Miltä oikeasti tuntuu muuttaa ulkomaille? OSA 2

Kirjoitin melkein päivän päälle kaksi vuotta sitten postauksen Englannista: Miltä oikeasti tuntuu muuttaa ulkomaille?. Tämän jälkeen olen saanut postauksesta useampiakin maileja, kuinka se on auttanut muita ulkomaille muuttaneita ja mieleni on tehnyt kirjoittaa aiheesta uudestaankin. Olen pari kertaa aloittanutkin… Olisin halunnut kertoa, ettei se aina siltikään ole niin helppoa – ei vaikka kulttuurishokki vaihe olisi mennyt jo ohitse.

Mutta aiheesta on ollut vaikea kirjoittaa, koska tavallaan olen myös tosi onnellinen ja tiedän, että ulkomaille lähtö on ollut elämäni parhaita päätöksiä. Tiedostan, kuinka onnekas olen. Tuntuu siis hölmöltä ”valittaa”, kun samaan aikaan olen tosi kiitollinen, että voin asua mitä kauneimmassa paikassa Italiassa. Mutta vaikka rakastan Italiaa, ei se vie sitä pois, etteikö jotkut asiat olisi minulla muualla paremmin. Etteikö, joskus tuntuisi vain pahalta, vaikka haluisikin sopeutua. Ihan kuin Suomessa, vaikka rakastan Suomea, ”inhoan” esimerkiksi sen pimeyttä ja pitkää talvea, tiettyä epäkannustavaa ilmapiiriä ja huonoa ravintolatarjontaa isojen kaupunkien ulkopuolella (ainakin jos Italiaan vertaa ;)). Tänään luin Trendi-lehden jutut läppärityöläisen arjesta Thaimaassa ja sen seurauksena rohkaistuin kirjoittamaan tämän postauksen ulkomailla asumisesta. Muun muassa tämä lause jutussa oli, jotain minkä minäkin tunnistan tietyissä asioissa järkytyksekseni kokeneeni: ”Asiat, jotka olivat aluksi viehättäneet, rupesivat risomaan.”

Silloin kaksi vuotta sitten Englannissa kirjoitin näin:

”Haluan kuitenkin nyt kertoa, että kuukausi sitten fiilikset eivät olleet ihan samat. Luulen, että aika moni ulkomaille muuttanut tietää, mistä puhun. Minullakin oli nimittäin täällä muutaman viikon ajanjakso, kun tunsin selittämätöntä alakuloa. Fiilistä, ettei mikään meinannut huvittaa. Oli vaikea saada itseään tarmokkaaksi ja lähtemään ulos… itkin pelottavan usein syyttä. En halunnut kirjoittaa tästä silloin, koska sekin oli ailahtelevaa, mutta oli myös vaikea myöntää, ettei kaikki ole koko ajan ihanaa.”

Luulen, että omalla kohdallani ajoittaisesta Helsinkiin/Suomeen kaipuussa on ollut kyse, niin Englannissakin kuin Italiassakin, samasta asiasta. Erittäin pienen kaupungin/kylän haasteista sellaiselle, joka nauttii vapaasta urbaanista elämästä, jossa voi helposti mennä ja tulla fiiliksen mukaan, aina on jotain inspiroivaa ja mielenkiintoista meineillään ja johon mahtuu kymmeniä kohtaamisia päivittäin ja useita tapahtumia viikoittain. Tällainen arki on siis ulkomaille muuton myötä vaihtunut minulla siihen, että olen tosi paljon yksin tai kaksin.

”Yksinäisyys saa tajuamaan, kuinka paljon olen sittenkin saanut energiaa muilta. Olen suurperheen lapsi ja vaikka tykkään puuhastella yksin, kaipaan aina hälinää ympärilleni. Keskityn parhaiten kahvilassa, en kirjastossa, jossa on hiljaista. Rakastan small talkia muiden kanssa ja siskoni aina sanookin, että minulla on taipumus vetää ihmisiä ympärilleni. Nämä hetket saavat huomion kiinnittymään muuhun kuin omaan napaan. Ihminen voi ehkä paremmin, kun ajattelee enemmän muita kuin itseä. Tasapaino tietysti on tärkeää, mutta jos on pari kuukautta lähinnä itsensä tai toisen puoliskonsa kanssa, alkaa miettiä liikaa itseään.”

