan, mutta se tuntui vitsiltä), että mitä jos vaan lähdetään ennen kevättä, ennen joulua, heti. Onnistuisiko se? Lopulta ostimme lennot seuraavalle päivälle. Sunnuntaina vielä aluksi ajattelin, että edes kuukausi vielä Belgradissa. Sitten edes kaksi viikkoa. No vähintään viikko! Olisi ollut vielä vaikka mitä tehtävää, nähtävää, oli kuntosali- ja joogakortti jouluun, juuri ostetut sisustustavarat, blenderit ja astiat kämppään. Entä kaikkien hyvästely?

No nopeat liikkeet ovat yleensä olleet meikäläisen heiniä ja niin taitaa olla meidän kahdenkin tiimissä. Mitä sitä turhia jahkailemaan. 24 tuntia varattiin sitten tavaroiden pakkaamiseen ja maanantaina lennettiin jo takaisin Italiaan. Tuossa nuo suurin osa matkalaukuista on edelleen purkamatta. Seuraavaa reissua jo suunnitellaan. Kiitollinen voi olla monesta, vaikka välillä en tiedä, olisinko itkenyt vai nauranut. Meikäläisen tavaramäärällä ja Vata-doshan mukautumiskyvyllä, muutokset vaativat vähän sulattelua. Mutta kiitollinen olen erityisesti, kun on tämä Italian paikka ja siitä, että nyt on kaikki ovet avoinna. ♥ Nämä kuvat ovat viime syksyltä täältä Italiasta. 🙂

”Sometimes we need to stop analyzing the past,  stop planning the future,  stop figuring out precisely how we fell, stop deciding exactly what we want, and just see what happens.”

”If it is important to you, you will find a way.”

” I just want to have completely adventurous, passionate, weird life.”