Onko unelmien tavoittelu itsekästä?
Päätin vastata yleisesti muutamaan eiliseen postaukseeni tulleeseen kysymykseen, jota olen myös itse miettinyt paljon.
Onko yksilön unelmien tavoittelu muilta pois? Onko itsekästä keskittyä tavoittelemaan omia unelmia ja tehdä sosiaalisia uhrauksia?
Kantani on aika selvä, mutta ei mustavalkoinen. Tietysti on erilaisia tilanteita, jotka pitää huomioida, mutta karkeasti sanottuna: mielestäni unelmiaan kannattaa aina seurata. Se vaatii uhrauksia. Jos ympärilläsi olevat eivät voi tukea sinua, kannattaa miettiä, ovatko he niitä ihmisiä kenen kanssa todella haluat viettää aikaa.
Mieti tilannetta, jossa joku sinulle rakas ihminen luopuu unelmasta sinun takiasi. Miltä se sinusta tuntuu? Henkilökohtaisesti, minä toivon todellakin, että minulle rakkaat ihmiset toteuttavat itseään, seuraavat unelmaansa. Haluan heille parasta ja uskon, että jokaiselle ihmiselle tekee hyvää seurata unelmiaan.
Monesti vanhemmat varmasti miettivät, että on oikein uhrata oma elämä ja elää lasten kautta. Kyllä varmasti tiettyyn pisteeseen asti lapsen ehdoilla on mentävä, mutta lapsi kasvaa. Ja voin kertoa, että mikään ei tunnu yhtä turvallisesta, tukevalta, kannustavalta ja mukavalta kuin omien vanhempien onnellisuus ja hyvinvointi. Haluatko olla vanhempi, joka näyttää lapselleen esimerkkiä, että meillä on yksi elämä: tee asioita, joita olet aina halunnut tehdä. Vai oletko vanhempi, joka lapsen muutettua kotoaan, saa lapsen huolestumaan ja miettimään: kuinkahan äiti tai isä nyt pärjää, onko sillä jäljellä omia juttuja vai onko se vähän katkeroitunut, kun luopui niistä kaikista meidän takia?
Entä kumppanisi.. Jos hän luopuisi omista haaveistaan ja intohimostaan, olisiko hän se kehen rakastuit? Tämä asia on mutkikas, mutta on tärkeää, että molemmat ovat suhteessa myös yksilöitä. Suhde vaatii kompromisseja, mutta voisitteko yhdistää unelmianne? Voisiko toisen unelma olla myös sinun, koska olette tiimi. Pystyisittekö tukemaan toisianne vuoroaikoina..?
Tässä pätkä yhdestä eilisestä kommentista:
”Itselläni on kovat tavoitteet ja unelmat jota kohti olen kovasti menossa. Tosin joudun tehdä valintoja ja siihen kuuluu ystävistä luopumista jotka eivät vie sitä tavoitetta kohti. Nytkin ystävät ehdottaa mökkireissua ja tiedän, että yksikin viikonloppu voi tehdä sen, että tavoite ei toteudu, sillä tarvin jokaisen päivän tavoitteen saavuttamiseksi. Miten itse olet toiminut vastaavissa tilanteissa? Annan tällä hetkellä jokaisen ”ylimääräisen” minuutin lapsille ja olen luopunut niin monista hetkistä ystävien kanssa. ”
Minä olen aina tavoitellut unelmia ja minulla on ollut päämääriä, joiden takia en ole voinut osallistua jokaiseen ystävätapaamiseen tai ehdottanut niitä itse harva se päivä. Silti olen ollut jo kaksi kertaa kaasona ja minulla on monta ihanaa ja läheistä ystävää. Yhden läheisimmän ystävän kanssa en ole nähnyt vuoteen, koska asumme niin kaukana toisistamme. Olemme kuitenkin viikoittain, välillä päivittäin yhteydessä. Viestin kirjoittaminen tai kuvan lähettäminen ei vie kauaa aikaa. Puhelimessa voi puhua kävelyllä, odottaessa. Yhden läheisen ystäväni kanssa vaihdamme kuulumisia parin kuukauden välein. Tunnemme toisemme läpikotaisin ja tiedän, että hän on aina elämässäni, mutta harvempi yhteydenpito sopii meille. Yksi vinkkini on, kannattaa päästää lähelleen: Kertoa heti mitä todella kuuluu, eikä kierrellä. Jos aina vastataan lauseella ihan hyvää, ei suhde syvenny. Ystävyyssuhde lähentyy kun molemmat jakavat tuntemuksiaan, iloja ja suruja. Laita silloin tällöin ystävyys kaiken muun edelle, ihmissuhteet ovat kuitenkin tärkeintä, mitä elämässä on. Silti ystävyyden ei pidä olla este unelmien toteutumiselle.
