PAREMMAKSI VALOKUVAAJAKSI: Kouluun vai ei?

6

Photography

03.12.2016

valokuvaus valokuvaus4 valokuvaus3

Päätin aloittaa uuden postaussarjan valokuvaamisesta. Täällä New Yorkissa olen päässyt taas valokuvaamaan kunnolla ja haastamaan itseni myös uudenlaisilla jutuilla. Valokuvaus on ollut mielessä harva se hetki ja olen jälleen todennut, miten iso palo minulla on kaikkea valokuvaamiseen liittyvää kohtaan on. Koen, että ihmisen kuvaaminen on ehdottomasti se oma juttuni, ja toivon, että tulevaisuudessa pääsen tekemään sitä paljon enemmän. Minulla on ollut myös ilo tavata täällä loistavia valokuvaajia ja puhua heidän kanssaan alasta. Olen tullut yhteen tulokseen: lähes kaikki (menestyneet!) suosikkivalokuvaajani ovat itse oppineita.

Valokuvaajia on hyvin erilaisia: on muotikuvaajia, ruokakuvaajia sekä eläin- ja luontokuvaajia, niitä jotka kuvaavat koulukuvia, passikuvia ja ylioppilaskuvaajia. On hääkuvaajia, mainoskuvaajia ja valokuvatoimittajia. On puhtaasti taiteilijoita, jotka tekevät valokuvataidetta jne… Riippuu tietysti vähän siitä mihin tähtää, mutta mielestäni valokuvaajan ei tarvitse käydä kouluja.

…Päinvastoin, joskus koulusta voi olla luovalla alalla jopa haittaa. Kun opetetaan paljon sääntöjä, juuttuvat ne ehkä liikakin takaraivoon. Säännöt ja luovuus eivät ole paras yhdistelmä. Valokuvauksen historian opiskelu voi myös aiheuttaa sitä, että alkaa verrata liikaa itseään muihin ja siihen, mitä muut tekevät. Saman ajan voisi käyttää käytännössä oman tyylin etsimiseen ja hiomiseen. Olen myös sitä mieltä, että on parempi opetella käyttämään kameraa ja muuta tekniikkaa intohimon seurauksena askel askeleelta – sitten, kun on valmis. Jos kaikki asetetaan kerralla eteen annettuna, ymmärtäminen ja oivaltaminen ei tapahdu silloin samalla tavalla.

Itse olen oppinut valokuvaamaan 91% kokeilemalla, 3% lukemalla ja tutorialeja katsomalla, 3% kysymällä muilta ja 3% mallin työn kautta. Oikeastaan 100% harjoittelemalla, harjoittelemalla ja harjoittelemalla.

Hyvällä valokuvaajalla on visio. Oma tyyli, josta pitää kiinni. Hyvä valokuvaaja tuo mielestäni kohteen esille joko mahdollisimman kauniisti tai kiinnostavasti ymmärtämällä valoa, kuvakulmia, sommittelua, hetkeä ja/tai persoonaa. Eräs kansainvälisesti menestynyt valokuvaaja totesi minulle, että studiovaloja ei tarvitse osata itse edes säätää, vaan aina voi palkata assistentin kuvauksiin, joka on valoissa parempi kuin itse. Riittää, kun valokuvaaja tietää, millaisen valon haluaa, osaa osoittaa sen ja tunnistaa, kun näkee sen.

Olen samaa mieltä – minusta valokuvauksessa on kyse tunteesta ei tekniikasta. Tunneta, silmää, omaa makua ei koulussa opeteta. Kun jostain asiasta tykkää tosi kovasti ja sitä tekee paljon, siinä tulee hyväksi. 🙂

Ensi viikolla luvassa postaus kamerakalustostani ja välineistä, mitä minulla on käytössä.

VP2