Lukiosta tähän päivään: opiskelutarinani ja 8 x mitä opin

♥22

Thoughts

12.02.2015

kesä2

Aikoinani itse halusin kuulla mahdollisimman paljon kokemuksia lukion jälkeisestä opiskelusta, koska se maailma tuntui niin vieraalta ja mystiseltä. Halusin siis kirjoittaa nyt oman opiskelutarinani, etenkin niille, jotka alkavat näihin aikoihin lukea pääsykokeisiin. Blogihistoriani pisin postaus, olkaa hyvät. 😉

1. Intohimoalan voi löytää, vaikka on jo lähestulkoon luopunut toivosta.

Kun pääsin lukiosta pidin suosista välivuoden, muutin Seinäjoelta Helsinkiin, reissasin ja tein mallinhommia. Hetken aikaa työskentelin myös lentokentän kahviloissa. En tiennyt yhtään, mitä halusin. Oikeastaan koko välivuosi oli ehkä elämäni rankin. Monella tapaa, mutta eniten vaikutti ehkä se, ettei minulla ollut välineitä käsitellä eteen tulevia asioita, koska olin niin hukassa itseni kanssa. En saanut juuri mistään onnistumisenelämyksiä tai tyydytystä, enkä tiennyt mikä minua kiinnostaisi, valinnan varaa oli liikaa, mutta mikään ei napannut tarpeeksi ja vaihdoin viikon välein ”unelma-ammattiani”.

Haaveilin, että minulle olisi selkeää, mitä haluaisin ja voisin tähdätä siihen täysillä. Olisin halunnut olla yhdessä asiassa tosi hyvä. Olisin halunnut tuntea intohimoa jotain asiaa kohtaan, enkä innostua koko ajan uudesta. Olen aina ollut kunnianhimoinen ja määrätietoinen. Voimistelun ja muiden kilpaurheilulajien sekä koulun loppumisen jälkeen ajelehtiminen turhautti. Tuntui myös, että kaikki itsevarmuuteni haihtui, koska en enää tuntenut, että hallitsin elämääni…

 

2. Se, että jotain ei ole kirjoittanut yo-kirjoituksissa ei ole este hakea lukemaan alaa.

No seuraavana vuonna päätin vain hakea jonnekin kouluun. En tiennyt mitä halusin. Opiskelin avoimessa yliopistossa viestinnän peruskursseja ja luin päähänpistosta 100 sivua lääkiksen Galenosta. Jälkimmäistä tajutakseni, että olisi pitänyt lukea ehkä vähän enemmän lukiossa matikkaa, kemiaa, biologiaa ja fysiikkaa. Lähdin lukiosta päättötodistuksessani 13 kymppiä ja kuvittelin, että se riittäisi. Mutta aloinkin huomata, että eri aloille olisi pitänyt lukea sittenkin enemmän sitä, tätä ja tuota.

No lopultahan pääsin ensimmäisellä yrittämällä Helsingin yliopistoon lukemaan teoreettista filosofiaa, vaikka olin lukenut filosofiaa vain kaksi kurssia lukiossa ja hakijoina oli varmasti paljon sellaisia jotka olivat kirjoittaneet filosofian yo-kirjoituksissa. Esimerkkinä vain, ettei kannata sen antaa estää, mitä on tai ei ole lukenut lukiossa. Kouluun pääsee ihan varmasti jos tarpeeksi haluaa, en epäile ettenkö olisi päässyt vaikka sinne lääkikseenkin, mutta en ollut valmis tekemään sitä urakkaa, mitä se olisi vaatinut –toisin sanoen se ei ollut unelma-ammattini.

 

3. Pääsykokeissa käyminen antaa arvokasta kokemusta –ensi kerralla voi olla helpompaa.

Edelleen reissasin mallintöiden takia, eikä pääsykokeisiin lukurumba houkuttanut, koska mikään ei inspiroinut tarpeeksi. Päätin siis valita lukemisen sijaan toisenlaiset hakuperusteet. Piirsin ennakkotehtävät Lahden muotoiluinstituuttiin ja pääsin niillä jatkoon. Osallistuminen pääsykokeisiin oli mielenkiintoinen kokemus, mutta näin jälkikäteen en ihmettele yhtään, miksi minua ei valittu: hain kalustemuotoilua. Minä, kalustemuotoilua. Se oli yksi sadoista hetken päähän pistoista, mutta silti minulle oli kova isku, ettei minua valittu. Tajusin kuitenkin onneksi nopeasti, että hyvä niin, koulupaikan saivat ne, jotka ansaitsivat ja jotka olivat vähän enemmän asiaan perehtyneitä.

Samana keväänä myöhemmin oli Metropolian pääsykokeet, jossa hain opiskelemaan teollista muotoilua. Selvisin kolmipäiväisistä pääsykokeista hyvin ja sain koulupaikan monesta hakijasta huolimatta. Tiesin enemmän mitä tein, koska olin jo kokenut yhdet saman tyyliset pääsykokeet.