Itse koen, että voin olla parempi ystävä, kun olen seurannut unelmiani. Koska elän itseni näköistä elämää, en tunne kateutta, vaan aidosti sydämeni pohjasta toivon kaikille ystävilleni, kavereilleni ja tutuilleni pelkkää hyvää ja haluan kannustaa heitä heidän jutuissaan. Olen ystävä, jolle voi soittaa ja vaikka koko puhelun hehkuttaa onnistumistaan, koska olen asiasta pelkästään iloinen toisen puolesta. Toki voisin välillä olla ystävä, joka on enemmän läsnä fyysisesti, tämä välillä harmittaa. Mutta toisaalta petaan elämääni niin, että olisin aikaan ja paikkaan sitomaton työni puolesta, joten kun hätä tai suuri juhla jollain koittaa, voin mennä avuksi, koska oma unelmani on tehdä elämästäni joustavaa.
Myös itselleni eräs hyvin läheinen ihminen teki kovasti työtä unelmansa eteen, kahta työtä samaan aikaan ja aikaa minulle riitti aikaisempaa vähemmän. Aluksi olin tästä näreissäni, olin nuori enkä ymmärtänyt. Nyt tilanne on se, että tämän muutamien vuosien uurastuksen ja ajan investoimisen jälkeen hän on saanut tuplasti enemmän aikaa -koko loppu elämäkseen. On olemassa sanonta: Saat sen, mistä luovut. Joskus on elämänvaihe, kun uurastat 24/7 unelmasi eteen ja joudut tehdä uhrauksia, mutta kun se toteutuu saat näitä uhraamiasi asioita ehkä takaisin tuplasti.
Toki jonkinlainen kultainen keskitie pitää löytää eikä laiminlyödä muita, mutta kannattaa ottaa hetki ja miettiä mikä oikeasti on välttämätöntä, mihin priorisoida. Juttelu kannattaa aina. Kun kerrot lähimmäisillesi, miksi sinulle on tärkeää mennä ja tehdä tiettyä asiaa unelmasi eteen, he ymmärtävät paremmin. Sano, että se on väliaikaista. Puhuminen auttaa aina ja lähentää oli kyse sitten parisuhteesta, ystävyyssuhteesta tai vanhempi-lapsisuhteesta. Jos priorisoit unelmaasi, opettele puhumaan, niin saat pidettyä ihmissuhteet kunnossa. 😉
“Huomaatko unelmointiin liittyvän individualismin negatiivisen puolen? Omien tarpeidensa lisäksi ihmisen on kuitenkin huolehdittava myös muista, ja tarkoitan tällä muitakin kuin sitä yhtä rakasta ihmistä rinnalla. Suurimmalla osalla meistä on perhe ja ystäviä, joiden tarpeet ja aikataulut on myös huomioitava. Jos perhe- tai ystäväpiirissä yhdellä ihmisellä on paljon tavoitteita, usein muiden on joustettava. Esimerkiksi ystäväpiirissä tapaamiset sovitaan ”kiireisen” henkilön kalenterin mukaan. Havaintojeni mukaan tällöin voi käydä niin, että aikatauluissa dominoivaa jaksetaan pyytää mukaan aina vain harvemmin. Mitä ajattelet tällaisesta, ja oletko itse joutunut painimaan näiden asioiden kanssa?”
Unelma voi yhtä hyvin olla, että haluan olla maailman paras ystävä, haluan kerätä suuren ihmisjoukon ympärilleni, haluan viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaitteni kanssa ja tehdä heidän kanssaan asioita, haluan olla vanhempi joka on kaikissa lapsen harrastuksissa mukana, haluan tehdä hyväntekeväisyyttä tai vapaaehtoistyötä jne. Eli unelman ei tarvitse olla ensinnäkään itsekeskeinen. Oma unelmani on myös, että voin kannustaa ja auttaa muita. Teen sitä blogin välityksellä. Kun annan aikaani tähän, se on pois ehkä yhdestä ystäväni kahvitteluhetkestä, mutta samalla voin kirjoittaa tekstin joka inspiroi tusinaa. Elämä on valintoja täynnä ja asioita pitää pystyä näkemään pitkällä tähtäimellä.
