Älä murehdi asioita etukäteen

20

Thoughts

19.11.2014

_MG_0691 _MG_0650 _MG_0695Välillä ihminen kiinnittää liikaa huomiota siihen, mistä luopuu ja mitä menettää, mitä jättää taakseen, mitä tulee ikävä, mitä ei ole…. Sen sijaan, että miettisi mitä saa, kun edellä mainitut tapahtuvat. Koska se tässä elämässä on varmaa, että tyhjä tila täyttyy jollain. Aina on joku paikka, aika ja tilanne, missä täytyy olla. Eli kun luopuu jostain, tulee tilalle jotain.

Blogistani saattoi paistaa aavistuksen negatiivinen sävy Suomeen paluuta kohtaan. Ja kyllä, koskaan elämässäni mistään ei ole ollut niin vaikea lähteä kun eilen Italiasta. Tähän asti kun olen ollut viisi viikkoa reissussa olen laskenut suunnilleen tunteja Suomeen paluuseen. Mutta en nyt, tai laskin – siihen kun TÄYTYY lähteä.

Mutta täällä ollaan ja hitsi, ei tämä niin kamalaa olekaan. Itse asiassa minulla on ollut ihana päivä. Ei pitäisi myöskään koskaan murehtia mitään asiaa etukäteen.

Ensiksi, minua inhotti paluu Suomeen jo senkin puolesta, että minulla oli todella paljon tavaraa ja lentoni tuli puolen yön jälkeen. Mietin, kuinka epämukavaa on raahata useampaa laukkua julkisilla keskellä yötä ja vielä herättää siskoni avopuoliso avaamaan minulle yöllä ovet. No kaikki meni hyvin ja sitä paitsi matkalaukkuni jätti taas tulematta. Sain sen tänään kotiinkuljetuksena. 😉

Toiseksi mietin, että tulen jäätymään tänään pystyyn, koska minulla ei ole mitään talvivaatteita ja minulla oli ohjelmaa ennen kuin ehdin ne varastoon noutamaan. No Suomessa olikin yllättävän lämmin ja pärjäsin loistavasti nahkatakilla.

Kolmanneksi minusta tuntui ikävältä mennä  (taas julkisilla ison määrän kasseja kanssa) kaupungin ulkopuolelle varastoihin hakemaan talvivaatteita. Mutta sekin reissu  meni kivuttomasti ja oli itse asiassa aika hauskaa tutkia omia tavaroitaan kahdeksan kuukauden jälkeen. Miten olenkaan pärjännyt yhdellä käsilaukulla 8 kuukautta? Hyvin. Huomaa, että ihmisellä on ihan liikaa tavaraa kun puolet on unohtanut.

No siis kaikki kolme esimerkkiä on ihan pikkujuttua, mutta koska koko Italiasta lähteminen tuntui ikävältä, tuntuivat tuollaiset ihan pikkujutut tyhmiltä. Mietin, että olisi sata kertaa kivempi tulla Suomeen, jos olisi koti, jossa olisi ne talvivaatteet (ja muutkin omat jutut) valmiina, kun joku tulisi lentokentälle vastaan, kun ei tarvitsisi mennä häiritsemään toisten unia ja nukkua sohvalla, vaan pääsisi omaan sänkyyn jne.. Hitto vie Vilma, sanon nyt.

Mikä olikaan parempaa, kun olla siskolla ja juoruta kaikki kuulumiset, niin että takki päällä yritin tehdä lähtöä pari tuntia… tai mennä paikasta toiseen, kun sai hakea lempikahvilasta take away kahvin soijamaidolla kouraan ja puhua monta kymmentä puhelua (miettimättä puhelinlaskua). Käydä paikan päällä sopimassa työjuttua ja valitsemassa kuvausvaatteet livenä. Lukea suomenkielistä aikakauslehteä. Tehdä se himoitsemani mustaherukkasmoothie Vitamixillani iltapalaksi.

Kai tämän postauksen pointti oli osoittaa, että kyllä minäkin osaan välillä olla negatiivinen. Ikävä kyllä. Mutta jossain vaiheessa hommalle on laitettava loppu. Italiaan jäi paljon, mutta eivät ne asiat mihinkään tästä maailmasta katoa. Onneksi minulla ei ole ongelmia myöntää olleeni väärässä. Koska nyt voin nauttia tästä. Olin väärässä. Suomi vaihteeksi onkin tosi jees. 🙂 ♥

vp