Onko unelmien tavoittelu itsekästä?

40

Popular

23.03.2015

_MG_9903b

Päätin vastata yleisesti muutamaan eiliseen postaukseeni tulleeseen kysymykseen, jota olen myös itse miettinyt paljon.

Onko yksilön unelmien tavoittelu muilta pois? Onko itsekästä keskittyä tavoittelemaan omia unelmia ja tehdä sosiaalisia uhrauksia?

Kantani on aika selvä, mutta ei mustavalkoinen. Tietysti on erilaisia tilanteita, jotka pitää huomioida, mutta karkeasti sanottuna: mielestäni unelmiaan kannattaa aina seurata. Se vaatii uhrauksia. Jos ympärilläsi olevat eivät voi tukea sinua, kannattaa miettiä, ovatko he niitä ihmisiä kenen kanssa todella haluat viettää aikaa.

Mieti tilannetta, jossa joku sinulle rakas ihminen luopuu unelmasta sinun takiasi. Miltä se sinusta tuntuu? Henkilökohtaisesti, minä toivon todellakin, että minulle rakkaat ihmiset toteuttavat itseään, seuraavat unelmaansa. Haluan heille parasta ja uskon, että jokaiselle ihmiselle tekee hyvää seurata unelmiaan.

Monesti vanhemmat varmasti miettivät, että on oikein uhrata oma elämä ja elää lasten kautta. Kyllä varmasti tiettyyn pisteeseen asti lapsen ehdoilla on mentävä, mutta lapsi kasvaa. Ja voin kertoa, että mikään ei tunnu yhtä turvallisesta, tukevalta, kannustavalta ja mukavalta kuin omien vanhempien onnellisuus ja hyvinvointi. Haluatko olla vanhempi, joka näyttää lapselleen esimerkkiä, että meillä on yksi elämä: tee asioita, joita olet aina halunnut tehdä. Vai oletko vanhempi, joka lapsen muutettua kotoaan, saa lapsen huolestumaan ja miettimään: kuinkahan äiti tai isä nyt pärjää, onko sillä jäljellä omia juttuja vai onko se vähän katkeroitunut, kun luopui niistä kaikista meidän takia?

Entä kumppanisi.. Jos hän luopuisi omista haaveistaan ja intohimostaan, olisiko hän se kehen rakastuit? Tämä asia on mutkikas, mutta on tärkeää, että molemmat ovat suhteessa myös yksilöitä. Suhde vaatii kompromisseja, mutta voisitteko yhdistää unelmianne? Voisiko toisen unelma olla myös sinun, koska olette tiimi. Pystyisittekö tukemaan toisianne vuoroaikoina..?

Tässä pätkä yhdestä eilisestä kommentista:

”Itselläni on
kovat tavoitteet ja unelmat jota kohti olen kovasti menossa. Tosin joudun tehdä valintoja ja siihen kuuluu ystävistä luopumista jotka eivät vie sitä tavoitetta kohti. Nytkin ystävät ehdottaa mökkireissua ja tiedän, että yksikin viikonloppu voi tehdä sen, että tavoite ei toteudu, sillä tarvin jokaisen päivän tavoitteen saavuttamiseksi. Miten itse olet toiminut vastaavissa tilanteissa? Annan tällä hetkellä jokaisen ”ylimääräisen” minuutin lapsille ja olen luopunut niin monista hetkistä ystävien kanssa. ”

Minä olen aina tavoitellut unelmia ja minulla on ollut päämääriä, joiden takia en ole voinut osallistua jokaiseen ystävätapaamiseen tai ehdottanut niitä itse harva se päivä. Silti olen ollut jo kaksi kertaa kaasona ja minulla on monta ihanaa ja läheistä ystävää. Yhden läheisimmän ystävän kanssa en ole nähnyt vuoteen, koska asumme niin kaukana toisistamme. Olemme kuitenkin viikoittain, välillä päivittäin yhteydessä. Viestin kirjoittaminen tai kuvan lähettäminen ei vie kauaa aikaa. Puhelimessa voi puhua kävelyllä, odottaessa. Yhden läheisen ystäväni kanssa vaihdamme kuulumisia parin kuukauden välein. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja tiedän, että hän on aina elämässäni, mutta harvempi yhteydenpito sopii meille. Yksi vinkkini on, kannattaa päästää lähelleen: Kertoa heti mitä todella kuuluu, eikä kierrellä. Jos aina vastataan lauseella ihan hyvää, ei suhde syvenny. Ystävyyssuhde lähentyy kun molemmat jakavat tuntemuksiaan, iloja ja suruja. Laita silloin tällöin ystävyys kaiken muun edelle, ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeintä, mitä elämässä on. Silti ystävyyden ei pidä olla este unelmien toteutumiselle.

