Myrskyn jälkeen – terkut Holbox-saarelta

38

Photography

10.12.2017

Aamulla heräsin tuulen ulvontaan, lattialla ollut läppärini oli kastunut oven alta sisälle tulleeseen sadeveteen. Onneksi sen alla oli paksu kankainen läppärikotelo – se oli kauttaaltaan märkä. Poikaystäväni vitsaili, että nyt rannalle lenkille, kuten olimme edellisiltana sopineet. Hetken jo unohdin sen, ettei ranta ollut näkyvissä ja aloin etsiä lenkkivaatteita. Venytimme aamupalalle lähtöä, koska ei tehnyt mieli ulos.

Yhdeltätoista vatsa kurni ja lähdimme huoneesta aamupalalle. Hiekka pöllysi silmiin ja kura lensi reisiin asti kävellessä, tiet olivat mudassa. Silti keskustassa, jossa rakennukset suojasivat, oli hyvä tunnelma. Aurinkokin pilkotti aina välillä. Oli kivaa.

Jossain vaiheessa iski tylsyys, tätäkö tämä nyt sitten on koko viisi päivää, kovaa tuulta, pilviä ja sadepisaroita välillä. Ensimmäistä kertaa Meksikossa oli kylmä ja tuntui, ettei lämpimät vaatteet riitä. Hotellihuoneessa täytyi kaivaa sukat ja silti vedin peiton korviin. No vielä pari viikkoa sitten naurettiin, että miksi ihmeessä otin niin monet sukat ja jopa parkatakin mukaan

Sää voisi olla todella paljon pahempikin, tämä voisi olla ainut reissuviikkomme jne… Silti vähän harmitti: koko reissun ajan olen innolla odottanut näitä viimeisiä päiviä, kun ehtisi oikeasti olla rannalla ja auringossa, mennä fiiliksen mukaan rauhassa ja kuvata blogia varten varastoon jooga- ja rantakuvia. Niin monta aurinkoista päivää istuimme hotellihuoneessa tietokoneella tai muuta sellaista.

Toisaalta sain kyllä luettua reissun alussa aloittamani kirjan loppuun. Katherine Pancolin Mimmit 2 -kirjan, jonka löysin Italiasta kaapista lukemattomana. Kävelin myös saaren päästä päähän poikittain, astuin jokaiseen vastaan tulleeseen kauppaan sisään, hypistelin paikallisia käsitöitä, bongailin pikkukahviloita, mihin vielä voimme poiketa reissun aikana. Muuten en oikein ole osannut olla työskentelemättä. Tämä loppuaika piti olla meidän ”loma”, sillä moneen viikkoon emme ole pitäneet edes puolikasta vapaapäivää… mutta en osaa nyt täälläkään oikein lomailla, kun tuntuu, että loppujen lopuksi tässä säässä melkein parasta mitä voi tehdä, on työt. 😉

Holbox on paratiisisaari – ehdimme sen tajuta, kun saavuimme perjantaina. Siis eilen, mutta ajastan tämän kirjoituksen aikaeron takia sunnuntaiaamuun, joten teidän tätä lukiessa puhutaan toissa päivästä.  Turkoosin veden, valkean hiekan, auringonnousujen ja -laskujen sekä rauhallisten rantojen takia tänne Holbox-saarelle kannattaa ehdottomasti matkustaa.

Pidän sormet ristissä, että sääennusteet eivät pidä paikkaansa ja tulevina päivinä päästäisiin vielä nauttimaan näistä edellä mainitsemistani asioista, ennen paluulentoa. Että saisin edes yhtenä päivänä laittaa vielä bikinit päälle ja pääsisin rantatuoliin nauttimaan lämmöstä!

Toisaalta nyt jokainen auringon pilkahdus saa onnelliseksi. (Se, mikä alkoi täällä Meksikossa tuntua jo itsestään selvältä.) Nyt osaan olla kiitollisempi. Kaikista niistä aurinkoisista säistä, mitä reissullamme on ollut sekä siitä, että täällä säätila on silti sellainen, että voi lähteä esimerkiksi ulos… Säälle ei mitään mahda, joten pitää nyt kääntää pettymys positiivisuudeksi, vaikka sitten tekemällä tämän ajan hotellihuoneessa töitä, jotta voin ottaa joulunajan enemmän lomasta. Ei sekään huono vaihtoehto ole. 🙂

Mitä teidän sunnuntaihin kuuluu? 🙂