*yhteistyössä Oral-B

Tänään halusin kirjoittaa yhdestä mielestäni hyvin tärkeästä aiheesta… Tämä postaus on osa hymyilyyn liittyvää sarjaani, jonka toteutan yhteistyössä Oral-B:n kanssa. Neljäntenä aiheena tehtäväni oli pohtia seuraavaa aihetta: ”The moments when all you need is a beautiful smile”. Olen jo kirjoittanut hymyilyn voimasta elämässämme, hymyn merkityksestä ulkonäössä, asukuvissa ja tyylissä sekä siitä, miten tehdä hyvä ensivaikutelma. On paljon erilaisia hetkiä, kun hymy on ”kaikki, mitä tarvitsemme”. Eräät hetket ovat niitä, jolloin on erittäin tärkeää osata hymyillä itsellemme.

Olen aika kunnianhimoinen ja voin olla vähän perfektionisti asioissa, jotka minua kiinnostavat. Tämän takia a) Katson aina tulevaan b) Pelkään olla tyytyväinen itseeni c) Näen viat helposti itsessäni. Ennen en osannut oikein nauraa itselleni. Otin itseni liian vakavasti, loukkaannuin helposti ja otin asioita itseeni. Itselleen on aika helppo olla vaativa ja ankara. Mutta luojan kiitos olen oppinut olemaan itselleni lempeämpi…

Elämässä tulee nimittäin tilanteita (ainakin minunkaltaisilleni hölösuille ja vähän kömpelöille), kun niin sanotusti vähän mokaa. Se voi olla nolo letkautus, tarjottimen tiputtaminen ruokalassa, kaatuminen lavalla, punastuminen yleisön edessä, änkyttäminen, tahaton paljastelu, hintalapun unohtaminen paitaan, huonon vitsin kertominen, epäonnistunut kokkaus vieraille, nuotin vierestä laulaminen, tärkeän asian unohtaminen…. Jne. Nämä kaikki on joskus sattunut minulle. Entinen Vilma olisi tuntenut valtavaa häpeää, halunnut piiloutua maan alle, soimannut itseään asiasta tunti(päivä)kausia ja ajattelut, ettei enää koskaan tee mitään, missä voisi epäonnistua kyseisellä tavalla.

Mutta elämä ei ole niin vakavaa ja itselleen pitää pystyä nauramaan. Epäonnistuminen on melkein mielestäni maailman tarpeettomin sana. On aika inhimillistä, ettei aina loista, onnistu ja ole parhaimmillaan. Mokia sattuu, so what? Kukaan muu tuskin ajattelee niitä hetkeä myöhemmin, jos edes silloin. Miksi et itsekin voisi vain hymyillä itsellesi. Nauru pelastaa usein nolot tilanteet ja jutusta voi tulla jopa oikeasti hauska, se voi rentouttaa porukan ja tuoda kanssaolijat lähemmäs toisiaan. Ennen kaikkea itselle tulee parempi olo, jos osaa huvittua omasta mokasta.

Koen, että meidän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseemme. Kun olemme itsemme kanssa sinut, on seurassamme vapautuneempi olla. Emme ole niin herkkiä muiden mielipiteille, eikä epävarmuus voi lannistaa meitä nurkkaan. Kun voimme antaa itsellemme tunnustusta, emme kaipaa sitä koko aikaa muilta. Lisäksi oma stressini on esimerkiksi paljon itse aiheutettua ja johtuu usein siitä, että pusken itseäni koko ajan olemaan parempi. Elämästä tulee helpompaa kaikin puolin, kun ei pyri täydellisyyteen.

Olen ajatellut, että tyytyväisyys tyssää kehityksen. Mutta nykyään en ajattele näin, koska olen tässä hetkessä aika lailla tyytyväinen elämääni ja sinut itseni kanssa, mutta silti haluan kehittyä yhtä lailla kuin ennenkin. Olen turhaan pelännyt sitä, että antaisin itseni hengähtää ja asioiden olla niin kuin ne ovat. Tässä postauksessa halusin sanoa, että mielestäni parasta mitä voimme itsellemme tehdä, on hymyillä itsellemme silloin kun epäonnistumme tai mokaamme. Näitä asioita ei tarvitse ohittaa olankohautuksella ja sysätä syrjään (muuten emme ehkä opi), mutta meidän tulee hyväksyä ja pystyä olemaan itsemme parhaita ystäviä.  🙂

I have always been very ambitious and I can be a perfectionist in things that interest me. Because of this a) I always look forward b) I’m scared of being content with myself c) I easily see my faults. I didn’t know how to laugh at myself in the past. I took myself very seriously, I got offended easily. It’s easy to be demanding and hard on yourself. But thank god I know now how to be more kind towards myself..

You get situations in life (at least people like me who are a bit clumsy and don’t know all the time what they are supposed to say and what not..) when you screw up a bit. It can be dropping a tray, falling over on a stage, blushing in front of a crowd, stuttering, singing out of tune, forgetting the price tag on your dress, telling a bad joke, failing to prepare a good dinner, forgetting something very important…etc. All of this has happened to me before. Vilma from the past would have felt great shame, gone under ground, criticized herself for hours and thought that she would never do anything again were she could fail like that.

But life isn’t so serious and you have to be able to laugh at yourself too. Failing is probably the most unnecessary word in the world. It’s very human like not to always shine, succeed and be at your best. You screw up sometimes, so what? Nobody else is going to think about it again afterwards. So why couldn’t you just smile at yourself also. Laughing and smiling usually come and save us from the most embarrassing situations and they can turn them to fun instead. It can relax the group and bring the people even closer together. First and foremost you feel much better yourself if you know to laugh and smile when something doesn’t really go as you planned…