Lukemisessa ehkä parasta on, jos itsestäänselvyydet tulee näkyviksi. Kun joku on osannut pukea sanoiksi ja eritellä niin tutun asian, ettei siihen ole edes varsinaisesti kiinnittänyt huomiota. Huomenna esittelen teille yhden kirjan, joka sai minut oivaltamaan, mikä motivoi minua treenaamisessa ehkä eniten. Syyn, miksi urheilusta on tullut elämäntapa ja niin tärkeä asia minulle.

Ulkoiset seikat eivät motivoi nimittäin minua kovinkaan pitkälle, myös terveys ja pitkä ikä tuntuvat välillä liian kaukaisilta arjessa. Minua motivoi hyvä olo, mutta mikä on sen hyvän olon takana? Hyvänolonhormonit varmasti, kyllä, mutta mikä muu? Kirjaa lukiessa tajusin, että tehokkuus. Minulla ei ole minkään sortin intohimoa treenata itselleni ”täydellistä bikinivartaloa”, se olisi kivaa, mutta arvoni eivät ole sen sorttiset, joten en pysty motivoitumaan ajatuksesta sisäisesti. Sen sijaan minulla on tarve kehittyä, tuottaa, tehdä paljon. Ahkeruus kuuluu arvoihini ja tahtomattanikin välillä saan eniten kiksejä siitä, miten tehokas olen.

Kirjassa on lainaus Alexander Stubbilta: ”Minulle tunti urheilua keskellä päivää antaa kaksi tuntia lisäenergiaa.”

Allekirjoitan yllä olevan täysin. Treeni on itsessään jo yksi hyvä tai tehokas teko päivään, mutta ennen kaikkea se olo, mikä siitä tulee… Treenin jälkeen huvittaa siivota, tehdä töitä, suunnitella ja toteuttaa. Yritänkin nykyään urheilla aina aamulla tai päivällä, etten nukkuisi tätä energiaa mukanani.

Lisäksi urheilu on ehdottomasti keino numero 1, millä saan huonon päivän ja olon muutettua positiiviseksi. Olen oppinut, että silloin jos mikään ei huvita, kiukuttaa tai turhauttaa, vedän lenkkarit jalkaan. Ensimmäinen vartti voi ottaa vielä päähän, mutta lopulta kuitenkin palaan innostuneena ja energisenä kotiin.

Urheilu on siis mitä parhain väline lisätä energiaa ja tehokkuutta! 🙂