Yoga Is a Way To Freedom
Minulta on toivottu postausta siitä, miten joogasta innostuminen ja siitä rutiinin tekeminen on vaikuttanut ajatuksiini ja mieleeni. En tiedä tarkalleen mikä on syy, mikä seuraus… Reilun vuoden aikana moni asia on muuttunut, joista yksi on se, että joogasta on tullut iso osa jokaista päivääni.
Voisin tiivistää tämän hetkiset tuntemukseni vapautuneisuudeksi. Tunnen vapautuneeni paineista, vaatimuksista, säännöistä, kurinalaisuudesta, odotuksista. Olen huomannut, että ennen pelkäsin… Pelkäsin epäonnistumista ja sitä, etten elä täysillä. Pelkäsin, että minusta ei pidetä, pelkäsin loukkaavani muita, pelkäsin, että lihon herkuista. Pelkäsin, etten täytä odotuksia. Varsinkaan omia odotuksiani. Pelkäsin epätäydellisyyttäni.
Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olisin löytänyt itseäni enemmän, tullut vahvemmaksi. Löytänyt joogan avulla tukea, rentoutta, rauhaa, lempeyttä ja avoimuutta. Tuntuu, etten enää välitä niin paljon. Ja toisaalta taas välitän. Sisälläni on enemmän rakkautta ja vähemmän pelkoa. Vähemmän hyssytystä, epävarmuutta, kilpailua ja mitä jos –ajattelua. Vähemmän huonoa omaatuntoa ja stressiä esimerkiksi ulkonäöstä. Enemmän elämää.
Olen oivaltanut, että elämä ei ole niin vakavaa. Ei ole niin vakavaa yrittää ja mennä vikaan, ei ole niin vakavaa, ettei voisi yllättää itseäänkin. Ei tarvitse olla varjo menneisyydestä, vaan voi nähdä asiat uudessa valossa. Itseasiassa kaikki tuntuu yhtäkkiä vain mahdollisuudelta, ei uhalta ollenkaan.
Tuntuu myös, että olen vähemmän pinnallinen. Tuntuu, että tunnen ja kuuntelen enemmän kuin näen.
Ja ihminen voi vaikuttaa – siihen uskon yhä vahvemmin.
Mietin lisäksi useammin, että elämä on ihmeellistä sen kaikkien vivahteiden kanssa. Pysähdyn useammin miettimään tätä kaikkea.
Rakastan itseäni täydemmin ja vartaloani ensimmäistä kertaa tarpeeksi. En itserakkaasti, vaan niin, että haluan olla minä. En enää joku toinen, jotain täydellisempää…. Jotain, jotta voisin. En ajattele enää niin rajoittavasti.
Tiedän, kuka haluan olla. Elän niin, että olen sitä. Mutta olen mitä olen ja se riittää. Tiedän, ettei ole epätäydellisyyttä. Tai täydellisyyttä. Tilalla on rauha siitä, mitä on: inhimillisyys, ainutlaatuisuus, oppiminen. On se, minkä itse miksikin määrittää.
Elämä tuntuu oikeasti olevan tässä ja nyt, ja olen ylpeä siitä, että annan mennä useammin. Ajattelen ihan sama, silloin kun minun pitää ylittää itseni tai kun katson ravintolaillan turvottamia kasvojani. Mutta otan vastuun paremmin ympäristöstä, eläimistä ja muista ihmisistä. Olen oppinut tuntemaan elämän paremmin hetkissä, hengityksessä ja hiljaisuudessa – en vain tavoitteissa, toiveissa ja unelmissa.