Välillä voi tehdä hyvää miettiä ihmissuhteitaan.. kaikkia ei tarvitse hampaat irveessä pitää elämässään, jos näkeminen tuottaa stressiä. Ihmiset muuttuvat, elämäntilanteet muuttuvat. Todelliset ystävät kyllä ymmärtävät myös sinun tarpeesi, eivätkä syyllistä. Se, että joku henkilö jätetään kutsumatta sen takia, ettei hän kuitenkaan pääse, on mielestäni enemmän sen ongelma joka on ollut usein pääsemättä. Minä en ainakaan loukkaantuisi, jos minua ei kutsuttaisi. En voisi syyttää ystäviä, jos itse en ole ollut aktiivinen. Ystävyys on vastavuoroisuutta. Jos ystävät eivät soittele ja se harmittaa sinua, mieti kuinka paljon itse olet soitellut. Jos se ei sinua haittaa, se on valintasi ja sopii sinulle. Olemme erilaisia ja meillä on eri tarpeet.
Toivottavasti tästä postauksesta ja vastauksistani sai jotain irti, vaikka näitä asioita on mahdotonta käsitellä joka näkökannalta yhdessä postauksessa. Kiitos hyvistä kommenteista, jotka lainasin tähän. 🙂
28 Comments
Olisitko joskus valmis valottamaan parisuhdettasi esim. miten tapasitte?
Hei Jaana! Tämän asian haluan ainakin toistaiseksi pitää poissa blogistani. Katsotaan, mitä mieltä olen tulevaisuudessa. 🙂
Hei kiitos ihan mielettömästi näistä ”unelmien tavoittelu” postauksista, nää on ollut tosi hyviä! Luen juuri pääsykokeisiin niin nää on tuonut kummasti lisämotivaatiota siihen hommaan. Sen lisäksi erosin juuri pitkästä parisuhteesta, joten oma uusi ”identiteetti” on ollut hieman hakusessa. Näistä on tullut sellainen olo, että pitää elää juuri itseään varten ja tehdä itse itsensä onnelliseksi, eikä odottaa että joku toinen tekee sen puolestasi. Oot super tyyppi Vilma, ja sulla on hienoja oivalluksia! <3 xx
Ihana kuulla, kiitos paljon Marja kommentista! 🙂 Kiva jos tuollaiset asiat välittyivät rivien välistä, koska niin juuri ajattelen. Tsemppiä paljon pääsykokeisiin valmistautumiseen ja kaikkea hyvää muutenkin! <3
Kiitos näistä postauksista Vilma! Saivat minut miettimään, että mitkä oikeastaan ovat unelmiani tällä hetkellä.. Olen juuri aloittanut uudessa työssä, mutta samaan aikaan tiedän, etten halua jäädä tähän kaupunkiin loppuelämäkseni vaikka työssä olisi varmasti hyvät etenemismahdollisuudet ja pidän työstäni. En ole varma, haluanko asua Suomessa vai ulkomailla, ja jos ulkomailla, niin poikaystäväni kotimaassa vai jossain aivan muualla. Ja onko parisuhteeni oikeasti sitä laatua, että tulemme pysymään yhdessä, ja jonka varaan kannattaa rakentaa… Kiitos siis sinulle, antoi ajattelemisen aihetta! Ehkä niitä perimmäisiä toiveita olisi hyvä saada minunkin konkretisoitua, jotta olisi helpompi ymmärtää minne on menossa.
Kiva kuulla, jos postaukset pysäyttivät ajattelemaan. 🙂 Kiitos paljon Minna kun kommentoit<3
Mun oma näkemykseni tästä on, että paras tapa tehdä läheisensä onnellisiksi on olla itse onnellinen, se vaikuttaa väkisinkin myös muihin ympärillä. Ja oon kokenut että viime vuosina, kun on laittanut elämäänsä paremmin järjestykseen ja löytänyt jotenkin oman paikkansa, se on vaikuttanut lähinnä positiivisesti ystävyyssuhteisiinkin.
