Yoga Is a Way To Freedom

12

Thoughts

19.08.2016

IMG_0747 IMG_0769

Minulta on toivottu postausta siitä, miten joogasta innostuminen ja siitä rutiinin tekeminen on vaikuttanut ajatuksiini ja mieleeni. En tiedä tarkalleen mikä on syy, mikä seuraus… Reilun vuoden aikana moni asia on muuttunut, joista yksi on se, että joogasta on tullut iso osa jokaista päivääni.

Voisin tiivistää tämän hetkiset tuntemukseni vapautuneisuudeksi. Tunnen vapautuneeni paineista, vaatimuksista, säännöistä, kurinalaisuudesta, odotuksista. Olen huomannut, että ennen pelkäsin… Pelkäsin epäonnistumista ja sitä, etten elä täysillä. Pelkäsin, että minusta ei pidetä, pelkäsin loukkaavani muita, pelkäsin, että lihon herkuista. Pelkäsin, etten täytä odotuksia. Varsinkaan omia odotuksiani. Pelkäsin epätäydellisyyttäni.

Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olisin löytänyt itseäni enemmän, tullut vahvemmaksi. Löytänyt joogan avulla tukea, rentoutta, rauhaa, lempeyttä ja avoimuutta. Tuntuu, etten enää välitä niin paljon. Ja toisaalta taas välitän. Sisälläni on enemmän rakkautta ja vähemmän pelkoa. Vähemmän hyssytystä, epävarmuutta, kilpailua ja mitä jos –ajattelua. Vähemmän huonoa omaatuntoa ja stressiä esimerkiksi ulkonäöstä. Enemmän elämää.

Olen oivaltanut, että elämä ei ole niin vakavaa. Ei ole niin vakavaa yrittää ja mennä vikaan, ei ole niin vakavaa, ettei voisi yllättää itseäänkin. Ei tarvitse olla varjo menneisyydestä, vaan voi nähdä asiat uudessa valossa. Itseasiassa kaikki tuntuu yhtäkkiä vain mahdollisuudelta, ei uhalta ollenkaan.

Tuntuu myös, että olen vähemmän pinnallinen. Tuntuu, että tunnen ja kuuntelen enemmän kuin näen.

Ja ihminen voi vaikuttaa – siihen uskon yhä vahvemmin.

Mietin lisäksi useammin, että elämä on ihmeellistä sen kaikkien vivahteiden kanssa. Pysähdyn useammin miettimään tätä kaikkea.

Rakastan itseäni täydemmin ja vartaloani ensimmäistä kertaa tarpeeksi. En itserakkaasti, vaan niin, että haluan olla minä. En enää joku toinen, jotain täydellisempää…. Jotain, jotta voisin. En ajattele enää niin rajoittavasti.

Tiedän, kuka haluan olla. Elän niin, että olen sitä. Mutta olen mitä olen ja se riittää. Tiedän, ettei ole epätäydellisyyttä. Tai täydellisyyttä. Tilalla on rauha siitä, mitä on: inhimillisyys, ainutlaatuisuus, oppiminen. On se, minkä itse miksikin määrittää.

Elämä tuntuu oikeasti olevan tässä ja nyt, ja olen ylpeä siitä, että annan mennä useammin. Ajattelen ihan sama, silloin kun minun pitää ylittää itseni tai kun katson ravintolaillan turvottamia kasvojani. Mutta otan vastuun paremmin ympäristöstä, eläimistä ja muista ihmisistä. Olen oppinut tuntemaan elämän paremmin hetkissä, hengityksessä ja hiljaisuudessa – en vain tavoitteissa, toiveissa ja unelmissa.

Tuntuu, että jooga on vaikuttanut mieleeni ja ajatuksiini eniten siis rauhoittaen ja vapauttaen niitä… On helpompi ja rennompi olla, ainakin useammin. Vähintään joogahetken jälkeen. Huomaan, että olen edes pikkuisen enemmän yhtä luonnon ja toisten ihmisten kanssa, enemmän asioiden ytimessä. Olen löytänyt paremman yhteyden itseeni ja haluan auttaa muita. Tuntuu, että materiaalisilla jutuilla on entistä vähemmän arvoa. Haluan käyttää elämäni johonkin hyvään… Jooga ja sen tuoma elämänmuutos on auttanut olemaan läsnä, ajattelemaan laajemmin, tiedostamaan paremmin ja rakastamaan enemmän. Kuulostaa hihhuloinnilta, mutta olen vasta matkani alussa. 😉
VP2