Elämää Belgradissa
Yllätyin positiivisesti, miten kaunis Belgradin keskusta oli. Tai en ehkä sittenkään yllättynyt… Belgrad on nimittäin parin viikon aikana noussut silmissäni erittäin viehättäväksi kaupungiksi, joten odotinkin, että keskusta olisi aika kiva. Hyviä kauppoja ja ravintoloita löytyi useita, kadut olivat siistejä ja muutenkin ilmapiiri kuin missä tahansa Euroopan pääkaupungissa. Silti en ole vielä käynyt keskustassa kuin kerran (jolloin nämä kuvatkin otettiin).
Olen viihtynyt niin hyvin Zemunissa, että ei ole ollut tarvetta lähteä täältä pois useammin. Välillä iskee silti tunne, että olisi niin paljon nähtävää, tehtävää ja koettavaa. Yritän muistuttaa itseäni, että onhan tässä aikaa. Vaikka toisaalta taas tuntuu, että pitäisi (ja haluaisin) tehdä niitä juttuja nyt ja nauttia ulkoilmasta vielä, kun täällä on kesäistä. Tunnistankin, että itsessäni on taas pieni suorittaja nostanut päätään. Haluaisin saada heti kaiken, nähdä, kuvata ja kokea ”nyt kun kerran täällä olen”. Olen kuitenkin täällä elämässä arkea, joten työt, treenit, englannin opiskeluni, kaupassa käynnit ja kodin hoito vievät lähes kaiken ajan. Jäljellä olevalla ajalla en ole jaksanut enää ottaa bussia ja lähteä suunnistamaan nähtävyyksille. Minusta myös tuntuu, että matkajuttuja on tullut kuluneen vuoden aikana sen verran paljon blogiini, että on aika keskittyä kirjoittamaan muista aiheista… Belgradia tuon mukaan aina välillä. 🙂
Belgradin muut osat ovat vielä siis täysin vieraita, mutta sen sijaan Zemun alkaa olla jo hyvin tuttu. Tuntuu hassulta, että olen tosiaan ollut täällä vasta sen pari viikkoa. Siinä on kyllä iso ero, onko ulkomailla lomalla vai asumassa… Muutamassa viikossa lomalla ehtii nähdä paljon, mutta fiilis on ihan eri. Nyt tuntuu, että kahdessa viikossa olen jo löytänyt kantaravintolat ja -kahvilat suosikkiannoksineni (koska menen yleensä samoihin lähellä oleviin). Joogaryhmän kanssa salilla puolestaan tunnen kuin tulleeni kotiin, vaikka ikuisuuden sijasta olen käynyt tunneilla ehkä seitsemän kertaa. Jne.
Vaikka tietyt asiat tuntuvat jo niin tutuilta, tulee oikeastaan joka päivä löydettyä ja kokeiltua jotain uutta. Oli se sitten sushin tilaamista kotiin, paikallisen ”reittioppaan” löytämistä aplikaationa tai pedikyyrissä käymistä (maksaa täällä btw alle 10 euroa). Kaikki uusi tuntuu jännittävältä ja ihanalta, mutta välillä tulee etsittyä jotain perusasiaa kuten isoa rantapyyhettä, foamrolleria tai kannellisia säilytysratkaisuja oikein olan takaa tuskastumiseen asti. Lauantaina etsin yhtä biokauppaa kaksi tuntia ristiin rastiin. Soitin jopa myymälään, koska minähän en tällaisissa luovuta. Kartta näytti paikan päin honkia, mutta onneksi en luovuttanut… Jatkossa osaan sinne suoraan.
Kirjoittelin loppukesästä, että yritän vähentää ravintoloissa syöntiä. No tavallaan olen jossain määrin onnistunut, mutta onhan täällä tullut syötyä paljon myös ulkona ja sen seurauksena muun muassa tavallista enemmän erilaisia tuoreita leipiä (jotka ovat täällä monesti ravintoloissa ihan taivaallisia). Mutta annan tälle muutokselle aikansa, koska onhan se melkein parasta, mitä tiedän testata paikallisia ravintoloita ja tutustua eri maiden ruokakulttuuriin. Mikään vegaanin unelmapaikka tämä maa ei todellakaan olisi, kasvisruokakin välillä tuottaa haasteitta. (Enemmänkin paikka on paleoruokailijan paratiisi). Mutta onneksi syön mereneläviä ja niitä annoksia olen saanut täälläkin erinomaisina. Sunnuntaina istuimme lounaalla ravintolalaivassa, jossa paikalliset miehet soittivat kitaraa ja vieressä uiskenteli lauma joutsenia… Vaikka en niitä museoita, taidegallerioita, kuuluisia rakennuksia tai kirkkoja vielä olekaan nähnyt, olen saanut hyvän kosketuksen paikalliseen elämään ja serbialaiseen elämänmenoon. Ja siitä tykkään kovasti! 🙂
shoes/ Billi Bi
dress / Lindex
bag / Coach