Oon muuten harkinnu tuon kuvien takin hankkimista juoksulenkkejä varten, onko ollut hyvä, pitääkö yhtään vettä? Jotenkin se mulla kinnasi kummasti hartioista, vaikka oon melko pienikokoinen, mutta ehkei sillä olis juostessa niin väliä…
Hei Tia! Kiitos kun kommentoit, oon niin samaa mieltä!! 🙂 Toi takki on superhyvä ja kestää kyllä vettäkin ihan hyvin. Mulla on leveät hartiat, mutta takki kyllä istuu.. hmm. en tiedä onko mulla sitten kokoa suurempi tai jotain. 🙂 Mutta suosittelen!
Moi Vilma! Haluan ihan ekaks sanoo, että kiitos ihan älyttömästi siitä, että kirjotat tätä blogia! Onneks löysin tänne viime syksynä, susta on tullut ehdottomasti mun lempparibloggaaja! Kuvat on niin upeita, ja postaukset antaa aina inspiraatiota. Tykkään ihan kaikista sun postauksista, ruoka-, treeni- ja kirjavinkeistä tälläsiin syvällisempiin postauksiin (ja videot on myös tosi jees). Osaat kirjoittaa ja pukea ajatuksia sanoiksi tosi hyvin. Ja vaikutat todella ihanalta ja fiksulta ihmiseltä:)
Nää unelmiin liittyvät postauksetkin tuli sopivaan saumaan, ja aloinkin jo eilen hahmotteleen omia unelmia paperille… Sitä en ollutkaan tehnyt pitkään aikaan. Nyt näyttää myös siltä, että yksi unelma toteutui/on toteutumassa, ja tuntuu se tuntuu niin hyvältä. Tajusin myös, että oon tehnyt tosi paljon tiedostamattakin töitä sen eteen ja nyt vihdoin monen vuoden uurastus palkitaan. Toki myös tietoisesti tein paljon, jotta pystyin tän unelman saavuttaan. Tuntuu myös mahtavalta, että ihmiset ympärilläni vaikuttavat olevan aidosti iloisia puolestani!
En oo kommentoinu pahemmin ennen tätä, mutta nyt sain aikaseks ja koitan jatkossakin kommentoida useemmin. Kiitos sulle ja ihanaa kevättä sinne Englantiin!! <3 <3
Kiitos tosi paljon Martsa!!!!<3 🙂 Ihanaa kevättä sinullekin!!!xx
On ollut inspiroivaa lukea nämä molemmat unelma-postaukset. Itse olen laittanut yleensä vähän liikaakin muiden tarpeet etusijalle ja oikeastaan vasta opettelen sitä, että omatkin tarpeet olisivat joskus ensimmäisinä. Sekään ei ole nimittäin hyvä, jos toteuttaa vain muiden tarpeita. Jäin pohtimaan tuota, miltä musta tuntuisi, jos joku luopuisi unelmastaan mun takia -eipä kovin hyvältä ainakaan! Tuo on hyvä muistaa jatkossakin. 🙂
Edelliseen unelmapostaukseen viitaten vielä, täytyypä kokeilla tuota, että oikeasti kirjoittaa unelmansa ylös päivämäärineen! Kiitos vinkistä, taidan uskaltautua kokeilemaan :).
Kiitos Anna, hyvä kommentti. Olen samaa mieltä! Mukavaa viikon jatkoa<3
Nämä pari viimeisestä kirjoitusta todellakin pistävät miettimään omaakin elämää ja asennetta. Uskon itse vahvasti, että ihminen on paras itsensä myös muita kohtaan silloin, kun voi itse hyvin. Tämä usein tarkoittaa sitä, että elää sellaista elämää, josta itse nauttii – toteuttaa omia unelmiaan.
Ei tietenkään niin, että jättää läheisensä täysin huomioimatta ja ajaa vain omaa etuaan. Mutta olen itse nähnyt liiankin läheltä katkeroituneita vanhenevia ihmisiä, jotka ovat ”eläneet toisten elämää” ja uhranneet omat unelmansa muiden vuoksi. Sitä en toivoisi kenellekään.
Kiitos muutenkin ihanan inspiroivasta blogista, siitä on tullut tässä viimeisen reilun puolen vuoden aikana yksi ehdottomista suosikeistani.