 

4. Kaikki koulutus opettaa sinulle itsestäsi.

Aloitin koulun siis välivuoden jälkeen innosta puhkuen, sain hyviä arvosanoja ja pidin todella siitä, mitä teimme. Aluksi opinnot olivat paljon luovan alan perusopintoja: sommittelua ja värihavaintoa, piirustusta ja maalausta, muotoilu- ja tuotekehitysprosessia, esitystekniikkaa.. Harjoittelimme mallintamaan tietokoneella puhelimia ja kameroita, käytimme erilaisia ideointimenetelmiä, opettelimme kolmiulotteista piirtämistä eri tekniikoilla, vierailimme muotoilutoimistoissa, taidemuseoissa jne.. Ehdin syksyn aikana tehdä 42 opintopistettä, lukea aiheesta kirjoja ja lehtiä sekä tutustua mahtavaan luokkaamme.. Mutta myös ahdistua photoshopista (jep, asiasta joka myöhemmin johti koko blogin perustamiseen) ja siitä, että joutuisin pajalle tekemään teknisiä töitä. Aloin tajuta, että minulle mieluisinta oli ongelman ratkaisu, esitelmän pito, kirjoittaminen, ideointi, asioiden yhdistely –ei niinkään eri materiaaliset välineet, huonekalut, elektroniikka tai valaisimet.

Tajusin vahvuuksiani ja heikkouksiani, ja opin näkemään asioita uudella tavalla. Olen erittäin iloinen, että tuo puoli vuotta kuului elämääni. Lyhyt, mutta antoisa ajanjakso. Sitten päätinkin lähteä Milanoon mallintöihin ja jäin tauolle. Paluu kouluun alkoi tuntua kuitenkin mahdottomalta. Luokka ja opetussuunnitelma oli tiivis, joten olisin ollut selkeästi jäljessä. Olin muutenkin alkanut epäillä, onko tämä se ala jonka parissa haluan tehdä töitä, vaikka opiskelusta pidänkin. Koin, etten ollut parhaimmillani ja ilmoitin, että valitettavasti lopetan kesken.

kesä

 

5. Uskalla kuunnella sisintäsi.

Olin ymmärtänyt ensimmäistä kertaa vahvuuksiani, asiat joissa koin olevani vahvoilla. Kaikilla on vahvuuksia, mutta olin ajatellut asiat pilkkomatta. Olin hyvä reaaliaineissa, huono kielissä. Mutta mikä teki minusta hyvän reaaliaineissa? Aloin miettiä, mistä johtui että pidin tietyistä asioista. Tajusin, että se että olen hyvä yhdistelemään asioita, ideoimaan, erittelemään ja ilmaisemaan, johti tiettyihin asioihin. Teollinen muotoilu piti monta kiinnostavaa asiaa sisällään, mutta oli kuitenkin minulle liian käytännöllinen ala. Tai ehkä minusta ei ollut keskittymään mihinkään yhteen alaan niin tarkasti. Aloin pohtia vaihtoehtoja.

Luin henkiseen hyvinvointiin liittyviä kirjoja, paljon sellaisia yritysjohtajille, urheilijoille ja muille menestykseen tähtääville suunniteltuja ”oppaita” . Aloin miettiä, että psykologia ja filosofia voisivat sopia luonteelleni ja niissä voisi hyödyntää myös vahvuuksiani. Marssin kirjastoon ja lainasin kaksi filosofian kirjaa. Toinen oli yliopiston pääsykoe-kirja. Luin kirjaa eteenpäin ja pidin lukemastani. Oli tammikuu. Halusin haasteita ja olin juuri päättänyt, etten palaa opiskelemana teollista muotoilua. Tuo aika oli hyvää aikaa. Nautin todella paljon pääsykokeisiin valmistautumisesta. Alleviivasin, googletin, tein valtavia miellekarttoja, harjoittelin…

Nautin kun yksi asia toisensa perään loksahti paikoilleen ja aloin ymmärtää. Pääsykoekirjassa oli melko paljon logiikkaa ja nautin siitä, kun aluksi täysin heprea alkoi muuttua pikku hiljaa ymmärrettäväksi ja järkeväksi. Sain ahaa-elämyksiä ja tunteen, että tämä voisi olla juttuni. Läpäisin pääsykokeet hyvin ja muistan aina sen, kun näin tuloksen. Kiljuin ja hypin yhdessä äitini kanssa, koska olin niin iloinen ja yllättynyt koulupaikastani.

Pidin paljon teoreettisen filosofian opinnoista Helsingin yliopistossa. Välillä silti tuntui, että olin ihan pihalla, olin niin älykkäässä ja sivistyneessä seurassa. Teollisessa muotoilussa ensimmäisestä päivästä lähtien kaikki esittivät mielipiteitään ja rohkenin kysyä mitä vain, mutta nyt olin se joka meni takariviin, eikä viitannut kertaakaan. Omia mielipiteitä ei olisi tullut mieleenkään ilmaista. Sain kyllä paljon parhaita arvosanoja ja varsinkin logiikassa tunsin pärjääväni hyvin. Mutta olin epävarma ja kunnon haasteet tulivat, kun materiaali muuttui englanniksi yhä enemmän. Se vaati minulta kohtuuttoman paljon ja silti tuntui, etten ymmärtänyt ”mitään”. Minun oli vaikea lukea hömppäromaanejakin englanniksi, niin voitte kuvitella miten haastavaa oli lukea teoreettista filosofiaa, joka on niin täynnä sivistyssanoja ja vaikeita lauserakenteita, että välillä suomeksikin sai lukea lauseen 10 kertaa ennen kuin ymmärsi jotain.