Tuntuu, että jooga on vaikuttanut mieleeni ja ajatuksiini eniten siis rauhoittaen ja vapauttaen niitä… On helpompi ja rennompi olla, ainakin useammin. Vähintään joogahetken jälkeen. Huomaan, että olen edes pikkuisen enemmän yhtä luonnon ja toisten ihmisten kanssa, enemmän asioiden ytimessä. Olen löytänyt paremman yhteyden itseeni ja haluan auttaa muita. Tuntuu, että materiaalisilla jutuilla on entistä vähemmän arvoa. Haluan käyttää elämäni johonkin hyvään… Jooga ja sen tuoma elämänmuutos on auttanut olemaan läsnä, ajattelemaan laajemmin, tiedostamaan paremmin ja rakastamaan enemmän. Kuulostaa hihhuloinnilta, mutta olen vasta matkani alussa. 😉
25 Comments
Ihan mahtava kirjoitus! Tuntuu kuin olisit kirjoittanu omia ajatuksiani! Kiitos mahtavasta inspiroinnista Vilma <3
Kiitos paljon Annika, ihana kun kommentoit! 🙂 <3
Kuvailet tosi kauniisti joogan tuomaa hyvää oloa, ja tunnistan itsekin kokeneeni samanlaisia fiiliksiä silloin, kun joogasin vielä säännöllisesti. Nyt kuitenkin tunnen olevani vähän hukassa sekä itseni että ajatusteni kanssa, joten pitäisi varmasti ottaa taas jooga säännölliseksi osaksi elämää. Ikävä sitä hyvää oloa minkä joogasta saa!
Kirjoitat tosi ihanaa blogia ja olenkin lukenut blogiasi jo monta vuotta. Keep up the good work. 🙂 <3 ps. eikä ainakaan mua haittaa yhtään, että blogisi keskittyy nykyään enemmän joogaan kuin ennen!
Ihana kommentti, kiitos paljon Pinja! 🙂 <3 Tuollaiset kaudet, kun tuntuu, ettei oikein tiedä kuka on ja mitä haluaa/mitä elämällään tekisi, ovat kyllä stressaavia. Mutta uskon, että niitä tulee kaikille... Ainakaan en tiedä ketään, jolla ei olisi ollut tuollaista haastavaa vaihetta, joilloin noita asioita punnitaan jatkuvasti, joten senkin pitää varmasti vain hyväksyä osaksi elämää. 🙂 Jooga muistuttaa itseäni lempeydestä itseä kohtaan ja saan asiat paremmin perspektiiviin, kun joogan jälkeen on niin hyvä ja rento olo. 🙂 Kaikkea hyvää <3
Moi!
Olisiko sulla suositella esim. jotain Youtube-kanavaa tai ilmaista nettijoogatuntia, jonka avulla pääsisi kokeilemaan joogaa heti? 🙂 En ole koskaan kokeillut joogaa, mutta kiinnostus on herännyt sun tekstien myötä.
Kiva kuulla! 🙂 Suosittelen testaamaan tätä sivustoa: https://oneoeight.com/ Heillä on 10 päivän ilmainen kokeilujakso ja ”Move” osioista löytyy aloittelijallekin sopivia tunteja, kun katsoo hakusanat oikein ja katsoo että tasona on yksi tähti.
Myös suomenkielisellä Yogaia sivustolla on ilmainen kokeilu ja täältä löytyy myös hyvä valikoima aloittelijoilel: https://fi.yogaia.com/
Hei Vilma,
Ehka olet myos ihan vaan kasvanut ja aikuistunut viimeisen vuoden aikana? 🙂 Ja olisiko jooga-harrastus syy tai seuraus siita? 🙂
Kaikkea hyvaa 🙂
Varmasti kyse on myös aikuistumisesta, mutta koen, että kyllä jooga muuttaa ajatellua ja juuri niin, että jooga on kasvattanut.
Joogassa lähtökohdat, tavoiteet ja se mihin keskitytään ovat ihan erit kuin muissa urheilulajeissa. Ei keskitytä ulkoisiin tuloksiin vaan itsensä kuunteluun… Esimerkkinä, jos ennen treenasin salilla ja mittailin itsekseni onko hauis kasvanut tai kuinka hyvin vatsalihakset näkyvät, niin joogassa tuollaisilla asiolla ole merkitystä. Ei keskitytä olemaan parempia, vaan keskitytään enemmänkin löytämään ja hyväksymään se mitä jo olemme. Joogaa voi tehdä tosiaan pelkkänä fyysisenä harjoituksena ja toimii se niinkin, treeninä. Mutta itse innostuin kunnolla vasta joogasta, kun löysin sen syvemmän, hengellisemmän ja spiritualisemman puolen tekemällä meditaatioharjoituksia.. Kun oivaltaa ja tuntee, mistä joogassa todella on kyse, se kyllä vaikuttaa myös ajatteluun ja läsnäoloon… 🙂
Ei kuulosta hihhuloinnilta, vaan juurikin vapaalta ja onnelliselta. Ihana postaus, josta tuli hyvä mieli. En ole itse vieläkään saanut kokeiltua joogaa, mutta luulen, että se olisi myös miun juttu.