Itse koen, että voin olla parempi ystävä, kun olen seurannut unelmiani. Koska elän itseni näköistä elämää, en tunne kateutta, vaan aidosti sydämeni pohjasta toivon kaikille ystävilleni, kavereilleni ja tutuilleni pelkkää hyvää ja haluan kannustaa heitä heidän jutuissaan. Olen ystävä, jolle voi soittaa ja vaikka koko puhelun hehkuttaa onnistumistaan, koska olen asiasta pelkästään iloinen toisen puolesta. Toki voisin välillä olla ystävä, joka on enemmän läsnä fyysisesti, tämä välillä harmittaa. Mutta toisaalta petaan elämääni niin, että olisin aikaan ja paikkaan sitomaton työni puolesta, joten kun hätä tai suuri juhla jollain koittaa, voin mennä avuksi, koska oma unelmani on tehdä elämästäni joustavaa.

Myös itselleni eräs hyvin läheinen ihminen teki kovasti työtä unelmansa eteen, kahta työtä samaan aikaan ja aikaa minulle riitti aikaisempaa vähemmän. Aluksi olin tästä näreissäni, olin nuori enkä ymmärtänyt. Nyt tilanne on se, että tämän muutamien vuosien uurastuksen ja ajan investoimisen jälkeen hän on saanut tuplasti enemmän aikaa -koko loppu elämäkseen. On olemassa sanonta: Saat sen, mistä luovut. Joskus on elämänvaihe, kun uurastat 24/7 unelmasi eteen ja joudut tehdä uhrauksia, mutta kun se toteutuu saat näitä uhraamiasi asioita ehkä takaisin tuplasti.

Toki jonkinlainen kultainen keskitie pitää löytää eikä laiminlyödä muita, mutta kannattaa ottaa hetki ja miettiä mikä oikeasti on välttämätöntä, mihin priorisoida. Juttelu kannattaa aina. Kun kerrot lähimmäisillesi, miksi sinulle on tärkeää mennä ja tehdä tiettyä asiaa unelmasi eteen, he ymmärtävät paremmin. Sano, että se on väliaikaista. Puhuminen auttaa aina ja lähentää oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyyssuhteesta tai vanhempi-lapsisuhteesta. Jos priorisoit unelmaasi, opettele puhumaan, niin saat pidettyä ihmissuhteet kunnossa. 😉

_MG_9907

“Huomaatko unelmointiin liittyvän individualismin negatiivisen puolen? Omien tarpeidensa lisäksi ihmisen on kuitenkin huolehdittava myös muista, ja tarkoitan tällä muitakin kuin sitä yhtä rakasta ihmistä rinnalla. Suurimmalla osalla meistä on perhe ja ystäviä, joiden tarpeet ja aikataulut on myös huomioitava. Jos perhe- tai ystäväpiirissä yhdellä ihmisellä on paljon tavoitteita, usein muiden on joustettava. Esimerkiksi ystäväpiirissä tapaamiset sovitaan ”kiireisen” henkilön kalenterin mukaan. Havaintojeni mukaan tällöin voi käydä niin, että aikatauluissa dominoivaa jaksetaan pyytää mukaan aina vain harvemmin. Mitä ajattelet tällaisesta, ja oletko itse joutunut painimaan näiden asioiden kanssa?”

Unelma voi yhtä hyvin olla, että haluan olla maailman paras ystävä, haluan kerätä suuren ihmisjoukon ympärilleni, haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaitteni kanssa ja tehdä heidän kanssaan asioita, haluan olla vanhempi joka on kaikissa lapsen harrastuksissa mukana, haluan tehdä hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoistyötä jne. Eli unelman ei tarvitse olla ensinnäkään itsekeskeinen. Oma unelmani on myös, että voin kannustaa ja auttaa muita. Teen sitä blogin välityksellä. Kun annan aikaani tähän, se on pois ehkä yhdestä ystäväni kahvitteluhetkestä, mutta samalla voin kirjoittaa tekstin joka inspiroi tusinaa. Elämä on valintoja täynnä ja asioita pitää pystyä näkemään pitkällä tähtäimellä.

Välillä voi tehdä hyvää miettiä ihmissuhteitaan.. kaikkia ei tarvitse hampaat irveessä pitää elämässään, jos näkeminen tuottaa stressiä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat. Todelliset ystävät kyllä ymmärtävät myös sinun tarpeesi, eivätkä syyllistä. Se, että joku henkilö jätetään kutsumatta sen takia, ettei hän kuitenkaan pääse, on mielestäni enemmän sen ongelma joka on ollut usein pääsemättä. Minä en ainakaan loukkaantuisi, jos minua ei kutsuttaisi. En voisi syyttää ystäviä, jos itse en ole ollut aktiivinen. Ystävyys on vastavuoroisuutta. Jos ystävät eivät soittele ja se harmittaa sinua, mieti kuinka paljon itse olet soitellut. Jos se ei sinua haittaa, se on valintasi ja sopii sinulle. Olemme erilaisia ja meillä on eri tarpeet.

Toivottavasti tästä postauksesta ja vastauksistani sai jotain irti, vaikka näitä asioita on mahdotonta käsitellä joka näkökannalta yhdessä postauksessa. Kiitos hyvistä kommenteista, jotka lainasin tähän. 🙂

vp