No niin, nyt kun käytännön järjestelyt ovat jo sen verran pitkällä, ajattelin kertoa, miksi olin pääosin niin innoissani viime viikolla – ja olen edelleen. Muutan ensi viikolla takaisin Suomeen!

Törmäsin tuttuni facebook-seinällä ilmoitukseen ihanasta yksiöstä, joka vapautuu maaliskuun alussa. Laitoin heti viestiä ja parissa päivässä olin päättänyt, että minusta tulee taas helsinkiläinen. Ihan puskista. En todellakaan ollut ajatellut tätä, enkä etsinyt pysyvää, kalustamatonta vuokra-asuntoa. Minulla oli ihan muut mietteet keväälle ja kesällekin, mutta, no jaa… Koskas meikäläisen suunnitelmat olisivat paikkansa pitäneet… (Kannattaa aina suhtautua varauksella, jos kerron blogissa suunnitelmistani – elän ja menen kuitenkin fiiliksen mukaan :D).

Kaverit ja tutut, joille olen ehtinyt tästä kertoa, ovat lähes kaikki kysyneet, että mitäs parisuhteeni. Vaikka yleensä en niin parisuhdejutuista blogissa kirjoittele, niin heräähän tässä varmasti monelle kysymys, että olemmeko eroamassa, kun kaksi aikuista ihmistä muuttaa ”erilleen”.

Suhteemme voi erinomaisesti. 🙂 Uskon, että tällainen päätös on kauaskantoisestikin vain hyväksi (meidän) parisuhteelle. On hyvä, että kumpikin osapuoli toteuttaa omia unelmiaan myös asuinpaikan suhteen, jos se on mahdollista. Ja oikeastaan poikaystäväni tätä lopulta ehdotti sen jälkeen, kun olin ensin innostunut ja tunnin päästä todennut, että ei sittenkään. Ilman poikaystäväni täyttä tukea, kannustusta, ja mahdollisuutta tulla Suomeen usein, tuskin olisin tähän kämppäilmoitukseen tarttunut. Näiden neljän vuoden aikana en ole aikaisemmin tosissani ajatellut, että muuttaisin yksin Suomeen. Olen sanonut, että en muuta ennen kuin voidaan molemmat muuttaa. Mielestäni melkein parasta parisuhteessa on se arjen jakaminen ja toisen kainaloon illalla käpertyminen, joten en ole pitänyt pidempään kestävää kaukosuhdetta vaihtoehtona. Lisäksi tietysti kahdessa taloudessa asuminen ja edestakaisin maiden välillä matkustaminen, on rahallisesti yleensä epäkannattavampaa. Jne. Olen keksinyt aina liudan syitä, miksi en muuttaisi Helsinkiin takaisin, vaikka siellä asumista olen ikävöinyt.

Mutta juttu on niin, että itse asiassa meidän tilanne on muuttunut ja ihan eri, mitä esimerkiksi seurustelumme alkuaikoina. Tämän tilanteenmuutoksen tajuttuani, aloin tosissani innostua, koska vaikka meidän osoitteet ja ”tukikohdat” olisivat eri maissa, niin ei me pitkiä aikoja oltaisi erossa. Ja olemme ennenkin olleet kuukauden tai kahden pätkiä näkemättä. Tiedän, että tässä parisuhteessa, kun luottamus on 100%:sta, molemmilla on omat jutut ja muutenkin olemme aina koko ajan yhteydessä, niin kaukosuhde toimii.

Pari viikkoa sitten olin juuri edellisenä iltana kirjoittanut luonnoksiin postauksen Suomessa vs. ulkomailla asuminen, kun seuraavana päivänä näin asuntoilmoituksen. En tiedä oliko näillä kahdella asialla tekemistä keskenään, mutta tavallaan uskon, että oli. Ihminen näkee, mitä haluaa nähdä tai sen, mikä pyörii alitajunnassa. Olisinko siis aikaisemmin kiinnittänyt huomiota ilmoitukseen, jos en olisi juuri listannut asioita, jotka Suomessa asumisessa on parasta?! Siitä on nyt tasan neljä vuotta, kun muutin pois Helsingistä ja nämä vuodet ovat olleet ihan huikeita kokemuksia. Mutta tuota postausta kirjoittaessa tajusin, että nyt olen saanut kokea niitä ulkomailla asumisen hyviä puolia ja kelkka alkaa kääntyä siihen, että luovun aika monista asioista verrattuna siihen, mitä vielä saan. Kaikkea kun ei yhtä aikaa voi saada…

Moni teistä varmasti tietää sen, että olen kaivannut Helsinkiä ja sitä, että ystävät ja perhe ovat lähellä. Mutta ehkä erityisesti olen kaivannut kaupunkikotia. Olemme asuneet niin Englannissa, Italiassa kuin Serbiassakin pienillä paikoilla. Vaikka rakastan luontoa, niin arki minulla toimii parhaiten urbaanissa ympäristössä, jossa on paljon tekemistä, nähtävää… ja paljon kahviloita. Vihdoin yksi isoimmista unelmistani siis toteutuu: luonnon keskellä olevan Italian kodin lisäksi, minulla tulee olemaan oma kaupunkikoti.

Koti; jonka voin sisustaa oman näköiseksi ja jonne voin valita jokaisen huonekalun huolella. Jossa tavarani ovat paikoillaan, eikä niitä tarvitse raahata ympäriinsä matkalaukuissa. Jonne voin kutsua ystäviä kahville. Jonne voin aina mennä ajattelematta jo seuraavaa lähtöä ja pakkaamista. Joka sijaitsee siinä kaupungissa, joka tuntuu eniten kodilta koko maailmassa. Joka mahdollistaa taas monipuolisemmat työt ja harrastukset. Ja koti, jossa on lempiaamupalapaikka vieressä ja ainakin kolmen ystävän kodit maksimissaan 10 minuutin kävelymatkan päässä.

Neljän vuoden ulkomailla olemisen jälkeen, olen niin innoissani kaikesta. Tunnen itseni onnekkaaksi, kun tämä on mahdollista. Mutta jännittää ihan superisti!! Toisaalta luotan, että kaikki järjestyy ja olen varma, että tähän hetkeen, tämä päätös on oikea. 🙂

Ajattelin, että pitäisin teidät ajan tasalla ja mukana pienen asuntoni laitossa kohti oman näköistä kotia. Olisi kiva kuulla, kiinnostaako teitä uutena lisänä siis koti- ja sisustusjutut blogissani? 🙂 ♥