Valitut Palat
Tämä postaus on ensimmäinen osa uutta Throwback Thursday -sarjaani. Minua on jo pitkään häirinnyt, että blogissani ensimmäisen vuoden postaukset ovat sekaisin blogimuuttojen jäljiltä. Tein pienen kevätsiivouksen ja poistin näkyvistä 15 kuukauden postaukset ajalta 2012-2013. Noita blogihistoriani ensimmäisiä postauksia ei voi siis enää nähdä mistään, joten ajattelin tehdä muutaman postauksen, johon kokoan ja valitsen ajatuksia eri aiheista tuolta ajalta. Luvassa sellaisia postausten pätkiä, vinkkejä ja ajatuksia, jotka mielelläni lisäisin tänne talteen ja teidän kanssa pohdittavaksi. Tänään ajatuksiani lyhyesti kuudesta aiheesta. (Kuvat ovat uudempia ja aikaisemmin blogissa julkaisemattomia.)
1. AVUN PYYTÄMISEN VAIKEUS
Kävelen kadulla kartta toisessa kädessä ja kello toisessa. Olen eksynyt ja myöhässä. Mutta silti mielummin harhailen tielläni, kun kysyn vastaantulijalta suuntaa. Kuulostaako tutulta? Moni asia jää askarruttamaan, unelmat eivät toteudu ja asioihin käyttää turhaa vaivaa -vain koska ei kehtaa. Eikö olekin joskus vaikea pyytää apua?! Joko se käy ylpeyden päälle tai ei halua vaivata muita. Ehkä ajattelee, ettei ole sen arvoinen, että uskaltaa pyytää toiselta jotain.
On kuitenkin selvää, ettei kukaan tässä elämässä pärjää yksin. Tiimi on aina enemmän kuin yksilö ja onhan työnjaon ansiosta maailma mennytkin huimaa vauhtia eteenpäin. Moni asia olisi jäänyt tekemättä, jos yhden ihmisen täytyisi tietää tai osata kaikki työvaiheet. Mielestäni silloin kun itse on avulias, myös kynnys pyytää itse apua on pienempi. Tänä päivänä vain korostetaan ehkä turhankin usein yksilöä ja erottautumista, riippumattomuutta.
2. ERILAISTEN RAVINTO-OHJEIDEN TULVA
Kaunis ruoka kaunistaa, voisi olla ihan loogista. Mietin tässä, että kaiken tämän ristiriitaisen ravintoon liittyvän tietotulvan jälkeen, voisi valita suuhunpantavansa sen esteettisyyden mukaan. Aluksi tietysti mietin värikkäitä vihanneksia, marjoja, öljyjä jne. ja vertasin niitä pikaruokaan, marinoituihin lihasuikaleisin ja ylipäätään harmaaseen ruokaan. Sitten muistin kuppikakut, jäätelöannokset ja kermavaahtokaakaot….Ehkä ne voisivat olla taas niin kauniita, ettei niitä raaski syödä? Ovathan ne keinotekoisia ja joku on siis nähnyt vaivaa niiden valmistamiseen.
3. KUKAT KUKKIVAT KASTELEMALLA
Meidän (ainakin suurimman osan) ihmismieli on sellainen, että se puhkeaa loistoonsa kehuista, kiitoksista ja tunnustuksista. Hyvä esimies on mielestäni ehdottomasti sellainen, joka jakaa silloin tällöin tunnustuksia, palkankorotuksia, ylennyksiä tai selkääntaputuksia sen ansainneille. Kaikki hyötyvät tästä, koska tyytyväinen työntekijä, toimii tutkitusti tehokkaammin ja paremmin.
