Se tunne kun on herännyt klo. 4.20, lentänyt Hurghadasta Kairoon, Kairosta Kööpenhaminaan ja Kööpenhaminasta Helsinkiin. Juossut kuin viimeistä päivää myöhässä olleelta lennolta lentokentän toiseen päähän, tietämättä odottaako lento meitä. Odottanut matkalaukkua, joka arvatenkaan ei tule. Ja joka ei ehkä tule ennen kuin minun pitää olla jo matkalla seuraaviin kahteen ulkomaanmatkalleni puolet laukun sisältöä mukanani. Ja kun sitten huomaan, etten enää ehdi bussilla juna-asemalle, otan taksin, pääsen asemalle ja lippuautomaatti ei anna ostaa lippua, koska juna on tupaten täynnä.. Päivän viimeinen järkevä juna. Ja kaikki tämä neljättä päivää puolikuntoisena, ”egyptin turistivitsauksen” saaneena.

En koskaan sano se tunne. Mutta nyt sanon. Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan blogiani ärsyyntyneellä fiiliksellä. Tai aloitin kirjoittamaan. Nyt kun kuitenkin istun tässä junassa (itse asiassa varsin söpö lemmikkikoira viereisellä penkillä), 16 tuntia matkustaneena, noin kolme vielä edessä (eli reilusti paremmalla puolella). Sanon, että on hitsin kiva olla Suomessa. Varsinkin edellisen viikon muistojen rikastuttamana. Sitä paitsi, nyt pelkästään puhelimen yhteyspisteen netti on kuin oma sänky reissun jälkeen. 😉

Vaikka olenkin väsynyt, olen todella onnellinen ja kiitollinen reissusta. Harvoin sitä viikon aikana tutustuu yli 50 uuteen ihmiseen, näkee yhden maailman seitsemästä ihmeestä, asuu neljässä eri hotellissa, tapaa Egyptin turistiministerin, laitesukeltaa elämänsä ensimmäisen kerran, näkee punaisen meren korallit ja pallokalat, seisoo maailman vanhimpien hautojen vieressä, oppii kuinka papyrus tehdään ja illastaa auringon laskiessa Niiliin. Viikkoon on mahtunut paljon kaikkea mahtavaa – ja myös niitä juttuja joille jälkikäteen nauretaan. Tästä kaikesta myöhemmin. Nyt julkaisen nämä asukuvat, jotka pitivät olla blogissa jo monta päivää sitten, mutta kuvien lataus ei ole onnistunut.

Arvaatteko kuka on asuinspiraation lähteeni!? 😀

Mekko Zara
Vyö Sisley
Laukku Filippa K.
Kaulakoru Aldo
Korvakorut Bik Bok

xVilma

Ps. Nettini katosikin junassa, ja tämä postaus on nyt julkaistu vasta kun pääsin autoon. 😀 Sen sijaan, että olisin alkanut kirjoittaa tekstiä uudestaan, aion mennä vain nukkumaan. Huomisiin!