Sokeriton syyskuu?
Onko teistä joku ajatellut aloittaa kesän jälkeen sokerittoman syyskuun? 🙂
Mielestäni tuo lihattoman lokakuun sisar ei ole yhtään hullumpi ajatus. Itsekin laitoin reilu viikko sitten valkoisen sokerin syönnille stopin. Tosin kerran viikossa saatan napata esimerkiksi gelaton, jos haluan, mutta sokeri on kaikista maailman ruoka-asioista mielestäni turhin ja koukuttavin.
Kirjoitin alkuvuodesta megapostauksen aiheesta ja ajattelin, että nyt on hyvä päivä linkata tuo vanha postaus muistutukseksi blogiin. Sanon postauksessa oikeastaan lähes kaiken sanottavani aiheesta. Postauksesta löytyy eri näkökulmista tietoa ja pohdintaa siitä, miksi sokeria ei kannata syödä ja mihin se vaikuttaa. Kerron omaa taustaani ja kuinka pääsin irti sokerikoukusta, joka oli sitkeämpi kuin luulinkaan (naamioin sen vaan ns. ”terveellisiin sokereihin”). Listaan myös asioita, jotka kannattaa huomioida, että muutos olisi helpompaa ja jaan kaikki omat lempiherkkuni terveellisempään herkutteluun.
Tuota postaustani lainaten: ”Se, että lopettaa sokerin syönnin joksikin aikaa ja taistelee itsensä irti sokerikoukusta, ei tarkoita, että sokeriherkut ovat ikuisesti pannassa. Niistä voi kyllä oppia nauttimaan ilman, että menee överiksi tai tulee huonoa omaatuntoa. Se on tasapainoa.”
Tässä siis linkki postaukseen, josta toivottavasti on iloa sokerittomaan syyskuuhun ryhtyville:
Makeanhimo, Sokeri ja Terveelliset Herkut
Ylimmässä kuvassa olevan Sarah Wilsonin kirjan, ostin melkein kolme vuotta sitten Kapkaupungista. Suosittelen kyseistä kirjaa, jos haluaa lisäinspiraatiota omalle projektillensa. Suomesta kirja pitäisi löytyä kirjakaupoista nimellä ”Irti sokerista”. Aamukahvilla blogin ihana Henriikka aloitti myös vastikään 125 päivän sokerilakon, joten tuolta blogista voi taas hakea ”vertaistukea”… 🙂
Linkkaan tähän myös jälleen hyvin ajankohtaisen erittäin suositun postaukseni… Suosittelen käyttämään tätä metodia sokerikoukusta irtipääsemisenkin kanssa: Dreams and How to Make Them Happen
Hyvää syyskuun ensimmäistä! ♥
12 Comments
Kesän mittaan tuli syötyä karkkia välillä useinkin, mutta onneksi sokerikoukku vaikuttaisi olevan taaksejäänyttä elämää. Kohtuus onnistuu nykyään ilman suurempaa taistelua 🙂
Kiitos Erica kommentista, kiva kuulla! 🙂
Joo, olen myös lukenut tuon kirjan ja voin suositella kyllä 🙂 sokerittomuudelle tykkäys! ♡
Kiitos Ansku ja kiva, että muitakin kirjan suosittelijoita löytyy! 🙂
Mun mielestä voisi lanseerata syön kohtuudella kaikkea-vuoden. Tällä metodilla voisi voida tasapainoisemmin kuin jatkuvalla olen ilman sitä ja sitä-sählingillä, joka mielestäni aiheuttaa vain enemmän himoa kaikkea kiellettyä kohtaan kuin se että eläisi tasapainossa itsensä kanssa ja nauttisi kohtuudella normaalia ravintoa.
Jos nauttisi enimmäkseen kohtuullisesti kaikkea, ei tarvitsisi turhaan yrittää olla ilman sitä syyskuussa ja ilman tätä lokakuussa jne.
Näin koen, mutta toiset tietty savat kiksinsä mahdollisesti muunlaisesta tavasta olla ja elää. 🙂
Toi on kyllä loistava ajatus, allekirjoitan sanomaasi. Ja noin koen syöväni, päivästä toiseen aika samalla lailla, viikonloput ja lomat eivät eroa suuresti arjestani, en harrasta detoxeja tai dieettejä tms. Toki Italiassa, Englannissa ja Suomessa syön kulttuurin takia erilailla, mutta pointtina tuo mainitsemasi kaikkea kohtuudella on mielestäni avain siihen, että pystyy pitämään elintavat terveellisenä vuodesta toiseen. Tosin se mitä tarkoittaa kaikkea, voi vaihdella, koska kaikille ei vain sovi kaikki… Esimerkiksi itse en ole lihaa joulukuun jälkeen halunnut syödä eettisistä ja ekologisista syistä, enkä kertaakaan ole kaivannut lihaa tippakaan. Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä, että se että jos on fiilis, että joutuu kieltää itseltään jotain aiheuttaa vaan hallaa. Siihen tasapainoon mielestäni kaikkien kannattaa pyrkiä, että ei ole ehdottomuuksia. 🙂
Sokeri on vain sellainen juttu, että se oikeasti koukuttaa kuin huume tai alkoholi. Jos ikinä ei ole ollut sokerikoukussa voi olla vaikeaa ymmärtää, mitä tajuton makeanhimoa ja ”pakko saada sokeria” tarkoittaa.. Itse vedin tosiaan aikoinaan karkkipussin lounaaksi ja keksipaketin illalliseksi tyyliin. Söin ihan joka päivä makeaa, jäätelöä söin 365 päivää vuodessa ja pystyin vetämään yksin kerralla vaikka kokonaisen pakaste Daim-kakun. Kollasin kaappeja niin kauan, että löysin jotain makeaa… Se ei ollut herkuista nauttimista vaan pakkomielteistä. 😀 Urheilin tosi paljon, joten tämä ei näkynyt kiloissa, mutta oloni oli jatkuvasti väsynyt ja energiat heilahteli isosti.
