Miltä oikeasti tuntuu muuttaa ulkomaille?

41

Thoughts

30.03.2015

_MG_0658

Tässä postauksessa näette kotimme toiselle puolelle aukeavia maisemia. Täällä esittelin Nantwichin keskustaa. Kuten eilen kirjoitin, olen nauttinut tosi paljon viime aikoina täällä asumisesta. En malta odottaa, että loppuviikosta saan esitellä paikkoja isosiskolleni ja hänen miehelleen. Haluan kuitenkin nyt kertoa, että kuukausi sitten fiilikset eivät olleet ihan samat. Luulen, että aika moni ulkomaille muuttanut tietää, mistä puhun. Minullakin oli nimittäin täällä muutaman viikon ajanjakso, kun tunsin selittämätöntä alakuloa. Fiilistä, ettei mikään meinannut huvittaa. Oli vaikea saada itseään tarmokkaaksi ja lähtemään ulos.. itkin pelottavan usein syyttä. En halunnut kirjoittaa tästä silloin, koska sekin oli ailahtelevaa, mutta oli myös vaikea myöntää, ettei kaikki ole koko ajan ihanaa.

_MG_8290 copy _MG_8314 _MG_8223

Ajattelin, että miksi olen allapäin, kun olen etuoikeutettu, että pystyin muuttamaan rakkauteni perässä toiseen maahan ja tehdä vielä omia töitä täältä käsin. Saan kokemuksen asua ulkomailla, pystyn kommunikoimaan ja ymmärtämään paikallista kieltä, saan asua kivassa asunnossa elämäni ja unelmieni miehen kanssa jne… Silti välillä olin sellainen, etten meinannut itsekään tunnistaa itseäni. Mutta puhuin asiasta ulkomailla asuneiden ystävieni kanssa ja kaikki sanoivat, että se on normaalia. Olin vain varma, että pystyisin nykyään psyykata itseäni niin, etten enää vaipuisi niin alavireiseen tilaan silloin kun kaikki oikeasti on hyvin.

_MG_8201

Olen nimittäin kokenut tätä elämässä muutaman kerran aikaisemminkin esimerkiksi Milanossa ensimmäistä kertaa 3 kk yksin ollessani ja Hampurissa, jossa olin 5 viikkoa todella yksin. Olen erakkomainen luonteeltani ja en ole täällä yksin. Mutta ihmisellä on perustarve olla tuttujen ihmisten ympäröimänä ja turvallisissa sosiaalisissa tilanteissa. Yksinäisyys saa tajuamaan, kuinka paljon olen sittenkin saanut energiaa muilta. Olen suurperheen lapsi ja vaikka tykkään puuhastella yksin, kaipaan aina hälinää ympärilleni. Keskityn parhaiten kahvilassa, en kirjastossa, jossa on hiljaista. Rakastan small talkia muiden kanssa ja siskoni aina sanookin, että minulla on taipumus vetää ihmisiä ympärilleni. Nämä hetket saavat huomion kiinnittymään muuhun kuin omaan napaan. Ihminen voi ehkä paremmin, kun ajattelee enemmän muita kuin itseä. Tasapaino tietysti on tärkeää, mutta jos on pari kuukautta lähinnä itsensä tai toisen puoliskonsa kanssa, alkaa miettiä liikaa itseään.

_MG_8145 _MG_8406k

Kaipasin siis jossain vaiheessa täällä kovasti omaa elämääni, ystäviäni, perhettäni, työympyröitä ja sitä, että joka puolella tulee vastaan tuttuja. Harmittelin hetken, miksi en voisi saada molempia: omaa elämääni ja rakastani omiin kuvioihini. Kun ulkomaille menee pidemmäksi aikaa, alku on yhtä huumaa. Kaikki on uutta, jännittävää, kiinnostavaa. Rakastan sitä ”tutkimustakailuaikaa”, kun kauppareissut, lenkit ja tavalliset päivät pitävät sisällään niin paljon uutta nähtävää, että tuntuu todella elävänsä. Mutta sitten tulee helposti vaihe, kun tietynlainen koti-ikävä iskee. Ja koti on siellä missä ihmiset, materiaan en kiinny yhtään. Tulee aika kun sosiaalisesta mediasta näkee, missä kaikki muut menevät ja missä itsekin olisit, jos et kököttäisi yksin lauantai-iltaa kotona, kun mies on työreissussa.
Nyt kun en ole täällä omien juttujeni takia, minkä kautta tapaisin ihmisiä kuten työ- ja opiskelutilanteissa, on ollut todella vaikea verkostoitua. Kuukausien mallimatkoilla tutustuin aina muihin malleihin, suomalaisiin ja tapasin päivittäin ihmisiä työtilanteissa. Saksassa kävin castingien jälkeen merimieskirkossa, jossa oli muita suomalaisia tai moikkaamassa muuten vaan mallitoimistolla. Nyt vasta kolmen kuukauden jälkeen olen alkanut vähän tutustunut ihmisiin ja saanut muutenkin ideoita, miten voisin tutustua enemmän paikallisiin. Toisaalta nyt en ole edes lähiaikoina kaivannut seuraa, koska tehtävää on paljon. Kohta alkaa taas matkustusputki ja jotenkin olen löytänyt täällä hyvin rytmin. Nyt en haluaisi asua missään muualla tällä hetkellä. <3

_MG_8514 -2 _MG_8467m

Halusin vain jakaa tämänkin puolen, koska jos joku lukijoista muuttaa/lähtee pidemmäksi ajoiksi ulkomaille ja kokee samanlaisia fiiliksiä, niin luulen vahvasti, että se on tavallista. 🙂 Joskus vaikka kaikki olisi paremmin kuin koskaan, voi tuntea alakuloa, vaikka ei itsekään ymmärrä miksi. Mutta se helpottaa ja menee ohi! Näihin kuviin vielä palatakseni.. Se mikä auttoi silloin kun seinät meinasi kaatua, oli poikaystäväni lisäksi lenkkeily. Raitis ulkoilma, juokseminen ja eläinten näkeminen (niitä täällä riittää) saivat aina aikaan sen, että palasin lenkiltä kotiin:)
vp