Odotinkin, että Balilta paluu olisi ollut minulle jotenkin haastavampaa. Mutta ei. Itse asiassa viimeisen puoli vuotta minulla on ollut hyvä balanssi. New Yorkin reissut ja Balin matka ovat tehneet sen, että olen osannut taas nauttia Italiasta täysillä. Siitä, että täällä on rauhallista ja elämä yksinkertaista. Nyt viime päivinä olen hokenut varmaan joka päivä, kuinka rakastan Italiaa ja täällä oloa. Olin suunnitellut lähteväni ensi viikolla Suomeen, mutta en maltakaan vielä. Kuten nämä eilen ja tänään otetut kuvat kertovat: täällä on kevät jo pitkällä, sanoisinpa kesä. Ja luonto on mitä kauneimmillaan, ruoho on vihreää, puut kukkivat kaikissa valkoisen ja vaaleanpunan sävyissä, tuoksu tuo mieleen aikaisemmat ihanat kesät Italiassa ja voikukat maalaavat peltoja keltaiseksi. Torstaina otin töistä arkivapaata ja menimme kesän ensimmäiselle gelatolle. Se oli niitä hetkiä, kun tuntee itsensä vaan tosi onnelliseksi.

(Sen jälkeen meninkin lähimmän kaupungin keskustaan odottamaan poikaystävääni. Ja silloin tyhjiä katuja talsiessa ja näyteikkuinoita katsellessa, taas tuli yksi kulttuuriärsytys: Miksi ihan kaikki kaupat täytyy olla kiinni keskellä päivää pari tuntia?! :D) Mutta se, mitä haluan tällä postauksella sanoa ja muistuttaa on, että jokaisessa paikassa on hyvät ja huonot puolet.

Tunteensa kannattaa hyväksyä, ja on tosi ok, ettei kaikki ole aina ihanaa. Mutta tunteisiin voi vaikuttaa ajatuksilla. Kun koittaa olla positiivinen ja nähdä ne sen hetkisen asuinpaikan ja elämäntilanteen hyvät puolet, joita kuitenkin varmasti on paljon, on helpompi olla. Niistä hyvistä puolista kannattaa välillä ihan muistuttaa itseään, että osaa nauttia siitä, mitä on. Harvoin ihan kaikkea voi saada samaan aikaan elämään (onneksi). ;)

Millaisia kokemuksia teillä on ulkomailla asumisesta?! :)

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Leave a comment

9 kommenttia

  • Hh

    Näitä postauksia on kiva lukea! Aihe on itselleni ajankohtainen, sillä minulle on tarjottu töitä ulkomailta. Jotenkin ihan hirveästi tekisi mieli lähteä, mutta samaan aikaan yksin toiseen maahan lähteminen pelottaa. Jostain pitäisi saada revittyä rohkeutta. :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos HH, kiva kuulla. :) Itse ajattelen, että harvoin katuu asioita joita tekee, vaan niitä tilaisuuksia joihin ei ole tarttunut ja joita ei ole luonut. Ulkomailta pääsee aina takaisin Suomeen. Itse ainakin voin heittämällä sanoa, että olen niin tyytyväinen jokaisesta rohkeutta vaativasta päätöksestä, jota olen elämässäni tehnyt. Rohkeus palkitaan. Mielestäni elämän ei tarvitse olla aina helppoa, tai vain mukavaa. Kun uskaltaa repäistä itsensä epämukavuusalueelle, elämästä tulee ainakin jännittävää, oppii itsestään uutta ja saa tunteen, että käyttää aikansa hyvin, elää täysillä. Toki kaikille kokemukset eivät ole yhtä tärkeitä kuin itselleni, mutta jos jostain olen onnellinen niin kaikista niistä ylimäistä ja alamäistä. Jotta oikeasti oppii arvostamaan asioita on joskus hyvä ottaa etäisyyttä niihin. :) Onnea paljon työtarjouksesta! Jos päätät ottaa työn vastaan, toivotan sulle paljon tsemppiä. Pärjäät ihan varmasti paremmin kuin luuletkaan! :)

  • Olen kokenut ulkomailla asumisessa niin onnea kuin alakuloa ja ärsytystäkin. Niinkuin sanoit, kaikki ei aina voi olla täydellisesti. Karkasin ulkomaille juuri niitä asioita suomesta mitä mainitsit ja yli kaiken sitä suomalaista olettamusta että kaikki on suomessa paremmin, vaikka kaikki koko ajan arvostelevat toisiaan. Jopa Helsinki tuntui minulle liian pieneltä paikalta. Ulkomailla asuessani olen oppinut etten vain ollut oikeiden ihmisten seurassa. Arvostan suomessa monia asioita, mutta itselleni oli paras idea ikinä muuttaa pois. Ja vaikka täällä ulkomailla on omat haasteensa, opin itsestäni ja maailmasta paljon enemmän. Joudun näkemään enemmän vaivaa luomaan ystävyys suhteita, mutta ainakin tiedän kenen kanssa niitä haluan luoda :)

    • Vilma Peltonen

      Toi on niin 100% totta: ulkomailla asuessa oppii itsestä ja maailmasta paljon enemmän. <3 Kiitos kun kommentoit Lii! :)

