1400 metrissä
Varsinkin kesäviikonloppuisin monet italialaiset nousevat ylös vuorille viileämpään ilmastoon. Myös me suuntasimme sunnuntaina tuttuihin maisemiin aina 1 400 metriin asti. Asumme kyseisen vuoren rinteellä, mutta ”vain” noin 600 metrissä. Eli jos täältä kotipihasta on jo henkeäsalpaavat maisemat, niin voitte kuvitella, miten kaunista vuoren päällä on… Havainnoksi sanottakoon, että Suomen korkein kohtahan Haltilla on 1 324m. 🙂
Serpentiiniteitä ajeltaessa tulee vastaan yleensä (kuten nytkin) aaseja, vuohia, hevosia, lehmiä, koiria, lampaita, patikoijia, eväsretkeilijöitä, metsästäjiä, malgoja, joissa valmistetaan juustoja sekä muutamia kovakuntoisia pyöräilijöitä. Siellä täällä löytyy myös kotoisia baari-ravintoloita, joissa yhdessä lounastimme. Parissa minuutissa pöytään tuotiin polentaa, paistettua juustoa, sieniä, perunaa, pinaattia ja pastaa… Voisi sitä huonomminkin sunnuntaita viettää!
Pakko linkata tähän myös parin vuoden takainen postaus samaisesta paikasta. Oli marraskuu, auringonlasku ja hevosia… Kaikkien aikojen lempikuvani, jotka olen ottanut! Postaukseen pääsee tästä linkistä. 🙂
6 Comments
M-I-E-L-E-T-Ö-N-T-Ä!!!!!!! 8) Ah, ei riitä taas sanat 😀
Ens kerralla vien sut tuonne! <3 😉
Teillä on kyllä aivan mieletön asuinpaikka, kun sieltä löytyy tuollaisia maisemia! Niin kaunista 🙂
Kiitos Anna Sofia! <3 🙂
Ihania maisemia, kiitos! Mä tykkään vuoristoluonnosta, vähän sellaisesta karusta luonnosta. Pidän siitä, kun näkee kauas, siitä tulee jotenkin vapaa olo 🙂
Oi, kuulostaa aivan ihanalta! Rakastan vuorille nousua ja unelmani on vielä joskus elää vuoristojen lähellä 🙂