 

 

6. Et kadu valintoja joita teet, vaan jotka jätät tekemättä.

Opiskelin ensimmäisenä vuotena paljon ja pysyin tahdissa vaikka olin koko viimeisen jakson Ateenassa mallinhommissa. Toinen vuosi alkoi hyvin ja aloin lukea paljon muutakin kuin filosofiaa: kulttuuri-antropologiaa, espanjaa, tilastotiedettä, sosiologiaa. Pidin sosiologiasta heti, jotenkin se tuntui niin järkevältä ja helppolukuiselta. Esimerkit olivat elämästä, ne olivat samaistuttavia ja pystyin kuvitella tilanteet. Tarkoitus oli tuoda itsestään selvä näkyväksi ja tutkia ihmisen käyttäytymistä eri tilanteissa, yksin ja ryhmässä.. jne.. Filosofiassa keskityimme asioihin, jotka avarsivat mieltä ja saivat asiat näkemään ihan uusilta kanteilta, mutta minua vaivasi, etten saanut yhdistettyä oppimaani arkielämän käytäntöön. Välillisesti ja metodisesti kyllä, mutta en suoraan.

Sosiologia alkoi kiehtoa minua yhä enemmän ja teinkin taas hyvin tunnepohjaisen ratkaisun, kun päätin toisen vuoden keväänä lukea taas pääsykokeisiin. Koska teoreettinen filosofia oli humanistisessa ja sosiologia valtiotieteellisessä täytyi minun hakea koulupaikkaa, kuten kuka tahansa. Toki minulla oli sosiologian kursseja pohjalla. Jatkoin yliopistolla filosofian kursseja melkein viimeiseen asti ja luin siis ohella pääsykokeisiin.

Sain kuin sainkin toisen pääainepaikan Helsingin yliopistoon, mutta samaan aikaan minulle tarjottiin Cosmopolitan-lehdestä töitä. Aloin kirjoittaa lehteen omaa hyvinvointipalstaa ja muita juttuja, minusta tuli ammattibloggaaja ja mallinhommia oli lähes viikoittain. Tuntui, että opiskeluun riitti yhä vähemmän mielenkiintoa ja aikaa. Vaikka aloitinkin syksyllä sosiologian opinnot ja tarkoitus oli tehdä pitkä sivuaine teoreettisesta filosofiasta, en vain pystynyt pitämään opiskelutahtia yllä.

 

 

7. Ihminen opiskelee yleensä töitä varten, älä jätä unelmien työtilaisuutta koulun takia. Opiskella voi koska vaan, työtilaisuudet eivät välttämättä uusiudu.

Kunnianhimo oli siirtynyt työelämään ja halusin oppia taitoja, jotka kehittivät minua työtehtävissäni. Vielä viime kesänä yritin opiskella ja syksyksi olin valinnut avoimesta yliopistosta kursseja, jotka voisin suorittaa etäopiskeluna. Minulle isoin haaste oli nimittäin läsnäolopakot, koska poissaoloja tuli mallintöiden takia koko ajan ja kyllästyin korvaaviin tehtäviin ja säätämiseen. Sinä päivänä kun avoimen kursseille piti ilmoittautua, olin Italiassa ja pari tuntia myöhässä: Kurssit olivat jo täynnä ja jono pitkä. Olin itselleni vihainen huolimattomuudestani ja otti päähän.

 

 

8. Kaikella on tarkoituksensa.

No harmitus unohtui hetkessä, kuten koko opiskelu. Perustin yrityksen ja siirsin blogini omalle pohjalle, jonka jälkeen työtarjouksia on tullut enemmän kuin ehdin ottaa vastaan. Kaiken lisäksi, jos olisin ollut sidottu opiskeluihini, kaukosuhteeni olisi jatkunut. Nyt pystyin muuttamaan Englantiin rakkaani kanssa ja todeta, että minun tieni oli keskittyä jo nuorena enemmän töihin kuin opiskeluun. Näin pystyin luoda uran, joka mahdollistaa minulle työskentelyn missä vain koska vain, koska toisen puoliskoni työ on päinvastainen.

Se mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa, opiskelenko vielä vai en, jää nähtäväksi. Mutta meillä on vain tämä päivä ja en kadu ainuttakaan valintaani. Reittejä unelmatyöhön on monta! 🙂

//I have studied industrial design, theoretical philosophy and sociology after college. In this post I will talk about the Finnish educational system and my experiences from it. The translation would have been too long so this post is only written in finnish.

vp