Minä ja muotikuvaukset
Viimeinen pitempi mallimatkani (ainakin toistaiseksi) kohdistui Ateenaan, jossa vietin viime vuoden toukokuun. En edelleenkään pääse käsiksi uudempiin kuviini muistikortissa, joten jaan teille nyt arkistosta nämä kuvat Ateenasta. Saan sähköpostiini usein kyselyitä mallinhommista, joten ajattelin tämän ehkä kiinnostavan osaa teistä.
Olin kuvannut valokuvaaja Vasiliksen, meikkaajan ja kampaajan kanssa jo aikaisemmin beauty-kuvat ja pidin tiimistä todella paljon. Kun toimisto sitten kysyi, haluasinko tehdä ilmaiset testikuvaukset heidän kanssaan, suostuin heti. Yksi välipäivä castingeissä kiertämisestä ja mahdollisesti hyvät kuvat mallikansioon kelpasivat minulle aina. Vaikka Vasilis oli valokuvannut vasta vuoden, luotin häneen paljon. Entisenä menestyneenä ammattigraaffikkona hänellä oli silmää ja kuvankäsittelytaitoja, enemmän kuin monella muulla.
Menin metrolla torille, johon kuvaaja tuli minua vastaan ja kävelimme siitä vanhaan teatteriin, joka toimi kuvauslokaationa. On aina helpompaa mennä kuvauksiin, kun on tavannut osan porukasta aikaisemmin. Näissä kuvauksissa henki ja fiilis olivat muutenkin todella rennot. Porukka teki työtä innostuneesti ja määrätietoisesti. Tietenkin, tuskin muuten kuvattaisiin vapaaehtoisti lauantaina aamusta iltaan.
Koska suurin osa mallintöistäni on kaupallisempaa katalogikuvausta, mainoksia ja sporttikuvauksia, oli ihanaa vaihtelua, kun minulle kerrottiin tarinaa siitä, millaista fiilistä kuviin haluttiin.
Stylisti näytti innoissaan rekvisiittana tuomiaan ikoneita, pääkalloja ja muoviruusuja. Hän oli askarrellut miekkailun kasvosuojaa muistuttavan ristikon ja vääntänyt rautalangasta sormiin tupet, jotka toivat mieleeni sormustimet. Pidin stailauksesta. Pohja oli muodinmukaisesti rakennettu: nahkaa, peplum-helmoja, kauluksia, pitsiä ja isoja koruja.. Mielenkiinto tehtiin kuitenkin teatraalisilla, luovilla ja oudoilla elementeillä.
Kuvaukset saivat todella kiireellisen lopun, kun tila piti luovuttaa muiden käyttöön ja viimeiset pari kuvaa kuvattiin muutamilla otoilla. Noin puoli vuotta myöhemmin, kuvat julkaistiin kansainvälisessä CHAOS magazines -muotijulkaisussa. Editorialin nimi oli After the Mass.
Photography : Vasilis Topouslidis
Styling : Nayo P
Make Up : Stefi Bazavan
Hair Style : Dimitris Archontopoulos
Model : Vilma Peltonen
CHAOS Magasines:in nettisivuille pääset tästä.
Editorial kokonaisuutena teksteineen täällä.
Valokuvaaja Vasilis Topouslidisin nettisivuille voit kurkata tästä.
xVilma
8 Comments
Aivan upeita kuvia ja upea sinä! Tälläisiä postauksia olisi mukava nähdä lisääkin! Olen aika uusi lukija ja olen viimeisten viikkojen aikana selannut blogiasi vaikka kuinka paljon ja olen totaalisen koukussa tähän. Ihania postauksia kaikki. 🙂
Voi ihana kommentti, kiitos paljon. Kiva kuulla, että tällainenkin postaustyyppi kiinnosti. Jos muitakin kiinnostaa, voisin hyvin tehdä tällaisia jatkossakin. 🙂
upeet kuvat ! ja kuvaaja myös. sen näkee kun osuu ja uppoo 😀 mukavaa ja lämpöistä syksyä 🙂
Kiitos paljon. 🙂 Samoin sulle, ihanaa syksyä!!!
Tosi kivalta näyttää. Näytät kyllä niin erilaiselta näissä kuvissa kuin livenä, mutta kaunis olet molemmissa. 🙂 Varmasti ihana välillä olla hieman erilaisessa roolissa ja kuvailla hieman erilaisempia kuvia. En ole itse mikään editorialien suurin ystävä, sillä niissä vaatteet yleensä ovat kuitenkin niin pienessä osassa eivätkä mitenkään realistisia puettavia, mutta vaihtelu virkistää. 🙂
Kiitos. 🙂 Joo totta, välillä sitä aina itsekin hämmentyy miten erilaiselta eri meikkaajat, kampaajat, stylistit ja kuvaajat saavat itsensä näyttämään. 😀
Tuo on kyllä totta myös, että monesti editorialit sisältävät niin epärealistisia vaatteita, että niitä on vaikea soveltaa käytäntöön. Itse näen editorialit enemmän taiteena ja tykkään katsoa niistä valoa, asentoa, fiilistä, värisävyjä, kuvakulmaa jne. Mutta ymmärrän, että itse pukeutumiseen editorialeista voi olla vaikea inspiroitua!
Radical and supercool, u rock
Wau, todella mahtavia kuvia! Olen käynyt pari kertaa blogiasi aiemmin katsomassa ja nyt oli aivan pakko jäädä katsomaan tarkemmin. Tällaisia postauksia minäkin kaipailisin lisää. 🙂