Tämä pätee tietysti mihin vain. Jos poikaystävä imuroi, anna tunnustusta ja ehkä ensi kerralla huomaat, että lattia on lisäksi pestykin. Tai anna tunnustusta ystävälle hyvästä kuuntelutaidosta ja jatkossakin hän tekee sen varmasti hyvin mielellään. Esimerkiksi silloin, kun te olette antaneet kiitosta blogistani, saan entistä enemmän motivaatiota ja te saatte sitä kautta ehkä parempaa sisältöä. Tunnustuksen antaminen siis palvelee yleensä kaikkia… Kuten vironneet kukat ilahduttavat kastelijaansa! 🙂
4. KUNTOSALIHARJOITTELU
Ennen lopetin sarjat, kun alkoi tuntua/sattua vähäsen. Olin kyllä jo silloin kuullut sanottavan, että silloin kun ensimmäisen kerran tuntuu ettei jaksa, on energiavaroja vielä noin 80% jäljellä. Ensimmäisellä personal trainerini vetämällä treenikerralla teimme kiertoharjoittelua 5 kierrosta. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin jo ihan puhki, pyörrytti ja oksetti, ajattelin että se oli sitten siinä. Kuitenkin jaksoin ne 5 kierrosta. Voimistelu vuosieni jälkeen olin treenannut mukavuusalueella. Nyt taas muistan, mitä kunnon tuloksia tuova treenaaminen on. Sitä aliarvioi niin helposti sen, mitä kroppa jaksaa.
5. VANHUUS
Jokainen tuntee varmasti jonkun hyvin vanhan ihmisen, joka jaksaa silti jumpata, sosialisoida, olla kiinnostunut maailmasta ja siten kehittää/ylläpitää hyvinvointiaan. Tällaisia ikinuoria ajatellessa voidaan miettiä, onko energia hyvistä geeneistä ja tuurista kiinni ”helppohan sen on kävellä portaat hissin sijaan, kun se on niin hyvässä kunnossa” vai onko hän nimenomaan niin hyvässä kunnossa siksi, että on reippaillut ja jättänyt valittamisen muille.
6. KUVAKO MUKA KERTOO ENEMMÄN KUIN TUHAT SANAA
Kuvan voi nähdä eri tavoin, se on aina vain heijastus kuvaushetkestä. Et voi olla varma, oliko ylimmäisen kuvan korvapuusti maukas, lämmin vai kovettunut korppu. Et voi tietää, söinkö sen hyvällä ruokahalulla vai omantunnon soimatessa huonoja hiilihydraatteja. Kuva ei kerro, oliko se edes minun. Entä, olinko viimeisessä kuvassa aidosti iloinen vai hymyilinkö vain valokuvan vuoksi? Varsinkin nykypäivänä kuvat myös vääristävät todellisuutta. Kuvan tarinan viimeistelee aina katsoja.
Nyt kuulisin mielelläni teiltä, mitä mieltä olette: Onko ok julkaista vanhoja (silti ajankohtaisia) ajatuksia tai postauksia blogeissa? Palautteen perusteella tietenkin sitten päätän, tuleeko vielä pari tällaista lisää, vai oliko tämä tässä. 😉 Kiitos jo etukäteen, jos jaksatte kommentoida. ♥
I started a new post series ”Throwback Thursday” but unfortunately this posts are just in Finnish. I decided to collect some of my thoughts and ideas from old posts. From posts that I have removed from my blog because they got damaged when I moved to my own Vilma P. website. Tomorrow I will share a raw cake recipe! 🙂
19 Comments
Näitä on kyllä ihana lukea – nimenomaan siksi, että ne todella ovat yhä ajankohtaisia. Ehdottomasti lisää, siis 🙂
Kiitos Milka, kun kommentoit! Kiva kuulla! 🙂 <3
Moi Vilma! Olen seurannut blogiasi alkuajoilta lähtien ja se on yksi suoksikki maanläheisyyden vuoksi. Toivon että tekisit mahdollisimman paljon uutta sisältöä. Jo nyt alkaa viikottain tuntua että olen jo lukenut tämän.. Tuo ylempi korvapuustijuttu oli todella tuttua joten toivon todella ettet julkaise samoja postauksia uudelleen. Vaikka kuinka ajankohtaista niin itse en ainakaan jaksa lukea samaa postausta uudelleen kun on muitakin blogeja mistä valita 😉
Kiitos Elia rehellisestä palautteesta ja ihana kuulla, että teitä lukijoita löytyy alkuajoilta lähtien. 🙂 Ymmärrän hyvin ajatuksesi, tosin odotan vielä lisää kommentteja, koska nyt tilanne on 50/50 mielipiteiden kanssa. Mukana on kuitenkin varmasti myös niitä, jotka eivät ole seuranneet blogiani vielä Lily-aikoina ja kuten sanoit, ei kaikkia postauksia tarvitse kaikkien lukea.. 🙂
Mutta haluan myös sanoa, että arvostan, että sanoit minulle ”nyt alkaa jo viikottain tuntua, että olen lukenut tämän”. Olenkin miettinyt, eikö kukaan sano näin?! Omasta mielestäni blogini toistaa tällä hetkellä itseään, enkä ole ollut järin tyytyväinen itse tuottamaani sisältöön. Olen siitä pahoillani.
