Törmäsin taas tähän ihanaan alla olevaan sanontaan ja haluan muistuttaa teitäkin tästä…

”Lovely thing to learn from water: Adjust yourself in every situation and in any shape. But most importantly, find your own way to flow.”

Jokainen meistä on varmasti joskus verrannut itseään negatiivisesti toiseen ja huomannut, että vertailu tekee olon huonoksi. Alamme kenties tuntea alemmuutta ja riittämättömyyttä. Vertailu voi olla loputonta, koska aina tulee olemaan jotain, jossa jokin toinen on parempi. Kannattavampi ajatusmalli onkin muistaa se, ettei se toisen juttu ole itseltä pois. Kellään ei nimittäin koskaan ole tai tule olemaan täysin samoja ominaisuuksia, lahjoja, taustaa ja tulevaisuutta kuin sinulla. Jokainen meistä (juuri sinä siis!) on oma uniikki kombinaatio, yhdistelmä, jollaista ei ole olemassa toista. Ja se on mielestäni meidän jokaisen vahvuus.

Kun tajusin itse aikoinani tämän – siis sen, ettei minun tarvitse olla paras missään yksittäisessä asiassa menestyäkseni tai tehdäkseni unelmistani totta – olin helpottunut. Riittää kun löydän vahvuuteni ja yritän yhdistää ne. Aloin ajatella, että olisi virhe yrittää olla jotain muuta tai käyttää energia huonoihin puoliini. Miksi yrittäisin vain parantaa tai oppia asioita, jotka ovat heikkouksiani? Voisin keskittää tarmoni siihen, että tulisin vielä paremmaksi asioissa, joissa olin jo hyvä. Voisin ehkä siten luoda itselleni erityistaidon?!

Tekee helpommaksi hyväksyä itsemme juuri sellaisena kuin olemme, jos ajattelemme, että siinä on syy, miksi jokainen olemme tässä maailmassa. Jollain tapaa haluan uskoa siihen, että meidät kaikki on luotu syystä ja meillä jokaisella on oma pieni tehtävä ja määränpää täällä. (Kuulostaapa uskonnolliselta, vaikken edes niin ole :D). Mutta jos kerta olemme (ja mehän olemme) ainutlaatuisia yksilöitä, se tarkoittaa sitä, että meillä on ainutlaatuiset resurssit, joita voimme hyödyntää. Meillä on yksilölliset mahdollisuudet juuri siksi, keitä olemme. Enkä puhu vain taidoistamme tai lahjoistamme… Jakamalla omia kokemuksia, voimme tehdä historiastammekin merkityksellistä auttamalla muita.

Oman polun ja mission löytäminen on iso asia. Mutta me emme voi löytää sitä, jos emme ajattele, että tulemme löytämään sen. Ainakin itse olen huomannut monien kohdalla, että ensin pitää uskoa ja haluta löytää se. Ja sitten pitää uskaltaa poiketa ja tehdä ratkaisuja, jotka ehkä pelottavatkin.

Uskon, että jos pystymme löytämään ja nimeämään tällaisen jutun itsellemme, se on elämämme tarkoitus ja asia, jonka avulla voimme levittää hyvää. Nuorempana tunsin tuskaakin, koska halusin löytää sen ”oman jutun”, enkä vielä tiennyt, mitä se voisi olla. Mutta nyt ajattelen, että olen aina kulkenut sitä kohti tietämättäni vielä asiasta. Kaikki vaikuttaa siihen, millaiseksi tulemme, ja se taas siihen, mitä meillä on annettavana eteenpäin.

Kysyn ja olen kysynyt aina toisinaan itseltäni mielessäni jotain tällaista: Mitä asiaa tehdessä tunnen pääseväsi flow-tilaan? Mistä puhuessani innostun? Ja tuntuuko usein, että kuljen valtavirrassa, uskaltamatta poiketa mihinkään…? Näitä miettiessä, saan ainakin itse rohkeutta mennä kohti omaa polkua juuri omalla tavalla. Kulkea välillä vastavirtaan, luoda oman uran ja luottaa siihen, että matkaan kuuluu niin kuohuvat kosket kuin hiljaiset suvannot. 🙂

Postauksen kuvat ovat kesän road tripilta Itävallasta Gradonna Mountain Resortista ja sen ympäristöstä.