Oli aika, kun tunsin huonoa omaatuntoa ravintokirjojen lukemisesta ja photoshopin opettelemisesta. Tunsin huonoa omaatuntoa, koska olisi pitänyt lukea koulukirjoja. Helsingin Sanomien lukeminen, treeni-ideoiden etsiminen netistä ja pinterestistä kuvien katsominen on huvia, vapaa-aikaa. Ja ensin työt sitten huvit, vai mitä.

Tiedän, että monet jättävät esimerkiksi aikakausilehdet lukematta, koska ne eivät palvele juuri sitä päämäärää, mihin silläkin hetkellä pyritään: tentin läpipääsyä, koulusta valmistumista, työtehtävien onnistumista..

Jos olisin kuitenkin aina tehnyt niin kuin olisi ollut ammattiin valmistumisen kannalta järkevintä, en olisi tässä. Elättämässä itseäni unelmieni tavalla (en rikastumassa, mutta hitsit siitä). Saan tehdä työkseni sitä, mikä oli minulle ennen huvia. Sitä, mikä aiheutti huonoa omaatuntoa, jos käytin siihen liikaa aikaa. Siksi haluaisin kannustaa teitä muuhunkin kuin koulukirjojen pariin.

Joskus joku kysyykin, miten keksin postausaiheen keskimäärin yli kerran päivässä ja sitten vielä aukeaman verran joka kuukausi omalle palstalleni lehteen. Sanon aina, ettei ideointi ole koskaan mikään ongelma, vaan ajanpuute toteuttaa kaikki päähän tulleet ajatukset. Minulla on muistivihossa aina parikymmentä postausideaa kerralla valmiina. Koko bloggaushistorian aikana minulla ei ole kertaakaan käynyt tilannetta, etten tietäisi mistä tekisin postauksen. Yksi syy tähän on varmasti se ”työ”, mitä en pidä työnä. Se mistä tunnen huonoa omaatuntoa, joka on viihdettä, joka on se työ, jonka tulosta on vaikea nähdä.

Luen paljon. En enää niinkään paljoa kokonaisia kirjoja, mutta paljon kirjoja selaillen ja harppoen. Olen aina lukenut paljon lehtiä. Ennen olin todellinen aikakauslehtien suurkuluttaja, mutta nykyään luen blogeja sen verran paljon, että lehtiin jää aikaa vähemmän. Silti selaan niitä todella paljon ja luen otsikoita sekä eniten kiinnostavia juttuja. Luen laidasta laitaan. Luen yliopiston kursseille filosofiaa ja valtiotieteitä, niitäkin vähemmän tällä hetkellä, mutta viikoittain kylläkin. Luen blogia, netistä kaiken maailman artikkeleita, jopa mainoksia, tiedotteita ja tuoteselosteita. Käytän lukemiseen aika paljon aikaa päivässä. Lisäksi selaan paljon istagrammia ja pinterestiä. Näennäisesti ajanhukalta vaikuttavia juttuja, mutta mielestäni äärimmäisen inspiroivia, yleissivistäviä ja ajatuksia herättäviä.

Luovuus on sitä, että osaa yhdistellä asioita uudella tavalla ja tuottaa. Harva sitä tyhjästä keksii täysin uutta ideaa. Siksi mielestäni itsensä altistaminen mahdollisimman monipuoliselle informaatiolle on suotavaa. Joskus kuulee sanottavan, että parempi kuin ei liikaa katso muiden tekeleitä, niin pystyy tehdä jotain omaa. Olen itsekin miettinyt joskus tähän suuntaan, mutta olen nykyään eri mieltä. Luovuus ei synny kopioimalla ja kyllä se on tulosta oman polun kulkemisesta, mutta jotta osaa poiketa onnistuneesti polulle on ehkä tiedettävä, missä valtatie menee.

Mielestäni luovuus on hyödyksi kaikille. Se on rohkeaa ajattelua ja ennakkoluulottomuutta – ei taiteellisuutta.  Luin joskus, että luova ajattelu on seurausta luovuutta ruokkivasta elämäntavasta. Ja siihen näkemyksenikin perustan. Luovuus on paljon abstraktimpi taito kuin pianon soitto, talon rakennus tai matemaattisten laskujen laskeminen. Silti sitä voidaan harjoittaa ja siinä kehittyminen voidaan ottaa päämääräksi.

Mielestäni on hyvä vaalia intohimoaan ja antaa itselleen luvan perehtyä siihen niin paljon kuin haluaa. Mutta mielestäni silmiä ei kannata sulkea muulta. Kannattaa olla tietoisesti utelias monipuolisesti. Älä ajattele: ”ei minun tarvitse kuunnella tuota esitelmää, koska ei siinä minulle mitään ole.”  Joskus ehkä kiität, että kuuntelit. Et ehkä hyödy kaikesta siitä tiedosta nyt, etkä tiedä koska, mutta joskus voi tulla hetki, kun tarvitset sitä asiaa, ajatusta tai ideaa, minkä olet aikaisemmin lukenut. 

Kaiken tämän alustuksen pointti on: lue, näe, kuule.  Suhtaudu ympäristöösi kiinnostuneen positiivisesti, niin se varmasti kantaa eteenpäin. Tähän minä ainakin haluan uskoa ja pyrkiä.

1. Sen takia, että se lisää luovuutta. Sen takia, että sinulla on enemmän materiaalia, tietoa ja informaatiota, josta voit ammentaa tilaisuuden tullen jotain uutta, tai tuoda sen uuteen kontekstiin.

2. Sen takia, että joskus voit hyötyä siitä huomattavasti, vaikka se nyt tuntuu hömpältä. Ihminen usein takertuu aisteillansa niihin asioihin, jotka kiinnostavat. Anna itsellesi luvan tutkia niitä asioita niin paljon kuin haluat. Joku päivä tästä intohimostasi tulee ehkä ammattisi. Koulukirjat eivät ole ainoa tie työelämään -mutta suhtaudu silti koulukirjoihinkin uteliaasti. Ajattele kasvattavasi yleissivistystä ja sitä tietopankkia, mistä joskus voit hyötyä jotain, vaikka nyt jotkut asiat voivat tuntua itsellesi kaukaa haetuilta.  Lisäksi opit metodeita.

Käsikirjoittaja Wilson Mizner on sanonut: Jos varastat yhdeltä, se on plagioimista. Jos varastat useammalta, kyse on tutkimuksesta. 

Postauksen kuva sopi mielestäni hauskassa nörttiydessään tähän postaukseen. Kuvan otti reilu vuosi sitten Jan Lönnberg ja tyylistä/meikistä vastasi Katja Teinilä.

 xVilma