Postausten samantyylisyys on ilmiönähän aika yleinen blogimaailmassa. Jos ei bloggaajan elämässä tapahdu jotain uutta ja mullistavaa, tulee helposti kausia, kun blogi toistaa itseään. Vaikka ilmiö on ymmärrettävä, minua se on omalla kohdallani vaivannut koko kevään. Koin, että blogini kehittyi pitkään, mutta nyt se on ottanut vähän takapakkia. Olen antanut itselleni tämän anteeksi, koska blogi ei ole ollut enää ainut iso työprioritteettini, vaan puuhaan tällä hetkellä aika paljon muuta blogin ulkopuolista.
Lisäksi olen miettinyt, että ennen kun asuin Suomessa ja tein blogimatkoja yms. arkeni oli kyllä vaihtelevampaa ja oli helpompaa tuottaa sisältöä, kun kävi tapahtumissa yms… Tänä keväänä esimerkiksi sain kutsun kolmelle blogimatkalle, johon en mihinkään päässyt. Eniten omassa estymisessä on harmittanut, että olisi saanut parempia kuvia ja vaihtelevampaa sisältöä teille! Nythän mulla on myös se tilanne, että minä tai poikaystäväni kuvataan kaikki blogin kuvat. Lähes poikkeuksetta ammattibloggaajat nykyään käyttävät ammattikuvaajia tai ainakin kuvaavat toinen toisiaan. Minulla ei missään nimessä ole valitettavaa, mutta haluan vain sanoa, että itse ainakin olen vähän kyllästynyt ja muutosta on kyllä luvassa. 😉 Onneksi sitä tulee ihan luonnostaankin kun vajaan kahden viikon päästä on lähtö Italiaan ja edessä on muutto, kesä yms. 🙂 Toivottavasti siis kaikesta huolimatta pysyt ainakin jotenkin matkassa! 🙂 <3
Voi kyllä, tälläiset postaukset ovat ihania! Lyhyitä vinkkejä ja ajatuksia, jotka ovat vieläkin ajankohtaisia:) Ekaa kertaa täällä blogissasi kommentoin, mutta nyt täytyy sanoa että blogisi on ihanan inspiroiva ja käsittelee mielenkiintoisia aiheita. Joka päivä odotan innolla joko tänne olisi tullut uusi postaus luettavaksi!:)
Oi, miten kiva kuulla Anna! 🙂 Varsinkin, kun juuri kirjoitin ylemmäs kommentin, jossa vähän blogikriiseilin. 😀 Kiitos kun kommentoit! <3
Tällaisia postauksia on mukava lukea! Itseäni ei haittaa, vaikka jotkut teemat toistuvat aika ajoin. Käsittelet paljon teemoja, jotka ovat itselleni tärkeitä elämässä. Vaikka siis joskus tietyt jutut tuntuvat toistuvan uudestaan, niin ne ovat niitä asioita, joista on hyvä muistuttaa itseä silloin tällöin. Lisää tätä siis! 🙂
Kiitos Netta! 🙂 Niin kyllä itsekin välillä ajattelen, kun palaan lukemaan uudestaan lehtiä tai kirjoja. Esimerkiksi hyvinvointi on aina ajankohtainen aihe ja ainakin itse otan eri lailla asiat eri elämäntilanteissa. Ennen skippasin kaikki vegaanijutut ja nyt taas ne kiinnostaa eniten. Myös esim. reseptit saatan ohittaa, mutta palata niihin myöhemmin jne. 🙂 Eli kiva kun kommentoit ja toit tätä näkökulmaa esille. 🙂
Mä koen että olet kehittynyt huimasti kirjoittajana ja myös kypsynyt ajattelijana, joten mielestäni tämänhetkiset mietteet ovat kiinnostavampia kuin nämä vuosien takaiset. Toisaalta en kyllä tietenkään mitenkään ärsyyny, jos tällaisia postauksia teet, eli tee niin kuin lukijoiden enemmistö äänestää. Tai miten sinä tämän blogin despoottina parhaaksi näet. 🙂
Heippa Vilma ja terveisiä Ghanasta!