  • Minulla on ulkomailla asumisesta vain hyvää sanottavaa. Tottakai alkuun kaikki on ihanaa, uutta ja jännää ja ehkä pelottavaakin, kun taas jossain vaiheessa ne alun jännittävät jutut saattavat alkaa risomaan pahanpäiväisesti. Tai sitten eivät. Jokainen kohtaa uuden maan ja kulttuurin eri tavalla, joku viihtyy mutta toinen ei. Suurin haaste on nimenomaan löytää se oma paikka ja koti. Olen asunut koko aikuisikäni ulkomailla, enkä ole missään vaiheessa katunut päätöstä. Täältä löytyi rakkaus ja täällä olen onnellinen. Suomeen paluuta on vaikea kuvitella vaikkei sekään ole poisluettu vaihtoehto :) Jos vain tilaisuus tulee, kannustan ehdottomasti jokaista lähtemään reissuun ja oman mukavuusalueensa ulkopuolelle!

    • Vilma Peltonen

      Ihana kommentti, kiitos Laura, kun jaoit sun kokemuksen. <3 Kiva kuulla, että sulle ulkomailla asuminen on ollut vain positiivinen kokemus. Mäkin kyllä ehdottomasti kannustan jokaista samaan kun sä. Toivottavasti nää hyvät kokemukset rohkaisee muitakin. :)

  • Ansku

    Olipas ajankohtainen aihe, ensi haluan kiittää miten aidosti ja rehellisesti kerroit Vilma kokemuksestasi. Rehellisyys ja aitous ovat nimenomaan ne piirteet, joita rakastan blogissasi ja miksi se pysyy suosikkinani vuodesta toiseen. :) Minun täytyy avata oma kokemukseni ulkomaille muutosta. Lähdimme poikaystäväni opiskelujen perässä vuodeksi keski-Eurooppaan, oma työsopimukseni päättyi juuri Suomessa joten totesin että no miksi en lähtisi kun näin hieno tarjous tuli. Minulla ei siis ollut mitään suunnitelmaa ulkomaille, ajattelin että katson paikan päällä mitä eteen tarjoutuu. Valitettavasti, iso elämänmuutos laukaisikin alakulon ja jonkinlaisen ”turvattomuuden” tunteen, josta en päässytkään yli, ja tein sen virheen että en hakenut työtä / opiskelua vaan jäin suurimmaksi osaksi aikaa kotiin ja näin jälkeenpäin ajateltuna tajuan että se oli varmasti suurin syy huonoon olooni. Aika oli hyvin raskas, (mutta kaikessa huonossakin on hyvää ja opin itsestäni paljon). Nyt Suomessa olen saanut rakennettua taas aktiivisen elämäni takaisin, mutta poikaystäväni haluaisi muuttaa ulkomaille uudelleen vuoden sisään. Ajatuskin saa sydämeni pamppailemaan ja vatsan heittämään voltin, sillä en haluaisi kokea tuota alakuloa uudelleen! Tiedän, että se jollain asteella tulee varmasti jos lähdemme. Olen tätä ”murehtinut” mielessäni jo jonkin aikaa vaikka tämä muutto on vasta ehkä vuoden kuluttua! Siksi olikin niin ihanaa lukea Vilma että ei se muutto aina muillakaan ole helppoa, ja alakulo vaivaa muitakin. Mielelläni siis kuulen sinulta tulevaisuudessakin vinkkejä, että miten olet rakentanut uuden kotisi ja elämäsi ulkomaille. :)

    • Vilma Peltonen

      Kiitos paljon Ansku, ihana kun kommentoit. <3 Toi kotiin jääminen on varmasti se pahin asia aina. Itse ainakin huomaan, että silloin ei ole mitään ongelmaa (päinvastoin) kun olen menossa. Mutta neljän seinän sisällä pidemmän päälle, seinät alkaa kaatua päälle ja ulkomailla on niin paljon helpompi eristäytyä. Uskon, että toinen kerta on taatusti helpompi, jos ulkomaille päädytte muuttamaan. Osaat varautua ja etukäteen nähdä vaivaa sen eteen, että löytäisit uudesta paikasta myös itsellesi omaa tekemistä. :) Itselläni haasteena tavallaan on se väliaikaisuus, kun koko tän ulkomailla asumisen ajan on ollut sellainen olo, että ei tiedä, missä ensi kuussa ollaan. Se vaikeuttaa vähän kotiutumista, kun tuntuu ettei jaksa nähdä kaikkea vaivaa ja esim. rahallisia satsauksia, kun tää on kuitenkin niin "väliaikaista". ;) Kuitenkin ulkomailla asuminen on pääosin mulle ollut vain positiivinen asia, joten voisin joskus kirjoittaa postauksen omista vinkeistäni, mitkä asiat itselläni ovat eniten auttaneet kotiutumisessa! :)

  • Tää sun blogi on aivan ihana! Aitoa meininkiä ja järkevää puhetta. Oon just alkanut perehtymään Suomen blogi tarjontaan ja tää oli eka, joka oikeesti kolahti. Kiitos näistä inspiroivista postauksista!