Koen, että mulla ainut tie päästä eroon siitä jatkuvasta makeanhimosta, oli totaalikieltäytyminen joksikin aikaa. Se oli ainut tapa, miten opin korvaamaan herkut paremmilla valinnoilla ja miten pääsin himoista ja tottumuksista eroon. Elämä sen jälkeen on ollut paljon helpompaa. Yhä huomaan, että silloin kun syön sokeria usempana päivänä viikossa, sitä alkaa myös tehdä enemmän mieli. Tosin nyt sokerin syömisen lopettaminen ei tunnu missään ja pari viikkoa on mennyt huomaamatta ja kaipaamatta sokeria, mutta en enää koskaan halua palata vanhaan..Voin paljon paremmin, kun en syö sokeria.
Olen samaa mieltä, että sokeri koukuttaa, jos sitä syö joka päviä. Silloin pitää kärvistellä viikko ilman, niin sitten taas helpottaa. Helpottaa myös, jos on samalla kaikkee muuta aktiviteettia, niin ne makeat herkut unohtuu helpommin.
Toi Sarah on ihana ja sen kirjat ihan huippuja!!!! 🙂
Täällä mennään kultaisella keskitiellä tai ainakin yritetään 😀 Hedelmät on ehdoton jees, mutta kaikki ylimääränen höttösökeri sallitaan vaan sillon tällön esim erikoistilaisuuksissa. Nyt ei kyllä kauheasti ole edes tehnyt mieli herkkuja. Olin viikon kipeämpi mitä oon moneen vuoteen ollut ja se taas herätti ajatuksen siitä, että miksipä sitä edes kaipaa joskus jotain turhaa makeaa, kun ei se olokaan ole koskaan karkkien tai ison jätskikasan jälkeen hyvä. Paras olisi kun osaisi ottaa vaan vähän. Siinä on kyllä ajoittain harjoittelemista 😀
Ps. Asiasta villasukkaan, ihan super ihanaa huulipunaa sulla tässä kuvassa <3 🙂
Haha kiitos Mona<3 Ja samoilla linjoilla! Hedelmiä, raakasuklaata, medjool-taateleita yms. kyllä syön (paljonkin), koska rakastan niitä ja koen, että ei niistä haittaakaan ole. Mutta kieltämättä oloni (ja ihoni) oli huikean hyvä viime syksynä, kun vähensin fruktoosinkin saantia reippaasti. Eli ymmärrän niitä, jotka puhuvat vielä kokonaisvaltaisemmin sokerittoman ruokavalion puolesta. Mutta silti hedelmät varsinkin täällä Italiassa on niin lemppareita, että en ole edes miettinyt, että pitäisi vähentää niitä. Pääosin 80-90% ravitsevaa ja terveellistä, mutta loput voi olla ihan mitä vaan... 🙂
Olen myös todella paljon makean perään ja yritänkin juuri siirtyä noihin terveellisempiin herkkuihin, kuten taateleihin, vaahterasiirappiin ja raakasuklaaseen. Olen kyllä pohtinut paljon asiaa ja tiedän että fruktoosin terveellisyydestäkin on monta koulukuntaa. Itsekin seurailen aktiivisesti Sarah Wilsonia, mutta hänen oppinsa täydestä sokerittomuudesta tuntuvat itselleni liiankin ”radikaaleilta”, ainakin tässä elämäntilanteessa 😀
Itse olen taistellut irti sokerikoukusta muutama vuosi takaperin ja nykyisin ei onneksi tarvitse paljoa asiaa miettiä. Todellakin kannattaa kuukauden sokerilakko, vaikka haastetta siinä riittääkin! Liian moni on huomaamattaan koukussa sokeriin. Ihanaa syksyn alkua! 🙂
Minäkin olen kyseistä kirjaa lukenut ja siitä tykännyt! Ei ole yhtään huono idea tämä sokeriton syyskuu joten mukana ollaan! 🙂