Olen lukenut blogiasi lily-ajoista asti ja silti jaksan lukea vanhoja mietteitäsi uusien rinnalla! Tässä postauksena eri aiheet tuntuivat itsestäni hieman sekavilta, enemmin lukisin kokonaisen postauksen sellaisenaan. Pupulandian Jennin tbt postauksey ovat mielestäni hyvin rakennettu kun alkuun Jenni kertoo mitä nyt ajattelee aiheesta, jonka jälkeen tulee vanha postaus sellaisenaan. Ja tämä on ihan ehdotus vaan, jokainen kuitenkin tyylillään tallaa 🙂
Kiitos inspiroivasta ja ah niin kauniista blogista! Kun on näin pitkään touhuistasi lukenut tulee uuden postauksen ulos tullessa fiilis kuin ihan IRL ystävän kuulumisia lukisi: D
Hei Vilma! 🙂
Sulla on kyllä aivan super ihana blogi!<3 En oo ihan alkuajoista asti sua seuraillut (vaikka nyt kyllä jo aika pitkäänkin ;)), joten mua tämmöiset otteet vanhoista postauksista ei haittaa ollenkaan! 🙂 Sulla on kyllä aina niin inspiroivia ja ajankohtaisia tekstejä sekä ihania kuvia täälä blogissa. Odotan aina innolla uusia postauksia! 😀 En ookkaan tainnut aikaisemmin kommentoida mitään, mutta pakko kyllä sanoa, että oot ehdottomasti yks mun suosikki bloggaajista! Blogistasi huokuu maanläheisyys, aitous ja positiivinen elämänasenne. 🙂 Kiitos ihanista lukukokemuksista ja mukavaa viikonloppua sulle!<3
Näitä ehdottomasti lisää! Kaikki vanhat asupostaukset ym. olisi myös kivaa luettavaa. Ihanaa viikonloppua! 🙂
Kiva kuulla, kiitos kun kommentoit! 🙂
Muakin kiinnostaisi nämä throwbackit suht uutena lukijana, vanhemmat jutut antavat perspektiiviä 🙂
Kiva kuulla, kiitos Tiina kommentista! 🙂
Tämä ainakin oli mielenkiintoinen, lisää vaan tulemaan siis! 🙂 Ensin mietin, että jaksanko lukea heti kaikki kuusi tekstiä, sillä blogeja tulee yleensä selattua aika nopeasti. Tekstit olivat kuitenkin mukavan lyhyitä, joten hyvin jaksoi lukea.
Kiitos paljon kun kommentoit, tosi kiva kuulla! 🙂
Nämä, vaikka olisivatkin vanhoja mietteitä, ovat mielestäni silti tosi ajankohtaisia ja niistä on hyvä muistuttaa myös meitä muita. Itselleni ainakin tuntuu olevan todella hankalaa pyytää apua ja kiittää ihmisiä, vaikka hyvin kiitollinen aina olenkin ja aina olen auttamassa. Itselleni se on suun avaus ja äänen käyttö joka tuntuu hankalammalta, kuin se tarkoitus.
Kiitos paljon Lii kommentista ja ajatuksistasi! 🙂