Yksi kesäpäivä meidän piti kuvata testit valokuvaaja Nadi Hammoudan kanssa, mutta tiimimme jäsenelle tuli este aamulla, ja päätimme siirtää kuvauksia. Olin kuitenkin jo lähdössä kuvauksiin ja Nadi sanoikin, että voisi ottaa minusta muutaman mustavalkoisen potrettikuvan. Nadin kanssa aikaisemminkin kuvanneena tiesin, että halusin ehdottomasti käyttää ajan ja tilanteen hyödyksi, joten menin käymään studiolla. Muutamien kymmenien minuuttien jälkeen lähdin ovista tyytyväisenä. On kiva tehdä kuvauksia välillä itsenä, ei mallina.

Näitä kuvia ei ole juurikaan jälkikäsitelty ja muutenkin koen, että Nadi sai napattua minusta jotain oleellista kuviin. Nämä tuntuvat minulta, ei roolilta, jota helposti kuvauksissa ”esitän”. Mielestäni se onkin potrettikuvauksen ydin. Saada malli ikuistettua sellaisena kuin se on, niin että kuvista välittyy muutakin kuin vain pintaa. Pidän siitä, että Nadilla on vahva näkemys ja kuvaaja tietää, mikä toimii ja mikä ei. Jos ei toimi, niin sitten aloitetaan alusta. Tässä tapauksessa saimme sellaiset kuvat, mitä haimme, vain muutamilla otoilla ja se riitti. Hiominen voi auttaa monissa tilanteissa, mutta aina se ei ole tarpeellista.

Pidän myös siitä, että Nadi antaa minulle aika vapaat kädet liikkua ja olla kuvassa miten haluan. Valokuvaus on aina mallin ja valokuvaajan yhteistyötä ja se on yksi asia, mistä valokuvauksessa itse pidän. Tavallaan se on hyvin itsenäistä, mutta kuitenkin tiimityötä.

xVilma