Ihana kuulla Suvi ja hyvin kirjoitettu! 🙂 <3
Ihan älyttömän hyvä kirjoitus (ja aihe)! Vaikeita asioita mm. nuo ihmissuhdekiemurat, mutta kirjoitit todella hyvin ja allekirjottaisin paljon tekstistäsi. Olen aika uusi lukija ja pidän kovasti tyylistäsi. Kaikkea hyvää sulle! (:
Tosi kiva kuulla<3 Kiitos Karoliina kun kommentoit!! 🙂
Kiitos että jaat ajatuksesi aiheesta, tulee todella tarpeeseen! Onko sinulla mitään hyviä kirjasuosituksia aiheeseen liittyen? Eli jotain inspiroivia ja motivoivia kirjoja? Edes jotain mitä olet ajatellut lukevasi tai mistä olet kuullut hyvää? Minusta tuntuu, että aliarvioin itseäni enkä usko omiin mahdollisuuksiini, vaikka haluaisinkin jotain asiaa todella kovasti (opiskeluun liittyvä) ja pelkään epäonnistumista. Miten näistä tunteista pääsisi eroon, tai edes hieman hillittyä niitä? 🙂
Kiitos kun kommentoit Kata!!
Tällä viikolla tulee vielä aiheeseen liittyen tosi hyvä kirjasuositus!! Kannattaa myös lukea nämä postaukset, jotka on linkitettynä alla linkkaamaani kirjoitukseen. Niissä annan kirjavinkkejä:
http://vilmap.com/2015/01/06/kirja-joka-koukuttaa/
Itse aloitin aikoinani Brian Tracyn Menestys ja Onnellinen elämä -kirjasta. 🙂
Epäonnistumista pohdin tässä kirjoituksessa aikoinani: http://vilmap.com/2014/03/21/epaonnistumisesta/
🙂
Ihana, ihana teksti Vilma! Sai ajattelemaan asioita oikein kunnolla, kiitos. Hyvää loppuviikkoa<3
Kiitos sinulle ihanasta kommentista! 🙂 <3
Kiitos todella paljon tästä postauksesta! Ajatukset selkeni omassa päässä. Mahtava kuulla mielipide monelta kantilta.
Kiva kuulla jos oli iloa, mukavaa viikon jatkoa!! 🙂
Hei, sinulla on ollut aina tosi ihania postauksia, mutta tämänkertainen unelmapostaus oli kyllä ihan mielettömän hyvä! Olen samaa mieltä, että kun itse on saavuttanut omia unelmiaan, voi toisten onnistumisista iloita täysillä vailla kateutta. Jaettu aito ilo on todellakin kaksinkertainen 🙂
Olen itsekin Pohjanmaalta kotoisin, ja itseäni harmittaa hirveästi pohjalainen tapa olla kateellinen ja vähätellä omia ja toisten saavutuksia. Jos jotain unelmiaan on saavuttanut, leimataan nopeasti liian ylpeäksi ja kusipääksi. Oletko mahtanut itse huomata sellaista? Muuttaessani pääkaupunkiseudulle tilanne muuttui, omista ja toisten saavutuksista saa iloita ja toisaalta pettymyksiäkin voidaan käsitellä yhdessä. Kerrankin saan olla vapaasti, eikä omia unelmiaan ja niiden tavoittelua tarvitse peitellä kuten aiemmin.. 🙂
Kiitos Reetta ihanasta kommentista, hyvin sanottu!!! 🙂 Oon kyllä huomannut eron Pohjanmaan ja Helsingin välillä. Pohjanmaalla ollaan ehkä aitoja, mikä on hyvä, mutta todella kapeakatseisia välillä ja nimenomaan kateellisia. Jos joku poikkeaa massasta tai tekee erilailla, niin sitä ei hyvällä katsota. 😉
Kiitos näistä postauksista! 🙂 unelmiin liittyvät postaukset on tosi hyviä saa paljon inspiratiota. 🙂 <3
Moi! Nyt kun olen päässyt toteuttamaan unelmiani: olen matkustanut ympäri maailmaa ja saanut upean työn niin en ole enää ollut kenellekään kateelinen. En enää kertaakaan! Olen siis täysin samaa mieltä kanssasi tuosta asiasta.
Kiva kuulla, että muut on huomannut saman!! kiitos Pia kun kommentoit ja ihanaa kevättä sinulle!<3 🙂