Ihanaa päivän jatkoa ja viikonloppua!
Kiitos Anna K. ihanasta kommentista! 🙂 <3
Hieno kirjoitus! Olen miettinyt ystäväni kanssa joogan aloittamista ja tämä lisäsi innostustani entisestään
Kiva kuulla, toivottavasti innostutte joogailemaan.:) Kiitos kun kommentoit! <3
Ihana postaus! Tunnistan niin monet upeat tunteet ja ajatukset!
Toivon sinulle ihania hetkiä joogan parissa jatkossakin! 🙂
xx
http://mariannelle.com/
Kiitos Marianne, samoin sulle 🙂 <3
Ihana kirjoitus! Tuli taas motivaatio aloittaa jooga 🙂
Kiitos Laura! Ihana kuulla! 🙂 <3
Tää kuulostaa aivan uskomattoman hyvältä ja lupaavalta. Itse painin oikeasti aika paljon juuri noiden ongelmien kanssa mitä kuvailit. Monenlaiset asiat vaivaa ja nakertaa ihan melkein naurettavuuteen asti. Oletko kokeillut meditoimista vai onko nimenomaan liike ja hengitys yhdistettynä se, joka mielestäsi rauhoittaa parhaiten? 🙂
Meditoin kyllä säännllisesti. En silti läheskään niin usein kuin joogaan, mutta pyrin joogatessakin samanlaiseen tilaan.. Keskityn tuntemuksiini, hengitykseeni ja usein tämä onnistuu ihan hyvin esimerkiksi, kun teen rauhallista Yin-joogaa ja taustalla soi meditaatio musiikki.. 🙂
Voi miten ihana lukea tällaisia ajatuksiasi! Itse koen joogan hyvin samalla tavalla!
Muutenkin blogisi on taas lähiaikoina alkanut tuntua enemmän siltä, että olet kirjoittamisessa läsnä ja teksteistä on huokunut sellainen ihana aitous. Kaipasin tätä kovin tuolla välissä olleella ajalla, jolloin tekstit tuntuivat todella väkinäisiltä ja pinnallisilta, ilman oikein mitään oikeaa sanottavaa. Tokihan se on ihan ymmärrettävää, että tulee sellaisiakin kausia 🙂
Mutta tosi kiva, että olet siellä taas hienoine aitoine oivalluksinesi! 🙂 Näitä on parasta lukea<3
Ihana kommentti, kiitos A! <3 🙂
Ja ymmärrän ja allekirjoitan tuota, että välissä tekstit ovat tuntuneet aikaisempaa pinnallisemmilta ja väkinäisemmiltä.. tuntui ettei tänne riitä enää uutta sanottavaa ja oma focus, se syvällisempi ja luovempi ajattelu oli suunnattuna muuhun. Pitkään päivittäin bloganneilla varmasti kaikilla tulee joskus vaihe, kun mietiskelee tarkemmin haluaako enää antaa itsestään niin paljon blogiin ja silloin helposti postaminen on hetkellisesti sellaista blogin "ylläpitoa". Onneksi teistä monet ovat pysyneet silti mukana ja ymmärtävät, että blogissa on erilaisia vaiheita ja postaukset heijastelee kirjoittajan elämänvaiheita.. 🙂
Täysin samoilla linjoilla, ihan kuin olisit ikuistanut omat ajatukseni paperille! 🙂
Kiva kuulla, kiitos kun kommentoit Tiinatuulia 🙂 <3
Vilma, tää oli niin ihanaa luettavaa, että mulle tuli ihan kyyneleet silmiin! Miten kaunis ja viisas postaus, aivan kuten kirjoittajansakin <3
Miten ihana kommentti! 🙂 <3 Kiitos Ulrika <3